Vegas-päiväkirja: Saapuminen ja selviytyminen

Lento Helsingistä Amsterdamiin meni yllättävän smoothisti – taisin nukahtaa jo ennen kuin kone edes nousi ja heräsin 15 minuuttia ennen laskeutumista. Hyvin pelattu.

Seuraava lento… no, ei ollut ihan samaa sarjaa.

Olin ostanut Amsterdam–Vegas-välille exit row -paikan 99 eurolla. Hyvä diili – enhän mä mikään pieni mies ole, tilaa on pakko olla. Check-inin yhteydessä tarjottiin vielä Comfort+-paikkaa, jossa olisi ollut enemmän jalkatilaa vain 15 euron lisähintaan, mutta jätin väliin, koska vaihtoehdot oli pelkkiä keskipaikkoja.

Sitten pääsen koneeseen – ja iskee kunnon ”mikä v*ttu tää on” -hetki. Se ”exit row” -penkki oli käytännössä 30 % pienempi kuin tavallinen turistiluokan penkki. Ei mitään liioittelua. Kysyin heti, onko kone täynnä – ei mitenkään voi istua siinä koko matkaa. Ystävällinen stuertti koittaa jeesiä ja näyttää toista paikkaa, mutta se on keskipaikka, jonka laidalla istuu kolminkertainen Mikaan verrattava kaveri, niin jätin suosiolla väliin.

Ehdotin sitten, että voisin mielelläni maksaa sen Comfort+ -paikan erotuksen, kun niitä näytti vielä olevan tyhjänä. Vastaus: ”Odotas hetki, kysyn kollegalta.” No, kollegaahan ei koskaan tullut takaisin – seuraavat 10 tuntia ja 40 minuuttia kärsin siinä minipenkkien kidutustuolissa.

Mutta! Nyt ollaan vihdoin Vegasissa. Tällä kertaa customs vei vain 30 minuuttia, mikä on iso harppaus viime vuoden 2–3 tunnin kaaoksesta. Uberilla hakemaan vuokra-auto – Toyota Corolla Cross, toimii – ja siitä suoraan villalle, joka oli kätevästi vain reilun kivenheiton (700 m) päässä.

Nopea suihku, kauppaan hakemaan vettä ja muuta pientä, ja sitten kentälle hakemaan loput porukasta.

Maanantai-aamu klo 6:30: hereillä. Uni ei tule enää, ja Moose on jo kyselemässä, että mennäänkö Carl’s Jr:lle.

Sinne siis, ja Joneskin lähti mukaan. Aamupalat naamaan, nopea stoppi Walmartissa hakemaan perustarvikkeet, ja nyt istutaan villalla klo 08:25 – ensimmäistä kertaa hengähtäen.

Alkuperäinen suunnitelma oli tänään pelata WSOP $500 freezeout, mutta olo on edelleen vähän puolitehoinen – jetlag painaa ja takki on auki. Vielä en tiedä mihin mennään ja monelta, mutta yksi asia on varma: tänään istutaan pelipöytään.