No tuostahan en tajunnut juuri mitään🤣. Se on kyllä toimivan työyhteisön perusta, että aina autetaan sitä joka kulloinkin sattuu apua tarvitsemaan. Ja olen huomannut että nykyisessä paikassa jo reilu 10v oltuani, en muista yhtäkään työntekijää joka ei olisi viihtynyt. Paitsi kun aluksi tulin kokiksi, kun halusin lepuuttaa mukamas hermoja ja sit n.1,5 vuoden päästä pääsin onneks taas mesuksi, helpompaa omalle työskentelylle, kun itse suunnittelee kaiken. Mut siis ennen kuin tämä tapahtui, yks pitkäaikainen ekstrakokki vaan jätti enää tulematta kun naiset vittuili ja nalkutti😁. Itse en ollut siihen kiinnittänyt huomiota, naimisissa siinä vaiheessa jo oltuani n.15v. Jälkikäteen jutellessani silloisen mesun kanssa(nainen siis) hän sanoi, että hänestä tuntui, ettei mua kerta kaikkiaan kiinnostanut sen nalkutus/mahdollinen huutaminen. Ja näin se olikin, vastalauseena nauroin päin naamaa ja sillä usein tilanne ratkesi jo itsestään.

En todellakaan ole lähelläkään täydellistä esimiestä, mutta väitän että kaikki mun alaisuudessa olleet ovat viihtyneet. Omana prioriteettina on aina ollut alaisten palveleminen eikä toisin päin ja näin yhteinen tavoite toivon mukaan täyttyy hymyssäsuin.

Mut viimein, tänään turnajaisia ja paljon. Huomenna tyttären & miesystävänsä uutta kotia katsomaan. Ei ole sen kauempana kuin n.1,2 km meiltä. Mukavaa kun toisenkin lapsen luo on vaan kaksi metropysäkin väliä.