On kyllä puolivittumainen tää lihasrevähdys/kylkiluun murtuma tai mikä nyt onkaan. Kun malttaa olla kieli keskellä suuta ja vältellä niin paljon kuin mahdollista tiettyjä asentoja/liikkeitä niin kipu hiljalleen menee parempaan suuntaan. Sitten kun kipu helpottaa -> alat tekemään enemmän niitä huonoja liikkeitä -> kipu pahenee taas. Tällaisessa oravanpyörässä tässä ollaan nyt oltu viime päivät. Kokonaan on mahdoton välttää liikkeitä jotka sattuvat ja tuntuvat tekevän huonoa kipukohdalle. Sellaisia liikkeitä kun ovat esim. istuminen, nouseminen istumasta seisomaan ja margariinin levittäminen leivälle.  Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulee olemaan pitkä projekti saada vamma kokonaan parantuneeksi.

Ilveksen kiekkojoukkueen kausi alkoi viime viikolla kahdella CHL-ottelulla. Eikä kovin ruusuisesti. Torstaina oli liki, ettei jääty nollaan pinnaan PUOLALAISjoukkue Unia Oswiecimiä vastaan! Lopulta sentään saatiin viime hetkien tasoitusmaali ja jatkoilla Eemeli Suomi hoiti kaksi pinnaa plakkariin. Itse pelihän oli täydellistä Ilveksen hallintaa, mutta sitkeästi Unia kuitenkin puolusti viidellä pelaajalla ykkössektoria ja kävi sitten nakkaamassa toiseen päähän harvoista paikoistaan kovalla prosentilla häkkejä.

Lauantaina Ilveksen vastus oli huomattavasti kovempaa luokkaa eli Sveitsin viime kauden mestari Zurich. Ilveksen peliesitys oli kokonaisuudessaan ehdottomasti parempi kuin Uniaa vastaan ja ajoittain Zurich oli jopa aika pahasti vietävänä ottelussa. Tästä huolimatta tuli 1-4 takkiin. Jos on näin etukäteen ajateltu, että maalivahtipeli on tällä kaudella Ilveksen suurimpia vahvuuksia niin CHL:n avausotteluissa tästä ei ainakaan vielä ollut tietoakaan. Ipalla pitäisi olla kaksi Tsekin maajoukkuetason kassaria riveissään, mutta sekä Pavlatille torstaina että Malekille lauantaina upposi kyllä aivan liian helppoja kuteja selän taakse. No, ehkäpä se siitä petraantuu kun saavat lisää kunnon pelejä alle.

CHL:ssä heti alkulohkoon jääminen ei minulle mikään iso katastrofi olisi. Mestaruuteen saakka mahdollisuudet ovat olemattoman pienet ja jatkopelit tuovat lähinnä lisäkuormitusta ja -kustannuksia.

Superpesiksessä päästiin viikonloppuna finaalivaiheeseen. Lauantaina tuli oltua paikan päällä Kaupissa Mansen ja Sotkamon ensimmäisessä finaalissa. Viikonlopun molemmat ottelut noudattivat aika lailla samaa kaavaa. Manse hallitsi, loi enemmän tilanteita ja näytti lähes koko ottelun ajan todennäköisemmältä voittajalta. Ennen kuin sitten tultiin niille kaikista kriittisimmille hetkille otteluiden lopuissa… Joillakin seuroilla urheilussa on todella mystinen ”aura” ympärillään. Näiden seurojen peli ei läheskään aina näytä erityisen loistavalta. He voivat olla pitkiäkin aikoja otteluissa ainakin näennäisesti altavastaajan asemassa. Mutta niin vaan vuodesta toiseen nämä seurat ovat kauden päätteeksi nostelemassa niitä lajinsa isoimpia pyttyjä. Tällaisia seuroja ovat mm. Tappara, Real Madrid ja Sotkamon Jymy. Jollain ihmeellä Manse on avausviikonlopun jälkeen nytkin Sotkamoa vastaan voitoissa 0-2 tappiolla ja selkä seinää vasten, vaikkeivat pelit kokonaisuutena missään tapauksessa tuolta ole näyttäneet. Toki jos jäädyt otteluiden ratkaisevimmilla hetkillä niin et kyllä ansaitsekaan mitään.

NFL starttasi myös viime viikolla eikä siltäkään rintamalta todellakaan positiivista alkua saatu omalle suosikkijoukkueelleni. Green Bay Packers hävisi tiukan kamppailun Philadelphia Eaglesia vastaan 29-34 ja kaiken kukkuraksi joukkueen ehdottomasti tärkein pelaaja eli pelinrakentaja Jordan Love loukkasi jalkansa aivan ottelun viimeisillä sekunneilla! Melkoinen katastrofialku jos Love on pidempään poissa.

Ilveksellä mollivoittoinen alku CHL:ssä, Manse jollain ihmeellä pesiksen finaaleissa 0-2 tappiolla, Packersin kausi vaakalaudalla jo heti avausottelun jälkeen ja Suomen futisjoukkuekin kävi ottamassa Kreikassa kunnolla kuonoonsa Nations Leaguessa. Alkaa olla taas vanhaa tuttua menoa Being GNAGL:n fanitusrintamalla!