Näkökulma: Miksi niin moni huippu-urheilija päätyy pokeripöytään?

Yle kertoi hiljattain, että Huuhkajien maalivahti Lukas Hradecky viettää vapaa-aikaansa toisinaan myös pokeripöydässä Monacossa.

Moni yllättyi ehkä siitä, että yksi Suomen tunnetuimmista jalkapalloilijoista pelaa pokeria. Todellisuudessa Hradecky ei ole kuitenkaan mikään poikkeus.

Urheilun ja pokerin välillä on jo vuosikymmenten ajan ollut vahva yhteys, eikä ole sattumaa, että niin moni huippu-urheilija on löytänyt tiensä korttipöytiin.

Hradecky on nähty vuosien varrella myös Casino Helsingin turnauksissa. Pokeri on selvästi kuulunut osaksi hänen vapaa-aikaansa jo ennen siirtymistä Monacoon.

Kilpailuvietti yhdistää

Huippu-urheilijat ovat viettäneet koko elämänsä kilpaillen.

He ovat tottuneet tekemään päätöksiä paineen alla, analysoimaan vastustajiaan ja etsimään jatkuvasti pieniä etuja. Samat ominaisuudet ovat arvokkaita myös pokeripöydässä.

Vaikka pokerissa ei tarvita nopeita jalkoja tai vahvaa laukaisua, peli vaatii keskittymistä, paineensietokykyä ja kykyä tehdä oikeita päätöksiä myös silloin, kun lopputulos ei aina ole omissa käsissä.

Juuri tästä syystä monet urheilijat kokevat pokerin luontevaksi harrastukseksi.

Patrik Antoniuksesta Ronaldinhoon

Yhteys näkyy myös pokerimaailman huipulla.

Suomalainen Patrik Antonius tunnetaan nykyään yhtenä maailman menestyneimmistä pokerinpelaajista, mutta ennen pokeriuraa hän oli erittäin lupaava tennispelaaja. Loukkaantumiset katkaisivat tien ammattilaiskentille, mutta kilpailuvietti löysi uuden näyttämön pokerista.

Myös jalkapallomaailmasta löytyy tunnettuja esimerkkejä. Brasilialainen supertähti Ronaldinho on nähty vuosien ajan PokerStarsin lähettiläänä, ja lukuisat nykyiset sekä entiset ammattilaisjalkapalloilijat ovat kertoneet pelaavansa pokeria aktiivisesti.

Monelle urheilijalle pokeri tarjoaa mahdollisuuden kilpailla myös silloin, kun harjoitukset tai ottelut ovat ohi.