Karin vakiot

Eipä mitään.

Mikäs täällä Kaukovaaran tropiikissa projekteja vedellessä. Aurinko laski jo kolmen aikoihin ja pirtissä vieläkin 24,8 astetta lämmintä. Kukkapurkissakin herättiin tähän kevääseen. Se sai Kari kirjaimellisesti tuuletella sunnuntain vuoron jälkeen. Neitikin meinasi pyörtyä kun kahvit laitettiin tippasemaan.

Lyonittarilta vähän laiska lähtö tähän keskiviikko-iltaan. Kari luuli jo, että tekstitelkkari meni rikki kun 37 minuutin kohdalla 3-0. Ollut taaskaan tolkun häivääkään tuossa potkupallossa.

Kari on mahtanut tässä keksiä salakavalasti ikiliikkujan joka alkaa painamaan Karille tuohta lompakkoon. Toistaiseksi osumilta ollaan vältytty. Unibeteistä kuitenkin päälle satasen ylös, ja lauantaina bonusvakio. Ilmarin kanssa ihme kyllä vain sivuttiin tulevaa vaikka puhelinkortti kuluikin aamusella loppuun taas kahden tiiman edestä. Ihmekös, että Karilla suuta kuivasi.

Vattan perkele se on taas kasvamaan päin. Kyllä Kari tietenkin valitsee kahdesta pahasta tuon kesän. Jouluksi verhoja niskaan.

Karin Milan voitti ja niin ikään myös Kari voitti. Pelinä kymmenen dollarin hutaisut pikaversiona. Kahdellakin lapulla kahdeksan dollaria ylös.

Eilen lauantainakin Kari voitti. Vakioveikkauksesta. Mutta ei tarpeeksi. Nälkä jäi.

Vålerengan ohituksen Kari otti toiseen kuponkiin kiinni. Lyonia ei kumpaankaan. Vähän sama juttu eilettäin lauantaina kun Kari koitteli ohitella Birminghamia kahteenkin otteeseen. Tammikuun puolivälissä Kari aatteli käydä paikan päällä rikospaikalla tutkimassa miksei tällaiset ohittelut kannata.

Tai rikospaikan liepeillä. Lippuja peleihin Kari ei omista.

David Coulthard. Saatanan tunari. Aina joutui Karikin jännäämään Mikan puolesta ettei laatikkopää pilaa kisaa. Ja nuori Erja! Sitähän Kari mietti tuossa kolme kesää sitten Ferrari 458 Italian sarvissa, että montakohan kierrosta Luca Badoer oli ehtinyt tätä Modenan moottorirataa Ferrari F1:lla kiertää. Saatikka Fioranoa. Karille kierroksia Modenassa kertyi viisi.

Vakioveikkaaminen on kivaa. Pot limit telesina siellä Pokerihuoneen vanhassa verkossa oli kivaa. Mutta ei ole ollut eikä tule olemaan niin kivaa mitä oli 90-luvun lopussa kun Kari aamun kahden vapaaharjoitus-session jälkeen marssi kyläkauppaan täyttämään formuloiden aika-ajojen supertriplaa. Voi pojat, silloin oli Karilla kivaa! Etuakin havaittavissa jos ymmärsi pistää keltaista väriä kolmen parhaan joukkoon Trullin ja Frentzenin muodossa. Trullin Jarno varsinkin yhdellä nopealla erittäinkin sähäkkä. Tuularit tietenkin vetivät joka kisaan Mikan ja Schumin runkona eturiviin. Ymmärtämättä sitä, että Jordanin pilttuussa saatettiin vetää vähän kireämmillä säädöillä.

Toki pösilöt pilasivat ensin maailman parhaan aika-ajo konseptin jonka jälkeen koko lajin. Räkät ei enää Karia kiinnostanut. Kiinnostus kuitenkin palasi Kaukovaaraankin vajaaksi kaudeksi vielä noiden kisojen jälkeen. Schumin Monacon paalu Mersulla lajin viimeinen kohokohta. Toki supertripla oli jo piloilla. Seurasi Kari toissa kesänä kahvikupillisen verran Unkarin kisaa Sardiniasta käsin. Se mihinkä Kari kiinnitti huomion oli tv-toteutus. Vähän kuin olisi jotain Rennyn filmiä seurannut.

Silloin kun Hockenheimissa mentiin hetken aikaa Mika-Mika komennossa niin Kari oli Citymarketissa. Useammalta ruudulta tuli kisaa vahattua yhtä aikaa.

Mika Häkkinen. Jari Litmanen. Marko Kiprusoff. Siinä marssijärjestys jota Kari ei vaihda.