Keittäjän viimeinen yritys saada elämä raiteilleen uhkapeliteitse!

Oli hauva viikonloppu, tuli kyllä pelattua myös ja itse asiassa melkoisella volyymilläkin. Ulkoiluja hauvelin kanssa 3-4 kertaa päivässä ja väleihin pokeria ja herkullisia kahveja laadukkaiden leipien kera🐶. Kyllä tuli taas fiilis, notta onneks en tee tätä työkseni, AA ja KK raiskattiin lähes kerran kerrasta ja pf allit. En edes jaksa tsekata lopputulemaa, mut heiluntaväli oli +-300€, lopputulema varmaan n. -50€ viikonlopusta. Hauskaa oli kuitenkin viettää koiran kanssa aikaa. Ne on kyllä mielenterveyttä edistäviä otuksia.

No jos en ois pelannut yhtään 20€ turnajaisia, viikonloppu ois ollut ihan hyvin plussalla, mut eihän sitä voi niin ajatella.

Pelailen nimittäin  2-20€ turnajaisia tällä hetkellä. Ja tosiaan ei ole mikään ongelma tällä hetkellä, vaikka tulosta ei joka päivä tulisikaan. Nyt on noista pikkuruisista tullut ne massit isompiin. Ja kyllähän se äkkiä sujahtaa kolmenumeroinen euromäärä, kun rupeaa vaikka 20€ turnajaisia reggailemaan useampia. Näin on  toimittu. Mut joo… olen ehkä just sisäistämälläni syvällisesti konseptin, ettei varianssi aiheuta mielentilaan muutoksia. Tänään todellakin tuli uskomattomia ohivetoja, mutta zenmäinen olotila pysyi🦜.

Nyt nukkumaan ja taas uusi viikko, joka sekin on jo kohta ohi. En tajua miksi nykyään aika menee aivan helvetin nopeasti🤯

Nyt nukkumaan ja taas uusi viikko, joka sekin on jo kohta ohi. En tajua miksi nykyään aika menee aivan helvetin nopeasti🤯

Itse itseäni lainaten. Taas viikko käytännössä ohi, kun nykyään tällaista virkamiesmäistä ma-pe elämää vietän. Vähän jopa vituttaa, koska ens viikolla on töihin liittyvä asia jota en todellakaan odota innolla, enkä ole edes sitä vielä suunnitellut kunnolla. No aina mulla on ollut meininki, että jos jonkun asian voit jättää huomiseen, älä tee sitä tänään.

Mut taka-ajatuksena aina on se, että tietty homma pitää hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla, siitä tämä tietty epämukavuus toki myös johtuu. Aiemmin väitin etten enää stressaile, mut kyllä toki vähän stressailen jos haluan suorittaa jonkun tehtävän kunnialla, jossa en ihan koe olevani tilanteen tasalla. Se kieltämättä kyllä aiheuttaa stressiä, joka on toki hyvä asia. Jos ei ole minkäänlaista painetta suoriutumisesta, lopputulos on usein paskaa, ellei sitten ole aivan suvereeni guru kaikilla elämän osa-alueilla.

Mulla on aikamoiset traumat lapsuudesta, lastenmusiikin osalta. Olin joskus jossain musiikki-leikkikoulussakin yhden päivän ja sen jälkeen ilmoitin vanhemmilleni, että tuonne en muuten enää mene. Laulettiin jotain laukussa leipää ja piimää vaan ja samalla hakattiin kapuloita yhteen. Ja vieläkin jos kuuloetäisyydelläni soi vaikka päivänsäde ja menninkäinen saattaisi pasifistillakin pinna palaa. No enhän mä edes ole mikään pasifisti, nykyajat on niin kummallisia, etten rupea moisilla asioilla hurskastelemaan. Mutta asiaan.

Kun omat muksut oli pieniä, muistan silloin olleen jo paljon parempaa lasten musaa tarjolla, kuin omassa lapsuudessani, mut on tosiaan mahtihomma, että ns. lasten musiikin ei enää tarvitse olla liioitellun lapsellista.

Kuuntelin just tossa lauantai-iltapäivän iloksi isosti kunnioittamaani Iiro Rantalaa ja huomasin vaan, että siellä on tätä Risto Räppääjä -musaa kuunneltuimpien listalla kovasti. Kuunnelluin kappale about 2,3miljoonaa toistoa. ja ainoa ns. vakavampaa musaa listalla 115K kuuntelua. Tämähän ei ole huono asia ollenkaan, laitoin vaan asian merkille. Mut noi biisit on myös todella hyviä, kaukana siitä oman lapsuuteni kapuloiden paukuttelusta ja ankeista melodioista.

