No torstainahan oli se Marcus Miller. Ois ollut kyllä todella kiva pitkä aikainen fanittamani ukkeli nähdä, mut onneks en ollut lippua etukäteen hankkinut. Nykyisessä vaiheessa ei vaan mikään arkihomma onnistu etukäteen suunniteltuna. Kuuntelin kuitenkin hieman Miles Davisin Tutua. Vaikka onhan ukkelin omat hommat basson kannalta vieläkin hienompia.
No huomenna erinomaista ruisleipää ja pokeria naamariin toivottavasti koko päivä ja ehkä sunnuntaina vaikka uimaan vaimon kera. Olen itselleni vieläkin velkaa sen sadan kilon alle menon jälkeisen uimakerran, no kesällä toki mökillä uin. Mutta nyt ollaan jo erittäin lähellä 95 kiloa, tänään aamupaino 95,7 kg. Oisin varmaan jo mäyräkoiran verran kevyempi jos en tuplapukkeja vetelisi harva se päivä, mut suunta silti hyvä.
Tosiaan täysin ilman mitään muita elämän muutoksia on lähtenyt jo… No alkupaino oli sellaiset vaihtelevat 105-107kg korkeimmillaan 111 viime vuoden kesäloman jälkeen ollessani vielä täysi muumio nukkumisen suhteen ja en pysynyt hereillä hetkeäkään iltapäivällä istuuduttuani koneen ääreen ja koitettuani tehdä työhommia. No sanomattakin lienee selvää, etten toki laittanut näitä torkahteluja ylitöiksi. Mut en enää noin vuoteen ole nukahtanut kertaakaan töissä koneen eteen.
Katsotaan kuinka pitkälle tämä jatkuu ja missä vaiheessa pitää miettiä elämäntapojen parantamistakin. Mut nyt tosiaan on menty aivan helvetin huonoilla elämän tavoilla ja ainoastaan nukkuminen on ollut se elementti jossa on ollut muutoksia.
Mut ilman työliikuntaa tämäkään ei olisi tapahtunut, koska joka viikonlopun jälkeen paino aina pari kiloa korkeampi, sit arkena taas kiritään kiinni sen työssä tapahtuvan arkiliikunnan kera & nukkumisen.
Ja kesälomallahan taas käytiin jopa yli sadassa kilossa jälleen kerran. En sinänsä ole näistä asioista niin kiinnostunut, mut kyllähän ne toki terveyteen vaikuttaa ja on ihan kiinnostavaa seurata tätä ihan siltä teoreettiselta kannalta, että en ehkä olekaan elänyt täysin väärin, vaikka elintavat ovat kyllä täysin kehnot. Mutta jos tällä elämällä paino putoaa työliikunnan kera ja nukkumalla kunnolla. Johtopäätös Nikke Knakkertonin, vai mikä se olikaan tavoin, en ole ehkä lihonnut laiskuuttani (no laiskuutta en koskaan myönnä, kun on tullut tehtyä niitä 300+ tuntisia kuukausia ihan helvetisti aikoinaan ja nytkin 10-12 tuntisia päiviä silleen epävirallisesti jatkuvasti) tai syötyäni/juotuani liikaa. Nukkuminen on kyllä ihmisen hyvinvoinnin kannalta aivan oleellinen asia.



