Näkökulma: Liian pitkä tauko vie WSOP Main Eventin sielun

WSOP Main Eventin finaalipöytä siirtyy tänä vuonna myöhemmin pelattavaksi, mutta kukaan ei vielä tiedä, puhutaanko päivistä, viikosta vai kuukausista.

Keskustelu on keskittynyt tuotannon, näkyvyyden ja pelaajien tarinoiden rakentamisen mahdollisuuksiin. Yksi näkökulma on kuitenkin jäänyt vähemmälle: mitä tauko tekee itse pelille?

November Nine -aikana kuukausien breikki muutti finaalipöydän luonteen. Pelaajilla oli aikaa palkata huippuvalmentajia ja rakentaa pelinsä uudelleen. Osa teki sen jopa velaksi, koska panoksena oli elämän mullistava rahasumma. Syksyllä pöytään palasi usein teknisesti täysin eri pelaaja kuin se, joka kesällä oli selviytynyt yhdeksän parhaan joukkoon.

Oliko se ongelma? Ei välttämättä. Kaikilla oli ainakin teoriassa sama mahdollisuus valmistautua.

Itse kuitenkin näen, että Main Eventin viehätys on osittain sen raadollisuudessa. Siinä, että pelaajat tulevat pöytään suoraan viikkojen pelaamisen keskeltä, ilman kuukausien resettiä. Se on raakaa, inhimillistä, joskus virheiden sävyttämää. Ja juuri siksi erityistä.

Main Event on kestävyyskoe. Kahden viikon maraton, jossa pelitaitojen ohella henkinen kantti ja tähtien asento ratkaisevat. Kun finaalipöytä käydään vasta kuukausien päästä, se muuttuu enemmän uusintaotteluksi kuin loppuhuipennukseksi.

Siksi ratkaisevaa on tauon pituus.

Oma kantani kallistuu siihen, että pieni hengähdys voi tehdä hyvää. Muutama viikko voisi toimia, jotta hypeä ehditään vähän rakentaa. Mutta jos finaalipöytä siirretään liian kauas, Main Event muuttuu näytelmäksi kahdessa näytöksessä, ja toiseen osaan näyttelijät ovat jo vaihtuneet.

🐻‍❄️ARKTINEN UUTUUS