• Tätä vastausta muokkasi 1 viikko Smultron.

https://open.spotify.com/track/1w1gkYaSqXPpcDuenTSjFX?si=-81URBDvSeWKIUrBzTD_DA

Tää on kans aivan hulvaton manipulointibiisi urheilun puolesta.

Tulipas oltua kännissä koko viikonloppu. Silti joku 300 plussaa peleistä. Ehkä se on se kun on aiemmin tottunut toimimaan tolkuttomassa happivajeessa, kaikki toiminta on käytännössä  automaattista, ja perustason suorittaminen menee vaikka unissaan. Nyt ei ollut liikaa huonoa tuuria, vaikka sitäkin kyllä

matkan varrelle sattui ihan riittävästi.nyt koisimaan, että vajaan 12 tunnin päästä ois taas kokkailumeiningeissä.

Oon tosi paljon nyt miettinyt tätä ravintola-alaa, kun on ollut näitä kohinoita väärinkohteluista ja kiusaamisista. Se on todellakin totta, että varmasti on paljon tapahtunut aivan räikeitä ylilyöntejä ja suoraan sanottuna alalla on aivan tolkuttomasti aivan kusipäisiä esimiehiä.

Jotenkin aivan huippupaikoissa ymmärrän sellaisen, ehkä hieman agressiivisemman kommunikoimmin, jota toki kyllä ravintoloissa aina käytetään hektkisinä hetkinä. Mutta todellakaan, tietenkään ei ikinä kehenkään ei saa fyysisesti käydä käsiksi, tai solvata henkilökohtaisuuksilla.

Itse olen ollut tällaisessa ns. huippupaikassa (michelin osastoa) ainoastaan harkkarina muutaman kuukauden, varastin kyllä kaikki mahdolliset reseptit & niitä on kyllä käytetty myös urakalla sen jälkeen. Mutta jos on sen keittiömestarin tms kaikki munat korissa ja sitten tehdään jotain michelin tasoista juttua, on se aivan helvetillinen paine, että kaikki sujuu.

Tai tätä on aika vaikea selittää, agressiivista kommunikointia tulee jokaisessa kiireisessä ravintolassa tietysti. Ja se jokaisen ravintola-alan ihmisen pitää ymmärtää ja hyväksyä, mutta asiat eivät saa mennä henkilökohtaisuuksiin, puhumattakaan fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta. Ennen aikoina on ollut ihan näitä fyysisiä kontaktejakin. Tiedän monia esimerkkejä.

Muistan kun aloitin ekassa kunnollisessa harkkaripaikassa. Lattiat lainehti, leikkailtiin jalat puolimärkinä helvetisti jotain rehuja ja sieltä etukeittiöstä huudeltiin jatkuvasti aivan tolkutonta älämölöä ja ajattelin, etten todellakaan tule tällaista kestämään.

No kuinkas kävikään, harjoittelun jälkeen jäin sinne töihin, ensin tiskariksi ja sitten kokiksi… Hauska muisto kun pari kaveria siellä paistinlastojen kanssa painivat lattialla keittiössä. Mut meininki oli se, että tilanteessa saatettiin huutaa täysin palkein ja sitten 15 min myöhemmin röökikopissa kaikki oli kavereita. Se on se ravintolahomman ydin. Eletään hetkessä ja unohdetaan samantien. Jos muistelis edellisen päivän kurjuuksia, ei vois toimia ollenkaan.

Tämä ei toki poista sitä tosiasiaa, että alalla toimii todellakin aivan tolkuttomia mulkkuja joiden ei soisi edes olevan työelmämässä, jotka alistavat ihmisiä jostain käsittämättömastä syystä.

Itse olen kokenut esimieheksi päätymiseni jälkeen, että esimiehen tehtävä on olla alaisten palvelija, ei toisinpäin. Varmaan  myös urheilussa olisi ihan toimiva skenaario, että valmentaja on palvelija, eikä toisinpäin. Esimies mahdollistaa muiden toiminnan ja pitää huolen, että heillä on resurssit yms. tehdä se.

No pieni lisäys, tietysti pitää pitää huoli, ettei laadussa tule valittamista. Mutta fiksulla esimiehellä on parempia alaisia kuin itse. No niin olisi mullakin, mutta on niin kurjat ajat, että alaisten määrä on kovasti vähentynyt.

• Tätä vastausta muokkasi 5 päivää Smultron.
• Tätä vastausta muokkasi 5 päivää Smultron.
• Tätä vastausta muokkasi 5 päivää Smultron.

Hyvä biisi tähän loppuun. Andy on mulle tarjonnut pilveä ja mä hälle lihapullia, olikohan ehkä ylämaankarjasta, sanoin ei kiitos. Mä harrastan vain alkoholia päihteiden osalta. Mutta Andylle pullat maistui.

• Tätä vastausta muokkasi 5 päivää Smultron.