Kaikki putket loppuvat aikanaan. Niin myös kiekko-Ipan ennätystä sivunnut voittoputki Liigan alkuun. Sport hoideltiin vielä tylyin loppunumeroin 7-2 tiistaina kotikaukalossa. Hurja eka kymppi jonka aikana Sporaa vietiin kuin litran mittaa. Sitten vaasalaiset saivat ekalla kudillaan tasoituksen ja jotenkin se Ilveksen ote lässähti siihen. Toisessa erässä Ipalla oli vaikeita hetkiä ennen kuin tuomari päätti erän lopussa tarjoilla kevyehkön 5-3 ylivoiman meille. Pari ylivoimamaalia siihen ja Sportin selkäranka sanoi naks, naks. Kolmannessa erässä superkaksikon Lööke-Suomi johdolla karattiin sitten vähän jopa liian leveään voittoon pelitapahtumia ajatellen.

Seuraavana päivänä Porissa tuli sitten viimein seinä vastaan. Pari ekaa erää oli pelillisesti vielä ihan ok Ilvekseltä. Siinä oli paikkoja kääntää vielä ottelun kulku suotuisaksi. Tällä kertaa vimeistely ei kuitenkaan ollut totutun laadukasta ja kolmannessa erässä kirikin jäi sitten melkoiseksi pannukakuksi. Vähän näytti siltä, ettei virta enää riittänyt kovassa peliruuhkassa. Toivottavasti tänään on välipäivän jälkeen taas akut täynnä. Jukurit kotona vastassa ja samaan aikaan Futis-Ipalla tärkeä vierasottelu Vaasassa. Hittoako noita Ilveksen matseja pitää päällekkäin aikatauluttaa!

Laitetaanpa uuden blogin ensimmäinen musapäivityskin tähän loppuun, lähinnä koska haluan levittää sanaa yhdestä loistavasta kappaleesta, joka ei näytä saavan ansaitsemaansa huomiota. Itse tykkäsin todella pitkään trancen/konemusan ohessa myös niin sanotusta ”listamusasta” eli Spotifyn top 50 -listan kamasta. Eli siitä mitä lähinnä nuoriso kuuntelee. En tiedä onko tässä sitten viimein tullut vanhaksi, mutta nyt 2-3 viimeisen vuoden aikana nuo top 50 listan biisit on omiin korviini kuulostanut lähes pelkästään kuralta. Tuollaisia ihan samantyyppisiä suomalaisia räppibiisejä lista yleensä täynnä. Eikä mulla sinänsä oo mitään räppiä vastaan. Mä oon suomiräppiä kyllä kuunnellut ilolla ihan Raptorin ja Fintelligensin ajoista lähtien. Mutta jotenkin tämä nykysuomiräppi ei enää iske yhtään. Ja ennen kaikkea ottaa päähän tuo kuinka vähän variaatiota suomalaisessa listamusassa on nykyään. Sellainen perus kevyt suomirock jota kuunnellen minun sukupolveni on kasvanut puuttuu lähes kokonaan.

Ehkäpä juuri tästä syystä sitä tuntee poikkeuksellisen suurta riemua jos nykyään löytää hyvän suomalaisen musiikkikappaleen. Jopa vieläpä tuottaa hienoja nostalgisia fiiliksiä. Olen nyt pitkästä aikaa löytänyt tällaisen kappaleen. Spotifyn top listoilla tätä loistobiisiä ei jostain syystä ole näkynyt. En tiedä onko saanut edes radiosoittoaikaa. Spotifyssa kappaletta on kuunnelty hädintuskin 100000 kertaa kun esim. jonkun fucking Averagekidluken tai Turistin kappaleet keräävät miljoonia kuuntelukertoja. Mirellasta nyt sitten puhumattakaan…

Maija Vilkkumaa oli aikoinaan 2000-luvun alussa suomirockin kuningatar muutaman vuoden ajan. Ainakin pari loistavaa albumia hän tuolloin teki ja hittejä hittien perään. Itse tuli nähtyä Vilkkumaa livenä jonain vuonna Raumanmeren juhannuksessa. Oli tietyllä tavalla tosi uniikki kokemus. Keikka-aika oli nimittäin hämmentävän aikainen, olikohan klo 13.00 vai jopa 12.00! Juhannusfestarit kun kyseessä niin lähestulkoon kaikki luonnollisesti tuohon aikaan vielä krapulassa tai vähintäänkin puoliunessa rankan edellisyön jäljiltä. Tästä huolimatta festariväki vaan itsensä väkisin teltoilta keikkapaikalle raahasi ja keikkalavan seutu oli läheistä kalliota myöten täpösen täynnä porukkaa. Niin kova juttu Maija Vilkkumaa oli tuohon aikaan! Ja pienen alkukankeuden jälkeen se krapulainen festariväki syttyi viimeistään siinä vaiheessa kun Vilkkumaa täräytti sen hetken kovimman hittibiisinsä Ei eetteriin. Hyvin jäänyt mieleen keikasta myös sellainen detalji, että joku oli värkännyt itse sellaisen ajoneuvolla ajo kielletty liikennemerkin, johon oli keskelle kirjoitettu EI. Sitä kaveri luonnollisesti heilutteli yleisömeren keskellä ahkerasti etenkin tuon biisin aikana ja se toi oman pienen lisämausteensa keikkaan. Tai ainakin sen liikennemerkin heiluttelu on edelleen hyvin vahvana mielessä kun muistelen tuota Vilkkumaan keikkaa.

No, niiden hurjien vuosien jälkeen jotain tapahtui Vilkkumaalle ja suosio laantui. Onhan se tietysti aika tuttu tarina monelle artistille. Hetken menee tosi lujaa ja sitten tulee notkahdus. Näköjään useammankin albumin Vilkkumaa on kyllä niiden menestysvuosien jälkeen tehnyt, mutta itselleni ei ole ainakaan jäänyt yhtä ainoaa kappaletta niistä albumeista mieleen. Jostain syystä biisintekijät tavallaan hukkasivat Vilkkumaan eivätkä osanneet enää tehdä hänelle hyviä biisejä. Sillä tuo Vilkkumaan ääni on niin loistava ja persoonallinen, että kyllä sitä hyödyntämällä pitäisi hittibiisejä saada tehtyä.

No nyt vihdoin ja viimein Vilkkumaa on julkaissut kappaleen joka on hänen arvoisensa ja muistuttaa sen 2000-luvun alun kultaisen ajan Vilkkumaa-saundia. Olkaa hyvä ja nauttikaa. Tässä on Maija Vilkkumaa ja Me ollaan siskot:

https://www.youtube.com/watch?v=WJugF1Tvamo