Dodiin tästä lähtee kahdeksan päivän totaalinen pokeriloma, ohjelmassa ainakin neljän päivän kylpyläreissu Kuopioon kavereiden kanssa 🏊‍♂️ Vastaillaan tässä kuitenkin vielä tuohon ”ahaa elämyksiä pokerissa” ennen kuin aseteteaan aivot lepomoodiin.

Mietin että aika vaikeaa on mitään yksittäistä asiaa sanoa niin laittelen erilaisia asioita tästä ”uran” varrelta:

1) Ihan alkuaikoina opin jostain että korottaminen ja cbettaaminen on supertehokasta. Ihmisillä on erilaisia luontaisia taipumuksia pokerin suhteen ja itsellä aggressio ei kuulu niihin joten semmoinen peli jossa korotetaan pre ja lyödään flopilla ilman että meillä on yhtään mitään tuntui aivan luonnottomalta aluksi mutta aika äkkiä tajusi että perskule, sehän toimii (vuosi oli siis 2009 joten toimi vielä paremmin kuin nykyään)

2) Oliskohan ollut vuonna 2011 kun yritin reguttaa ensimmäisen kerran nl100 pelejä. Siihen aikaan pelit aika erilaisia mitä nykyään mutta sen muistan että tajusin aika äkkiä että perskule, vihulaiset taitavat 3-betata sillä tasolla jotain muutakin kuin KK+. Löysiä 3-bettejä vastaan oli aluksi todella vaikeata pelata (eikä se kyllä aina ole helppoa vieläkään 😀) mutta jotenkin siinä kesti todella kauan ennen kuin keksi että hetkonen…jos tuota vastaan on vaikea pelata niin minäkin voin tehdä niin.

Tuon ”nerokkaan” oivalluksen jälkeen olen yrittänyt aina pitää mielessä sen että jos vihu tekee jotain mitä vastaan on hankala pelata niin voisiko sen ottaa myös omaan pelikirjaan? Esim. lyödään aliparilla range-cbet, turnilla kärki parittaa  ja vihu donkkaa 20% potista -> ei ole helppo tilanne -> voidaanko me itsekin tehdä niin ja mitä hyötyjä siitä saadaan? Tai hyvä voittava regu limppaa buttonilta 12bb stäkillä ja meillä BB:llä 92o -> ei helppo tilanne -> kannattaako meidän itsekin muodostaa jonkinlainen limppirange tämmöisiin spotteihin ja onko siitä niin paljon hyötyä että siihen asiaan kannattaa käyttää paljon opiskeluaikaa jne.

3) Vuonna 2012 tajusin lopullisesti että käteiset ja turnauspokeri ovat kaksi täysin eri lajia ja molempien pelaaminen/opetteleminen samaan aikaan on hyvin hyvin vaikeaa. Eli piti valita jompikumpi johon erikoistuu jotta saadaan koneesta täydet tehot irti. Silloiseen elämäntilanteeseen olisi käteiset sopineet paljon paremmin mutta veri veti niin vahvasti MTT-puolelle että niihin karkeloihin päädyttiin. Näin yli vuosikymmen myöhemmin voi todeta että oli erittäin hyvä valinta :)

4) MTT alkuajoilta havainointi kuinka hyvät regut flattasivat todella shorttina BB:ltä avauksia vastaan. Tuohon aikaan ei ollut vielä olemassa samanlaisia työkaluja ja kaikenmaailman opetussivustoja ja kursseja joissa näitä hommia opeteltiin joten piti itse itse pähkäillä että minkätakia joku pelaaja jota itse piti hyvänä yhtäkkiä flattaa 6bb stäkillä mikä nykyään on ihan standard mutta siihen aikaan todella unorthodox. Jossain vaiheessa tajusin että noin shorttina saadaan realisoitua equitya todella paljon paremmin kuin esim. 100bb deeppinä jolloin flattirange supershorttina nimenomaan laajenee eikä tiukkene mikä oli about päinvastoin mitä siihen aikaan yleisesti ”opetettiin”.

