Tosiaan blues on ollut yläasteikäisestä suurin intohimonkohde musiikillisesti ihan sieltä Robert Johnsonista lähtien &  eka oikea keikka jonka näin oli John Mayall tavastialla 17 vuotiaana, varhain kasvaneen parran kanssa pääsin sisään.  Nykyään vaan en enää jaksa kuunnella musiikkia, josta  tietää etukäteen seuraavan tilanteen. Enkä jaksa kuunnella juuri muutakaan, vaikka rakastan musiikkia paljon. Lienee  henkisiä ongelmia tälläkin saralla. Aina kuitenkin  kun hyvää musiikkia kuulen, diggaan kovasti.

Koskettava kappale  Iiro  Rantalalta edesmenneen Esbjörn Svenssonin muistolle.

Koko levy on kyllä aivan mieletöntä tykitystä. Ja  itse  aikoinaan  sain työn puolesta nähdä Iiroa useammankin kerran livenä & mikä voisi olla parempaa, kuulla mestaria  ja saada siitä vielä palkkaa.