Jahas, jokohan sitä ehtis reissun jälkeen tehdä viimein vähän pidemmän blogipostauksenkin. Tuli tässä viime viikon aikana tehtyä pöytäkoneen vaihto, mikä on aina jonkinlainen operaatio. Mulla on tossa jo jonkin aikaa ollut ostettuna ”uusi” tai siis käytetty uusi kone. Sitä on kuitenkin laiskuuttaan tullut aina vaan siirrettyä ja siirrettyä sen käyttöönottoa. No, nyt vanhan koneen hidastelu alkoi reissun jälkeen olla sitä luokkaa, että hermo meni ja laitoin vaihdoksen käytäntöön. Ja onhan tässä huima ero vanhaan kun uutta konetta nyt jo viikonlopun ajan on käyttänyt. Saa näkeä vaan kuinka kauan tää ilo kestää ennen kuin alkaa tääkin kone taas hidastumaan. Vinkkejä otetaan vastaan miten saisi koneen pidettyä mahdollisimman pitkään nopeana? Virustorjunta on toki uuteenkin koneeseen nyt asennettuna ja pornot + muut hämäryydet hoidan kyllä sitten tarvittaessa muilla laitteilla kuin pöytäkoneella.

Niin se vaan tämä Valioliiga-kausi lässähti mestaruustaistelun osalta jo helmikuussa. Harmittava homma, mutta minkäs teet kun yksi joukkue on ylitse muiden ennen kaikkea suorituslaadun tasaisuudessa. Liverpoolin 11 pisteen sarjajohto on liikaa jo tässä vaiheessa kautta varsinkin kun se ainoa jonkinlainen haastaja eli Arsenal on kussut saumansa JÄLLEEN KERRAN kahdella rintamalla eli siirtomarkkinoilla ja loukkaantumisilla.

On se vaan käsittämätöntä, ettei tuo organisaatio opi mitään. Mikel Arteta on tehnyt loistavaa työtä. Arsenal on tehnyt jo useamman kauden ajan erinomaista tulosta käytössä olleeseen rosteriin nähden. Mutta kun päävalmentaja ei vaan millään saa toimiston puolelta sellaista tukea mitä mestaruuden voittaminen vaatisi. Nytkin ennen helmikuun siirtoikkunan umpeutumista kaikki näkivät, että hyökkäyspäähän tarvittaisiin lisävahvistusta. Ketään ei kuitenkaan hankittu ja sen jälkeen loukkirintamalta tuli vielä uusia takaiskuja. Tällaisen kohtalon Arsun organisaatio toiminnallaan ansaitsikin. Riittävän kauan kun hakataan päätä seinään niin ehkä se jossain vaiheessa menee umpiluuhunkin perille. Liian kapealla rosterilla ei nykyisessä ottelutahdissa tulla mestaruutta voittamaan kun niitä loukkeja tulee ihan väkisin.

Puolustussuuntaanhan Arsenal on onnistunut rakentamaan aivan takuulla riittävän laadukkaan nipun. Tuo osa-alue oli pitkään se ongelmakohta. Ei ole ollut enää. Nyt ongelmaksi on sitten muodostunut vuorostaan hyökkäysosasto. Sinne ei vaan millään tahdota osata hankkia ulkopuolelta riittävän laadukkaita, valmiita miehiä. Willianin pitkä sopimus aikoinaan oli muun muassa aika tragikoominen ja tälle kaudelle hankittiin sitten hasbeen nimeltä Raheem Sterling, joka on ainakin TV-kuvien perusteella melkoisen tukevassa kunnossa verrattuna huippuvuosiinsa. Sterlingin pelistä kun ottaa räjähtävän nopeuden ja ketteryyden pois niin oikein mitään ei jää jäljelle niin kuin nyt on nähty. Paljon kertoo se, että vaikka hyökkäyksen koko ykköskolmikko on tällä hetkellä sairastuvalla niin Sterling ei mahdu siltikään Arsenalin avauskokoonpanoon. Ja täysin ansaitusti näin.

Arsenalin punaiset kortit on kolmas asia, joka on vaikuttanut siihen, että Liverpool on karannut liian kauas. Viisi ulosajoa Valioliiga-otteluissa tällä kaudella on hurjan paljon. Lähes joka viidennen ottelun Arsenal on joutunut siis taistelemaan miehen vajaalla. Ja taitaa olla niin, että kaikissa näissä viidessä ottelussa ollaan myöskin tiputettu pisteitä (vai oisko 4/5). Matkan varrelle on mahtunut aika kyseenalaisiakin ulosajoja, mutta viime viikonlopun punikki West Hamia vastaan ei ollut sellainen. Niin hienosti kuin Myles Lewis-Skelly tällä kaudella onkin pelannut niin lauantaina hänelle sattui perä-perää kaksi isoa mokaa. Ensin helppo pallonmenetys ja sen jälkeen alimpana miehenä räikeä kiinnipito ja sen myötä ansaittu punainen. Nykyisillä hyökkäyspään terveillä äijillä Arsenalin on kovin vaikea tehdä maaleja miehen alivoimalla. Niinpä Hammers haki Emiratesilta 0-1 yllätysvoiton.

