Sitten viimeiset viisi Valioliiga-joukkuetta käsittelyyn:

Everton

Everton pelasi viime kaudella tyypillisen Sean Dychen joukkueen tapaan erittäin laadukasta puolustuspeliä päästäen neljänneksi vähiten maaleja koko sarjasta. Pitkälti tämän takia joukkue säilytti helposti sarjapaikkansa, vaikka sai alkukaudesta pisterangaistuksenkin. Tämä kausi on kuitenkin käynnistynyt aivan eri tavalla. Seitsemässä ottelussa omiin on uponnut peräti 15 palloa eikä Everton voi syyttää tästä edes huonoa onnea, sillä osumia on mennyt omiin koko lailla maaliodottaman mukaisesti. Sekä omien havaintojen että maaliodottamien perusteella Everton on sarjataulukossa ansaitusti viiden heikoimman joukkueen joukossa.

Heikkoon alkukauteen on helppo löytää ainakin osaselitystä loukkaantumisista. Evertonin puolustuslinja on kärsinyt nimittäin todella paljon poissaoloista alkukauden aikana. Puolustuksen neljästä ykkösvaihtoehdosta ainoastaan James Tarkowski on ollut pelikunnossa koko alkukauden. Etenkin suurseurojenkin kesän siirtoikkunassa tavoitteleman Jarrad Branthwaiten loukkaantumisongelmat ovat olleet iso isku Evertonille. Oikean laitapakin paikalla puolestaan sekä Seamus Coleman että Nathan Patterson ovat kärsineet loukkaantumisista. Sen myötä oikean pakin paikalla on jouduttu pakon edessä peluuttamaan veteraani Ashley Youngia. Kaikki kunnia Youngin upealle uralle, mutta ei hän 39-vuotiaana enää missään nimessä ole Valioliiga-joukkueen avauskokoonpanon tasoinen pelaaja. Jos ja kun Everton saa jossain vaiheessa puolustuksen parhaat pelaajansa samaan aikaan kentälle, tulee joukkueen peräpää todennäköisesti tiivistymään ja sijoitus sarjataulukossa sen myötä kohentumaan.

Ipswich

Alkukauden peliesitysten perusteella Ipswich vaikuttaa jossain määrin viime kauden Lutonilta Valioliigassa. Lutonin tapaan Ipswich ei perusta peliään pelkkään passiivisen puolustamiseen vaan pyrkii myös rakentamaan aktiivisesti hyökkäyspeliä. Harmi vaan, ettei rosterin taso tahdo oikein riittää tähän pelitapaan, minkä myötä viime kauden Lutonin kohtalo uhkaa vahvasti. Voittotili sarjanousijalla on vielä avaamatta, mutta joukkue esitti varsin mukavan neljän ottelun tasapeliputken ennen kuin sitten romahti pahasti sekä pelillisesti että tuloksellisesti West Hamin vieraana.

Ipswich on ollut alkukauden maaliodottamissa sarjan kahden huonoimman joukkueen joukossa yhdessä Leicesterin kanssa. Hyökkäyspelissä on ollut pirteitäkin väläytyksiä, mutta maalivahti- ja puolustuspelin taso ei näytä riittävän Valioliigaan. Ipswich on edelleen yksi vahvimmista putoajakandidaateista niin kuin se oli jo kauteen lähdettäessä.

Crystal Palace

Crystal Palace pelasi viime keväänä huikeaa futista ja oli suorastaan maalintekokone. Palace paukutti nimittäin kauden viimeisessä 13 ottelussa peräti 29 häkkiä. Ykköshyökkääjä Jean-Philippe Mateta takoi tuossa jaksossa 13 osumaa 13 otteluun. Kaikki on ollut kuitenkin toisin tämän kauden alussa ja Palace on tehnyt nyt vain viisi maalia seitsemään otteluun. Joukkue ei ole loistanut myöskään maaliodottamatilastoissa, joten erityisen huono runikaan ei selitä romahdusta. Ainakin osaselityksenä kelpaa sen sijaan Michael Olisen lähteminen kesän aikana Bayern Muncheniin. Olise oli toinen Palacen hyökkäyspelin sieluista viime kevään maalihurjasteluissa. Se toinen sielu Eberechi Eze jäi vielä Palaceen, mutta on pelannut vaisun alkukauden kunnostautuen erityisesti maalipaikkojen tuhlaajana.

