Nyt on kyllä pakko sanoa myös, että en muista milloin oisin ollut näin monia päiviä pelaamatta pokeria & nyt tuntuu työläältä aloittaa jotain 5-6 tunnin sessiota. Olen ollut melko fixoitunut viimeiset n. 20 vuotta, kaiken aikaa pitäisi tehdä vain jotain ns. Hyödyllistä. En ole edes katsonut elokuvaa ainoastaan vuosiin, vaan aina sivussa vähintään pari pokeripöytää. Tai aiemmin kun vielä enemmän soittelin, kitara kädessä tms. Tai mitä hyvänsä oheistoimintaa. Nyt joulunaikaan olen lukenut kirjoja, siinäkin  kyllä multitaskauskyvyt ovat olleet avuksi, sillä muistisairas anoppi on pitänyt päättymätöntä historiikkia ja olen siinä sitten välillä lukenut samalla. Mutta olen siis myös todella nauttinut anoppini seurasta viime päivinä, se on varsinkin nyt todella ajankohtaista kuulla 90 vuotiaan kokemuksia aiemmista sota-ajoista. Kun ei voi olla varma enää, tuleeko vastaavaa uudestaan. Aikoinaan ajattelin armeija-aikoina, että ihan pilipali-leikkitouhua. En ajattele enää.