5) 2015 jälkeen kun päässyt omaa elämää järkkäämään aikalailla pokerin ehdoilla niin joka vuosi on tajunnut enemmän ja enemmän kuinka tärkeitä kaikenmaailman ”soft skillit” ovat. Eli ruokailu,  nukkuminen, rutiinit, turnausohjelman suunnittelu, pelinvalinta jne. Näitä niin paljon että kaikkea ei pysty luettelemaan eikä ehkä voida puhua sinänsä mistään yksittäisestä ”ahaa elämyksestä” mutta noin overall luulisin että aika iso osa edgestä ei tule niinkään pelitaidoista vaan siitä että käytän ison osan ajasta tämmöisten asioiden hiomiseen.

6) Viimeisin isompi ahaa elämys ehkä viimevuoden lopulta kun tajusin että oma pää toimii aika erilailla työrytmin suhteen mitä suurimmalla osalla MTT- tutuista: lähes kaikki turnauspelaajat jotka tunnen ovat enemmän ”projekti-ihmisiä”, eli vaikkapa turnaussarjojen aikaan painetaan sisään pitkiä päiviä ja hullua volyymia ja sitten taas toisaalta välillä pidetään pitkiä vapaita. Monta vuotta yritin pelata samalla tavalla kuin kaverit, työtahti oli about semmoinen että aloitin klo 16.30 tienoilla ja lopetin klo 03 tienoilla 4x viikossa ja loput kolme päivää pidin vapaata. Lähes koko tuon 2-3 vuotta kun tuota teki niin olin jatkuvasti väsynyt ja tuntui että vapaapäivinä ei oikein palaudu ja overall oli vaan jatkuvasti väsynyt.

Viimevuoden loppupuolella tuli vastaan video jossa kerrottiin erilaisista ihmistyypeistä ja siitä tajusin että en ole tuommoinen ”projekti-ihminen” ja jatkuva väsymys johtui siitä että oma työtahti ei sopinut ollenkaan omalle ihmistyypille. Se oma ihmistyyppi on semmoinen tasainen suorittaja, eli kun valtaosa ihmisistä painaa ”kolmen varikkopysähdyksen taktiikalla” niin että painetaan kaasu pohjassa se mitä painetaan mutta pidetään usein taukoja niin itselle sopii se että ei pidetä varikkopysähdyksiä ollenkaan vaan körötellään rauhassa lähtöruudusta maaliin. Perillä ollaan kaikki about samaan aikaan eli kumpikaan tapa noista ei ole väärin tai oikein mutta semmoinen strategia missä lähdetään ”pitkän matkan renkailla” kaasuttamaan täysillä ei ole kovinkaan hyvä ja sitä tein käytännössä kolme vuotta koska en tajunnut katsoa ”muiden kuskien rengasvalintaa” vaan yritin siinä kaasutella mukana.

Nykyään pelaan käytännössä joka päivä kun ei ole mitään muuta ohjelmaa mutta entisen 16.30-03.00 sijaan sessiot pelataan klo 20.0o-02 välillä. Tuommoinen 6h sessio ei tunnu oikein miltään joten erillisiä vapaapäiviä ei edes tarvita koska oikeastaan jokapäivä tuntuu vapaapäivältä. Kun työt starttaavat klo 20 illalla niin siinä on päivällä aika paljon aikaa puuhastella kaikkea muuta (ok todellisuudessa työpäivä starttaa klo 18.30 kun siinä on kaikenmaailman opiskelua ja sessioon valmistautumista yms mutta kirjoitellaan noista joskus toisella kertaa erikseen).

**********

Siinäpä nyt noita jotakin. Minkälaisia ahaa-elämyksiä muilla on ollut pokerin suhteen?

Yksi juttu mikä tuli vielä mieleen on se että muutama vuosi sitten opin opiskelemaan tehokkaasti. Menee vähän samaan kategoriaan kuin tuo pelipäivien rytmittämisen tajuaminen mutta tälle asialle on olemassa ihan tieteellinen selityskin: ihmisen ”forgetting curve”. Käytännössä tuo forgetting curve tarkoittaa sitä että jos ihminen on koulussa 1h kestävällä oppitunnilla niin jälkikäteen muistellessa asioita joita oppitunnista jää mieleen ovat ensimmäisen 10min ja viimeisen 10min aikana opetetut asiat. Noin 90% mitä siinä välissä on opetettu unohtuu vaikka oppilas olisi kuinka keskittynyt oppitunnin aikana. Tuo on ihan ihmisen aivoihin rakennettu systeemi ja sille asialle ei ole mitään tehtävissä vaikka mimmoisia poppakonsteja yrittäisi. Tämän voi todeta itse esimerkiksi kun muistelet vaikkapa viimeistä konserttia jota olet kuuntelemassa: todennäköisesti muistat keikasta hyvin keikan ensimmäisen biisin ja keikan viimeisen biisin. Kaikki mitä on tapahtunut siinä välillä on huomattavasti vaikeampi muistaa joitain yksittäisiä huippuhetkiä lukuunottamatta.

