Oulun setien vegasbustailut – vieläkö riittää virtaa kuopata?

Eilen taas teksukäteistä alakerrassa. Olin ensin tosi tylsässä pöydässä ja piti ottaa reissun eka table change.

Toisessa pöydässäni oli varsin erikoinen tilanne, jossa itseltäni paloi käämit. Lyön riverillä ja vihu tulee yli. Olen melko varma, että olen jäljessä, mutta lopulta itkumaksan. Heitän ykkösen pöydälle ja käännän kortit auki. Vihu ja jakaja luulevat, että olen kipannut. Vihu ei näytä korttejaan ja jakaja pukkaa merkit sinne. Alan protestoimaan ja floori haetaan paikalle. Pöydässä on useampi, jotka ovat samaa mieltä kuin minä. Olin varmasti maksamassa. Inttämisen aikana pyydetään, että katsotaan kameroiden nauhoilta, mitä tapahtui.

Se mitä katsotaan, on oliko ykkösen merkki ollut mulla valmiiksi korttien päällä ja oliko se mennyt heittäessä viivan yli. Itseäni tilttautti niin paljon, että sanoin jo että voin mennä nukkumaan ja antaa vihun pitää merkit. Turvanauhojen tarkastelun tulosta odotellessa päädytään sitten kuitenkin erikoiseen ratkaisuun, jossa äänekkään keskustelun jälkeen jaetaan potti jotenkin meidän välillämme. Saatiin sentään peli jatkumaan.

Jätän merkit pöytään ja menen puhaltelemaan höyryjä hotellihuoneeseen vähäksi aikaa ja nauttimaan Smirnoffpepsin. Myöhemmin illalla mulle kerrotaan, että nauhoissa näkyi merkin menneen viivan yli. Olisin siis voittanut potin, mutta eipä sillä niin isoa väliä ole. Saatiin sentään jatkettua peliä.

Pyytelin anteeksi sitä, että hidastin niin paljon peliä. Ei kuulemma tarvi välittää, mutta eihän tästä teeskentelykansasta tiedä ikinä mitä oikeasti ajattelevat.

Pelit sujuvat edelleen omiin pelitaitoihin ja kropan keskimääräiseen alkoholitasoon nähden hyvin. Jäin viime yöltäkin voitolle.

Illalla oli reissun kovin biletyspöytä tähän mennessä. Osa pelaajista lauloi ja tanssi. Muista pöydistä oli table change -jonoa meidän pöytään, mutta ei päässeet regut mukaan hippoihin.

Itse olin pöydän hiljaisin. Ei huvittanut alkaa huutamaan kilpaa englanniksi ja ihan mielenkiintoista niissä juhlissa oli olla katsojanakin.

Vähän jäin pöydästä voitolle ja ihan ok edelleen menneet pelit. Enemmän voitto- kuin tappiosessioita, eikä tappiosessioissakaan mitään katastrofikuoppia ole ollut.

Vedin yöunien jälkeen aamiaisöverit alakerran food courtilla ja nyt vois chillata maha pullollaan kunnes tekee taas mieli pelaamaan.

Kolmisen tuntia jaksoin gridata päivällä alakerrassa. Nyt kun on ehtinyt taas tälle päivälle syödä pari kertaa ja ottaa parit nokoset vois lähteä iltapeleille.

Yllättävän pirteänä olo oli iltasessiossa. Kahdelta lopetin pelaamisen, vaikka olo olisi sallinut pelata pidempäänkin. Pöydässä oli pari myllyttäjää, enkä jaksanut alkaa miekkailemään tai pyytämään pöydänvaihtoa.

Hävisin iltasessiosta enemmän kuin päiväsessiosta voitin, mutta ei ne taaskaan mitä isoja summia olleet. Edellisillan bilemeiningistä ei ollut tietoakaan. Taisin olla loppuillasta ainoa, joka joi kaljaa pöydässä.

Syötyä tulee edelleen vähintään riittävästi. Taas jäi aamiaisella osa lautaselle.