Käytiin eilen veljen kanssa vanhuksia moikkaamassa, isän muistisairaus on kyllä jo selkeästi huomattavissa. Minkäs teet, mutta oli tosi mukavaa nähdä heitäkin hieman pienemmällä porukalla, kun yleensä joku mökkeily tms. ja porukkaa 10+.

Eilen vaimon kanssa katseltiin elämäni biisiä ja en osannut vastata kysymykseen, mikä olisi mun elämäni biisi. No tässä aamutuimaan tuli Rick Beaton haastattelu vastaan Hiromi Ueharan kanssa. Rick siis Hiromia haastatteli. Tajusin elämäni biisin olevan Hiromi Ueharan tämä liveversio Summer Rainista. Levyversio on suoraan sanoen tylsä, mutta tätä livehommaa olen kuunnellut varmaan reippaasti yli 20 vuotta ja se saa aina aivot rentoutuneeseen tilaan, sen kummempaa tarinaa kappaleeseen ei liity, mutta sitä on todella kuunneltu ahkerasti ja jokainen nuotti on muistissa mukaanlukien Tony Greyn uskomattoman hieno bassosoolo. Hyvä jazz saa kertakaikkiaan rentoutuneen tunteen aivokoppaan.

Pokereista sen verran, että on kyllä ne harvat kerrat kun on tullut pelattua, kuopattua todella huolella sinne GG-verkkoon. Ne pelit on kuitenkin niin hyviä, että painellaan itselle liian suuria niin kauan kuin euroja riittää. Niin lähellä, mutta niin kaukana ollut jatkuvasti, mut pelit on niin mehukkaat, ettei voi jättää. Eikä mulla muutenkaan mitään väliä ole, kunhan ruokaa saa, muuten vedellään liferolleilla kunnes napsuu, kun pakkohan se on jossain vaiheessa napsua…

Laitoin kans dokumentit starsille ja tein pikku depon partylle jos jotain sieltäkin suunnilta haistelisi.