Kyllä se olisi tietenkin pitänyt Karin ottaa ne tonnit pois kuljeksimasta viikon takaisista vakioista. Kuluneella viikolla vakioveikkaukset sitä itseään. Eilen lauantaina tosin edes vähän siellä päin. Ilmari ylipuhui taas Kari rievun suttaamaan Leedsin kotipelin umpeen. Kari niin ikään ahneena totesi, että no mikä jottei! 2-0 ja Coventrylle ei sitten enää riittänytkään tasurivarmistusta. Minin tuolla olisi oikein ainakin saanut vaikka harava ei olisikaan jäljittänyt kahtatoista. Wiganin 1X ei olisi missään tuomioistuimessa muuksi muuttanut. Mokomakin Wigan, pelatkoot rugbyaan siellä.

Mutta kasoinahan nämä läheltä piti tilanteet tuppaavatkin tulemaan. Oli siinä viikon verran Karilla jännää ja hauskaa.

Positiivinen puoli se, että Kari sai vihdoin ja viimein pokeripelit luistamaan. Kahdessa illassa ja yhdessä päivässä monopolilta pitkälti viidettä sataa hyvää. Se on hyvä homma se. Kiinaankaan hävitty tänään kuin satasen verran. Tosin siellä seikkailu jatkuu vielä huomenna jotenka eipä vielä nuolaista. Mysteeri päänahkoja. Potissa kaksi miljoonaa. Ja Karilla pelipino. Pienemmässä samanmoisessa Karista rampa juuri ennen kuplan puhkeamista ässät vastaan kutoset. Koita tuolla sitten arkkuja päästä availemaan.

Toki Kari paineli läpi viikonlopun vetoja ja sinnehän ne pokeripelien vajaat viisisataset pitkälti upposi. Karin AC Milan vei Karilta yli satasen. Kevätkaudella 23 vei vielä enemmän. Vieraspeli Firenzessa ja Karin Milanille karvan yli kakkosta. Tasapeli ei vetoa. Kari kaivoi pörsästään viisisatasen ja siirtyi jännityshommiin. Kyllähän Kari sen ensiminuuteista näki, että turpaan tuli. Tauolle vielä tasapelissä eikä Kari kuolettanut viisisatasta pois. Toisen jakson alkuun Fiorentina 1-0 ja siitä ei enää Kari eikä Karin Milan noussut.

Kuluneen vuoden syyskuussa Kari löi neljään otteeseen perseen junan penkkiin ja matkasi Bergamosta, tai tarkemmin kuvailtuna Seriatesta, Milanoon ja Stadio San Sirolle. Ollaan edelleen kavereita.