Olisen ja tärkeän puolustajan Joachim Andersenin lähdöistä huolimatta Crystal Palacen miehistön pitäisi pystyä huomattavasti nähtyä parempaan tekemiseen. Manageri Oliver Glasner näytti suorastaan nerolta viime keväänä, mutta sädekehä on ottanut alkukaudesta isoa osumaa. Putoamisviivan alapuolella oleminen seitsemän kierroksen jälkeen on räikeä alisuoritus koko joukkueelta. Uskon Glasnerin saavan hiottua pelin parempiin uomiin kauden edetessä enkä usko Palacen pysyvän kovin pitkään putoamistaistossa. Viime kevään Super-Palacea kuitenkaan tuskin enää toista kertaa nähdään. Kotkat nousevat todennäköisesti kauden edetessä kohti sarjan keskikastia ja pysyvät siellä kauden loppuun saakka.

Southampton

Southampton on pitänyt alkukaudesta palloa peräti 57.4% peliajasta eli viidenneksi eniten koko sarjasta. Enemmän kuin esimerkiksi Arsenal, Chelsea tai Aston Villa. Harmi vaan, että miehistöllä ei tunnu olevan minkäänlaista ideaa miten pallonhallinta muutettaisiin hyödyksi joukkueelle. Soton on nimittäin tehnyt vain neljä maalia seitsemässä ottelussa ja luodussa maaliodottamassakin joukkue löytyy sarjan häntäpäästä. Sotonin alkukausi on ollut siis pikkunäppärää pallon pitämistä ilman kykyä murtautua hyviin maalipaikkoihin.

Se on toki sanottava, että Southampton olisi ansainnut sentään enemmän kuin yhden sarjapisteen alkukauden peliesityksillään. Jonkin verran huonoa onneakin joukkueella on siis ollut mukana. Isossa kuvassa Southamptonin peliesitykset eivät ole kuitenkaan millään tavalla säväyttäneet. Manageri Russell Martinin pelifilosofiaan kuuluu pallon pitäminen, mutta Sotonin heikkolaatuisella kalustolla se ei ainakaan alkukaudesta ole näyttänyt tuottavan mitään. Tietyllä tavalla pelityylissä on kuitenkin potentiaalia mikäli joukkue vain oppii kauden edetessä puolustamaan paremmin vastustajien vastahyökkäyksiä ja tekemään toisessa päässä murtavia syöttökombinaatioita. Veikkaan Southamptonin taistelevan kauden loppuun asti sarjapaikastaan. Pidän Sotonin mahdollisuuksia säilyttää sarjapaikkansa kuitenkin jonkin verran parempina kuin muiden nousijajoukkueiden Leicesterin ja Ipswichin.

Wolves

Vaikkei Wolvesin rosteri paperilla erityisesti ihastutakaan niin tuskin kovin moni ennen kauden alkua heitä sentään pahnan pohjimmaiseksi veikkasi. Susien alkukausi on ollut tuloksellinen katastrofi. Ja vaikka Sotonin tapaan sarjapisteitä pitäisi toki olla enemmän kuin yksi kappale, on Wolves maaliodottamienkin mukaan ollut alkukaudesta sarjan bottom 5 joukkue. Mukaan on mahtunut kuitenkin varsin hyviäkin peliesityksiä. Esimerkiksi kotiottelu Newcastlea vastaan oli susilta laadukasta tekemistä, vaikka vieraat lopulta kahden vastustamattoman kaukolaukauksen avulla veikin kaikki sarjapisteet mennessään. Myös Aston Villan Wolves piti 75 minuuttia täysin poissa maalipaikoilta ennen kuin sitten romahti viimeisellä vartilla. Viime kierroksen vierailu Brentfordin kotiluolaan oli sen sijaan sekä pelillinen että tuloksellinen katastrofi. Wolvesilla on riittävän laadukas kärkipari Matheus Cunhan ja Jörgen Strand Larsenin myötä. Keskikentältä puuttuu kuitenkin luovuutta ja puolustus on alkukaudesta vuotanut pahemman kerran otteluiden kriittisillä hetkillä.

Wolvesin kauden alun otteluohjelma on ollut erittäin kova, joten parempaa lienee luvassa. Aivan näin huono joukkue susilauma ei ole miltä alkukauden tulokset ovat näyttäneet. Wolves on pelannut erittäin hyviä jaksoja otteluissaan, mutta jänne ei ole kestänyt täyttä 90 minuuttia. Vastusten helpottuessa pistepussikin tulee karttumaan nähtyä paremmalla tahdilla. Sarjapaikastaan Wolves saattaa kuitenkin joutua taistelemaan pitkäänkin yhdessä viime kauden nousijoiden kanssa.