Samaan aikaan Länsirintamalta (Manchesterista) ei mitään uutta. Komean 4-0 Newcastle-kylvetyksen jälkeen City palasi viime viikolla ”tasolleen”. Tai siis ainakin tämän kauden tasolleen. Kyllä oli tasoero karmaiseva Real Madridin ja Liverpoolin eduksi Cityn viime viikon otteluissa. Aivan isät vs pojat meiningiltä vaikutti molemmat matsit.

Karmealta näytti myös ManUn tekeminen ensimmäisellä jaksolla Evertonia vastaan. Pelin olisi pitänyt olla jo ajoissa paketissa, mutta niin vaan Everton suli alkukauden kaikuja noudatellen ihmeellisesti pelin lopussa. Maaliodottama meni ottelussa selvästi kotijoukkueen nimiin eikä Ruben Amorimin projekti kyllä pelillisesti osoita vieläkään minkäänlaisia edistyksen merkkejä.

Arsenal – West Ham ottelun lisäksi viikonlopun toinen merkittävä punainen kortti nähtiin Bournemouthissa. Jos oli Arsenalin punikki selkeä niin Boun ulosajosta voidaankin sitten olla montaa mieltä. Illia Zabarnyi osui ulosajotilanteessa kiistatta ensin palloon jalallaan. Se jalka vaan osui pallon päälle, minkä seurauksen toki pallo pyörähti ja tämän pyörähdyksen seurauksena jalkakin pyörähti sitten lopulta nappulat edellä vastustajan nilkkaan. En tiedä tarkkaan mitä säännöt sanovat tällaisesta tilanteesta, mutta oman oikeustajuni mukaan ulosajo tuntui aika kohtuuttomalta koska se oli pallon pyörähdys eikä taklaus joka ensisijaisesti aiheutti osuman nilkkaan. Voi toki olla, että sääntöjen mukaan tuo meni oikein. Siinä tapauksessa säännöissä olisi viilattavaa, sillä kyllä keltainen kortti tuosta tilanteesta olisi riittänyt.

Wolves käytti joka tapauksessa vastustajan ulosajon täydeksi hyödykseen ja nappasi kierroksen toisen yllättävän 0-1 vierasvoiton. Susien peliesitykset ovat viime aikoina olleet ehdottomasti nousussa. Kolme kierrosta sitten Aston Villa kaatui kotona puhtaasti 2-0 ja erityisen vaikutuksen minuun teki toissa viikonlopun toinen jakso Liverpoolia vastaan. Sudet olivat erittäin lähellä nousta kahden maalin takaa tasapeliin eivätkä antaneet toisella jaksolla Poolille käytännössä lainkaan maaliodottamaa! Varsin hyvin Wolves puolusti myös nyt viikonloppuna Bournemouthin hyökkäyskonetta vastaan vaikka toki Zabarnyin punainen kortti tehtävää olennaisesti helpotti. Aika vaikea on tällä hetkellä uskoa, etteikö Wolves uusisi sarjapaikkaansa myös ensi kaudeksi Valioliigaan.

Crystal Palacen vierasvire on myös yksi tämän hetken tarinoista. Viikonloppuna Palace haki solidista Fulhamista ansaitun 0-2 vierasvoiton hyvän esityksen päätteeksi. Kyseessä oli jo neljäs peräkkäinen vierasvoitto samoin 0-2 numeroin kotkille! Puolustus pitää loistavasti ja Jean-Philippe Mateta on löytänyt viime kauden huippuvireensä niin tämä näyttää tällä hetkellä riittävän helpohkoihin vierasvoittoihin, vaikkei Eberechi Eze vieläkään näytä samalta taikurilta kuin parhaimpina aikoinaan.

Chelsean piti olla se joukkue, joka ei laajan rosterinsa ansiosta tule hyytymään kauden edetessä. Toisin on kuitenkin käynyt. Neljä viimeistä Valioliiga-ottelua pitää sisällään kolme tappiota + hieman onnekkaankin 2-1 kotivoiton West Hamista. Alkukaudesta täysillä sylintereillään jauhanut hyökkäyspeli on näyttänyt viime otteluissa hyvin hampaattomalta. Kovasti pitää Enzo Marescan ryhmän parantaa pelin tasoaan, jotta Stamford Bridgellä nähtäisiin ensi kaudella Mestarien liigan futista.

Siinäpä pitkästä aikaa vähän Valioliiga-tarinointia. Jos vain ehdin niin huomenna kirjoittelen vähän pidemmin siitä missä oman rakkaan Ilveksen kohdalla mennään nyt kun runkosarjan loppu alkaa jo häämöttämään horisontissa.