Olin vähä vaiheilla tänään, että pelaanko. Varmaan viisain veto ois ollu olla pelaamatta, kun on aika kaikkensa antanu olo. Päätin kuitenki, että tämä päivä vielä jaksetaan ja sitte otetaan lepoa niin että tuntuu.

Tänään session aikana oon kokenu aika monenlaisia tunteita. Se alko sillä tavalla, että katsoin vaan häviäväni kokoajan kaikilla mahdollisilla tavoilla niin kuin muinakin päivinä.  Tunsin suurta turhautuneisuutta ja jopa vihaa. Miksi näin käy kokoajan? Toki pääsin joissain turnauksissa pitemmälle ja sain joitakin stäkkejäkin, mutta alas viimeistään ne tärkeimmät spotit hävittiin. Koitin keskittyä tuttuun mantraani ” Keskity seuraavaan hyvään päätökseen.”, mutta se alkoi tuntua hieman vaikealta kun katsoin miten jengi painaa maksunappia liki kuolleilla käsillä, mutta voittavat silti. Tai miten ite en osu ees niihin +20 outtisiin. Kun mulla on kärkisetti niin tullaan ohi kaikella ja kun mulla on keskisetti niin siellä on kärkisetti.  En myöskään pystynyt kaikkiin parhaisiin päätöksiin. Pikku hiljaa pottien kääntyessä toiselle puolen pöytää se turhautuneisuus ja ärsytys muuttu erikoiseksi hihittelyksi. Tuntui jo vähän epätodelliselta.

Sitte nähdessäni vihun maksaneen A992r ensin 3betin pre, ja 90% stäkistään flopilla sekä turnilla vain osuakseen pelastavaan ysiin muistin jotain minkä oon aina siis tiennyt, mutta tässä kaiken keskellä selvästi unohtaneena.

Minä en ole oikeutettu voittamaan juuri tätä pottia tai seuraavaakaan tai seuraavaa tuhatta, vaikka oon hävinny niitä paljon. Se että mulla on ollut pitkän aikaa paljon lautasella ja mielen päällä ja mulla on huono rahatilanne ei oikeuta downswingin loppumiseen. Ainut mikä siihen oikeuttaa on, että pelaan ja jatkan hyvien päätösten tekemisiä niin joskus se kääntyy. Väkisinkin.

Tää oivallushan ei tietenkään helpota mun tilannetta ollenkaan, mutta hitto jotain napsahti mun sisällä ja yhtäkkiä musta tuli tyyni. Musta tuli rauhallinen, niinku oon ennen aina ollutkin. Muistin että vaikka tuo megapaisti tai +50, 60, 70vpip äijjä voittaa mua vs jatkuvasti kaiken se ei silti varmaan tajua runnaavansa kuumemmin ku aurinko. Sillä on varmaan aika kivaa ja sitä pokerinhan pitää ollakki. Oon biitannu ne ja semmoset äijjät jotka luulee olevansa hyviäkin pelaajia, mutta tekee jatkuvasti isoja isoja virheitä tai pelaa joissan spoteissa huonosti. Et vaikka nyt häviän niillekkin kokoajan niin ei sillä pitäs olla väliä. Sillä on väliä vaan siks, että mun tilanne on tämmönen ja ei se oo pakan tai kenenkään vastapelurin vika. Joku päivä tässä tulevaisuudessa toi tulee kääntymään ja tuun voittamaan ihan vitusti. Ainut mistä mun tarttee huolehtia on se, että mulla on rahaa pelata ja pelaan ite hyvin. Esim tänään tein monta virhettä joita en tee normaalisti ikinä ja nekin makso. Eli pidä vittu huoli, että pelaat ite hyvin.

No ei se homma toistaseksi tämän oivaltamisen jälkeen muuttunut yhtään helpommaksi vaan ihan samallalailla turpaan on tullut, mutta kyllä tässä on paljon mukavampi istua ja pelailla vikaa kolmea turnausta kun ei vituta. Vaikka monttua on ja ihmeitä saa tapahtua, että voittapäivä tulee.

Anyways, sekava ja vitun pitkä selostus downswingin keskeltä. oon runnannut ennenkin huonosti, mutta sanonta ”tuut runaamaan joskus huonommin kun voisit ikinä kuvitella” osuu tähän hyvin :D Tämä on ollut laaja-alasta. Se alko et oli törmäsin kokoajan top rangeen spoteissa jossa mun pitäs olla keksimäärin hyvissä ja eskaloitui siitä helvetiksi.

En voi mitenkään antaa itsellenikään hyvää arvosanaa ja olen todistetusti myös puntannut.  Ainut mistä voi antaa on vola ja jaksaminen vaikeana aikana. Mun täytyy itsekin parantaa ja pystyä olemaan vahvempi.

En jaksa nyt edes itse lukea tätä läpi eli varmaan on typoja ja hassuja lauseita les go vamos boom :D