Koska ihmisellä on tämä sisäänrakennettu forgetting curve niin sen takia esim. pokerin opiskelussa on äärettömän tehotonta tapa jossa esim. 2x viikossa opiskellaan 3h pätkät ja muuten ei ollenkaan. Huomattavasti tehokkaampi tapa on opiskella vaikkapa 6x viikossa 30-45min pätkät -> saadaan maksimi määrä  opiskelusession alkuja ja loppuja, eli niitä hetkiä jotka jäävät päähän. Oma tapa opiskella on nykyään semmoinen että päivällä saatan kommentoida tuttujen käsiä/keskustella jostain spotista tuttujen kanssa/opiskeluryhmässä -> yksi alku ja yksi loppu. 1,5h ennen omien pelien aloitusta pidän päivän pääopiskelusession, tämä yleensä jonkun tietyn teeman opiskelua/tutkimista/treenaamista 30-45 minuuttia -> yksi alku ja yksi loppu lisää. Sen jälkeen noin 20-30min tauko jossa teen muita sessioon valmistavia juttuja jonka jälkeen vielä lämmittelynä ennen peliä pelaan bottia vastaan joitakin käsiä yleensä päivän opiskeltavaan teemaan liittyen -> taas yksi alku ja yksi loppu lisää. Session jälkeen vielä muutamien käsien läpikäymien cooldownina -> vielä yksi alku ja loppu lisää.

Eli jos nyt verrataan sitä tapaa jossa opiskellaan 2x viikossa 3h kerrallaan ja tuota omaa tapaa niin tuossa ensimmäisessä tavassa saadaan kaksi aloitusta ja kaksi lopetusta ja loput ~5,5h opiskelusta ovat sitä aikaa joka menee sinne forgetting curven sisälle. Kun taas tuossa omassa tavassa alkuja ja loppuja saadaan viikosta riippuen noin 20kpl ja forgetting curven sisällä ”vietettyä” aikaa tulee noin 1,5h. Eli overall käytetään vähemmän aikaa mutta opiskelun tehokkuus on aivan eri luokkaa.

*******

Tuota forgetting curve-asiaa pari vuotta sitten opetellessa tuli mieleen kokeilla tuota tekniikkaa johonkin muuhunkin asiaan kuin pokeriin ja tuli pyyhkäistyä muutaman vuoden tauon jälkeen kitaroista pölyt ja testata että onnistuisiko sitä vielä näin +40 vuotiaana opettelemaan ikuisen komppikitaroinnin jälkeen soittamaan kitarasooloja katu-uskottavasti. Lopulinen tavoite oli laittaa pystyyn Youtube-kanava jonne pystyn soolohommat soittamaan sen verran uskottavasti saan tehtyä hauskoja kitaravideoita.

Kanava pistettiin tulille kolmisen kuukautta sitten ja loppuvuoden tavoite oli saada tehtyä video jolle saadaan 1000 katselukertaa. Tänään koitti se päivä kun keskiviikkona julkaistu video ylitti tänään tuhannen katsojan rajapyykin ja tätä kirjoittaessa katseluita on jo 1300 kpl. Ei mikään valtava luku sinänsä ja tarkoitus on tulevaisuudessa päästä vielä paljon kovempiin lukemiin mutta anyways hienolta tuntuu kun tosiaan tätä hetkeä valmisteltu reilusti yli vuosi :)

Videon voi katsoa tuosta ja kanava on pieni ja Youtuben algorytmiä vastaan taistelu ei ole helppoa joten mikäli sisältö yhtään miellyttää niin kanavan tilaamisesta on valtavasti apua :)