Irroitin eilen köydet satamassa ja lähdin neitsytmatkalleni uudessa toimistossani. Matka oli myrskyinen, vaativa ja kovin pitkä. En ole maratonsessioiden mies, mutta GG:llä alkoi APT-turnaussarja, jonka vuoksi halusin aloittaa pelit jo puoli kolmelta. Pääsin kotiin aamukuudelta, eli sessio venyi viisitoista tuntiseksi. Mikä teki sessiosta vielä harvinaisemman oli se, että tein tappiota. Ei, ei älkää väärin käsittäkö, sillä monttua tulee harva se päivä. Mutta se, että pelaan aamukuuteen asti pokeria ja kirjanpito on punainen kuin silmät Tallinnan reissun jäljiltä on jo melko harvinaista.

Sessiossa oli mielestäni monia hyviä puolia ja myös puolia joita voisi luonnehtia huonoiksi. Ensinnäkin pelasin uudella toimistolla ensimmäisen sessioni ja viihdyin siellä hyvin. Tilassa oli hyvä keskittyä ja oli mukavaa päästä ihan omaan rauhaan tekemään hommia pitkästä, pitkästä aikaa. Pelit olivat myös aivan ensiluokkaiset. Eikä minusta oma suorituminenkaan ollut heikoimmasta päästä, vaan ennemminkin session logistiikassa oli hieman ongelmia. Hyvin todennäköisesti pelasin liian montaa pöytää liian kauan ja sen varmasti näki päätösten laadussa pidemmällä sessiossa. Jouduin myös aloittamaan pelit hieman huonolla valmistautumisella siinä mielessä, etten oikein tiennyt päivän ohjelmaa ja jouduin selaamaan lobbyja huomattavasti enemmän kuin normaalisti tarvitsisi. Se vie loppujen lopuksi aika paljon keskittymistä pois pöydistä ja pidemmän päälle energiaa. Loppujen lopuksi sanoisin, että suoritus voisi olla paljon parempi, mutta annetaan anteeksi hieman pidemmän tauon jälkeisestä sessiosta.

Ongelmana oikeastaan näen juuri tuon pöytämäärän. Niitä oli nimittäin liikaa. Tiedän, että tähän kysymykseen on varmaan yhtä monta vastausta kuin on pelaajiakin, mutta itse uskon vakaasti että laatu ratkaisee. Mulle on tosi tärkeää pystyä olemaan täysin läsnä kädessä. Yksi merkeistä siitä, että sessio ei ole laadullisesti mennyt niin hyvin on se, etten muista juurikaan että vastaani olisi tullut mielenkiintoisia tai haastavia spotteja. Eli ollaan näpytetty jotain B-peliä suurin osa illasta. Oon uudelleen ja uudelleen joutunut toteamaan etten ole mikään massatablaaja vaan aktiivininen pelityylini vaatii paljon tarkempaa kosketusta. Tietenkin vahva vasta-argumentti pienelle pöytämäärälle on se, että vaikka oletettu ROI per turnaus hieman laskee niin lisävolyymi silti nostaa tuntipalkkaa ja tappaa varianssia. Omalla kohdallani en usko tähän teoriaan. Väitän tässä tietenkin, että tarkimmillani ja parhaimmillani olen huomattavasti parempi kuski kuin hieman sinnepäin vedettäessä.

Missä sitten se oma optimi sijaitsee? Tähän ei tietenkään ole mitään tieteellistä vastausta saatavilla vaan mututuntumalla mennään ja oma mutuni sanoo, että se on noin kuusi pöytää kerrallaan. Jos pöytämäärä karkaa tunniksi yhdeksään, ei ole vielä katastrofi, mutta jos se on siellä tunteja niin se alkaa jo näkymään varmasti suoriutumisessa. Pystyn silloin seuraamaan hyvin mitä pöydissä tapahtuu omien käsieni ulkopuolella, ottamaan noteja vihuista ja miettimään jo etukäteen omia lähestymistapoja tuleviin tilanteisiin. Pelaajapoolit ovat myös suht pieniä (Av. Entrants tänä vuonna 224) ja kun pelaa paljon samojen kavereiden kanssa niin paremmat riidit ovat kyllä tärkeitä. Uskoni myös siitä, että jokaisessa tilanteessa on yksi täysin ylivoimainen ratkaisu on vahvistunut vuosi vuodelta. Pyrin olemaan kohauttamatta olkiani ja antamaan vastustajille merkkejä vain koska tietokone on luonut käsikartan jostain sinnepäin olevasta spotista. Toisaalta kun pelaa vain kuutta pöytää niin uusi turnaus löytyy aina helposti ja turnauksesta putoaminen ei koskaan ole ongelma vaan saan aina jotain korvaavaa ja jännittävää tilalle. Myös päätösten pienempi määrä kuormittaa vähemmän aivojani ja pystyn jatkossakin suorittamaan tarvittavalla tavalla (ks. https://en.wikipedia.org/wiki/Decision_fatigue). Valitettavasti ekana sunnuntaina takaisin peleillä en malttanut tehdä itse kuten uskon vaan pääsin kokemaan vanhan sanonnan “niin makaa kuin petaa” todellisen merkityksen.

Loppukaneettina sanottakoon, että jokaiselle on oma tietty tapa miten kannattaa lähestyä tätä peliä ja sen suorittamista, mutta kannustan kaikkia miettimään asiaa itse eikä vain tekemään kuten ajattelette että kuuluu tehdä. Tavoitteena on kuitenkin nauttia pelistä ja tienata itselleen elanto tai lisätienestejä.

P.S. Tänä vuonna olen pelannut tähän mennessä 1636 uniikkia turnausta ja 2110 totaali sisäänostoa. Täälläkin on varmasti kavereita, jotka painavat tuon määrän kahdessa kuukaudessa kasaan.

Olisi myös hauska kuulla mistä, te, arvon lukijat haluaisitte lukea. Täällä painelen melko sokkona fiiliksellä näitä juttuja sisään sen enempää tietämättä, että ovatko nämä millään tasolla kiinnostavia mielestänne.

Sateisesta Helsingistä 28.10.2025
Max