Vuodenajoista kiireisin raportoidaan asiaankuuluvasti myöhässä. Kutsutaan sitä sitten keskisyksyksi, sienikauden ytimeksi, turnaussarjasumpuksi tai ihan vaan syyskuuksi, se tuntuu tarjoavan loputtomasti kiinnostavaa tekemistä valitettavan tiivistetyllä ajanjaksolla. Tällä kertaa useimmat sen osa-alueet tarjosivat lähinnä keskinkertaista menestystä. Osa omista sienipaikoista oli yllättävän tyhjillään, mutta ahkeran kulkemisen myötä löysin kuitenkin muutaman uuden lajin opeteltavaksi. Syksyinen luonto on tietysti kaunis ilman sieniäkin ja retkistä saa aina puolityhjällä korillakin jotain irti.

Palakosken virkistysalue lukeutui tämän vuoden uusiin päiväretkikohteisiin. Pohkeet tykkäsi korkeuseroista, mieli virran kuohuista ja kadehdittavista joenvarsimökeistä alueen laidalla.

Osan sienestykseen käytettävästä ajasta allokoin puutarhan puolelle. Karsin edellisen omistajan jättämää viidakkoa dumppaamalla parikymmentä koristekasvia FB:n roskalavaryhmään. Vastalahjoina sain monivuotisia yrttejä, kirsikkapuun ja mustaherukkapensaan hain rahaa vastaan taimistolta. Kahvitaukoa terassilla pitäessäni selasin Harri Gustafsbergin kirjaa. Hän pitää tärkeänä, että ihminen istuttaa elämässään myös puita, joiden varjossa ei voisi koskaan itse ehtiä istuskelemaan, toisin sanoen näkee jotain vaivaa, josta hyödyn saavat korjata vasta seuraavat sukupolvet. Satoja vuosia elävät tammet tai vaahterat eivät pihalleni mahdu, mutta kirsikkasatoakin saa odotella ainakin muutaman vuoden. Ehkä niistä on iloa seuraaville asukkaille, mikäli korttipeli tarjoaa minulle rantatontin? Tai sitten elän vielä kahdeksan vuoden päästä mukavaa low-/midstakes -arkea samassa kodissa kirsikoita kakkuni päällä? Puiden istuttaminen tarjoaa erikoisen perspektiivin omaan tulevaisuuteen. Oman käytettävissä olevan ajan pohtiminen herättää sekavia tunteita, jotka onneksi useimmiten päätyvät helpotukseen.

Tuista ja suojauksista voisi sanoa jotain, mutta eiköhän syvällisyys- ja symboliikkakiintiö täytetty jo leipätekstin puolella.

Pokerin osalta syyskuu (ja varmaan lokakuukin) oli melko mitäänsanomaton. WCOOPit jäivät hiukan tappiolle ja koko kuukausi yhteensä hiukan voitolle. Jännittävimmät tapahtumat taisivat olla pääseminen 1k mainiin 109d satelliitin kautta (lopulta flippi rahastusstäkistä kuonoon) sekä 530d Sunday millionin minirahastaminen 33d satelliitista lähteneenä. Lokakuun puolella tuntui jo helpottavalta palata oman pienten fieldien ohjelman pariin. Nettipokerin SM-kisojen ohella tulevaisuuden kiintopisteenä häämöttää helmikuinen Kings of Tallinn. Reissu- majoitus- ja tiimikisasuunnitelmat tehtiin asiaankuuluvalla innolla lähes välittömästi päivämäärien varmistuttua. Ilmeisesti tämän foorumin blogialueelta liikkeelle laskettujen huhujen mukaan hallitseva kaksinkertainen tiimikisamestari Kiired ja vihased -joukkue olisi pitämässä välivuotta. Itse pidän tätä bluffina ja yrityksenä murtaa vastustajien henkinen selkäranka jo etukäteen. Mikä olisi kilpailijoille demoralisoivampaa kuin nostaa heidän toiveensa kattoon, matkustaa salaa Tallinnaan ja virnistää sitten leveästi avausturnauksen lippujonossa.

Nythän on taas vuodenaika varsin selvästi vaihtunut, koitan siitä ehtiä kirjoittamaan vielä sen käynnissä ollessa.

Kuva syyskuulta. Mökkijärvellä mölyävät muutamat muuttolinnut, ihmisääntä kuuluu jo vähemmän. Vesi varastoi lämpöä, ja näihin aikoihin kalareissut yllättävät joskus kesäisyyden tunnullaan.