- Tämä aihe sisältää 46 vastaukset, 7 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 20 tuntia GNAGL toimesta. This post has been viewed 1059 times
-
Viestit
-
GNAGL
Tänään Ilves pääsee vihdoin aloittamaan oman Liiga-kautensa. Tässä pientä analyysia osa-alueittain tämän kauden joukkueesta.
Maalivahdit
Paperilla Ilveksellä pitäisi olla tällä kaudella yksi sarjan parhaista maalivahtikaksikoista. Tsekin maajoukkuevahti Jakub Malek on kehittyvässä iässä ja veti jo viime kaudella erittäin hyvän kauden. Malekilla oli runkosarjassa Liigan selvästi paras voittoprosentti (74%) ja torjuntaprosentissakin hän oli mainiosti viidennellä sijalla. Jos kehitystä tapahtuu edelleen tälle kaudelle, pitäisi hänen olla yksi sarjan parhaista maalivahdeista.
Aisaparinaan Malekilla on Dominik Pavlat joka myös edusti viime kaudella Tsekkiä maajoukkuepaidassa. Pavlat on takonut Tsekin pääsarjassa vuodesta toiseen hyviä torjuntaprosentteja ja alkaa olla maalivahti parhaassa iässä. Harjoitus- ja CHL-otteluissa Ilveksen maalivahtikaksikko ei ole vielä onnistunut, mutta kaiken järjen mukaan kauden edetessä maalivahtipeli tulee olemaan Ipan vahvuus eikä heikkous. Vaikea nähdä, että ainakaan molemmat maalivahdit floppaisivat koko kauden mittapuulla.
Puolustajat
Viime kaudella Ilveksen pakisto suorastaan pursui kiekollista osaamista. Nyt pakistosta puuttuvat Adam Clendeningin ja Sami Nikun tapaiset tähtiluokan nimet, mutta se voi sen sijaan olla tasapainoisempi kokonaisuus. Kiekollista puolta edustavat Arttu Pelli, Daniel Gazda ja eilen uutisoitu paluumuuttaja Simon Johansson. Tehojen puolesta etenkin Gazdasta minulla on isot odotukset. Gazda paukutti viime kaudella peräti 17 osumaa Tsekin pääsarjassa ja on väläyttänyt erinomaista laukaustaan jo harkkapeleissä sekä CHL:ssä. Gazdalla on sekä painava laukaus että hän pystyy myös toimittamaan kiekkoa hyvällä prosentilla ranteella maalille. Kyllä näillä ominaisuuksilla luulisi yv-tehoja syntyvän. Pellin osalta olen hieman skeptisempi pystyykö hän kantamaan isoa ylivoimavastuuta tehokkaasti. Tässä mielessä Johanssonin hankinta on tärkeä, sillä hän oli kelpo yv-pakki ainakin edellisellä Ilveksen visiitillään. Toki vaikea sanoa mihin suuntaan kehitys on NHL:n farmissa vienyt.
Jarkko Parikka, Niklas Friman, Toni Utunen ja Otto Latvala ovat joukkueen muut luottopakit lähtökohtaisesti. Kaikki ovat jo kokeneita takuuvarmoja Liiga-pakkeja. Kaikkien ensisijaiset vahvuudet ovat omassa päässä, mutteivat he mitään täysiä puukäsiäkään ole. Juho Rautanen on nokkimisjärjestyksessä joukkueen kasipakki ja nuori Sebastian Soini paikkailee lähinnä poissaoloja, sillä hän oli harjoitus- ja CHL-peleissä aika isoissa vaikeuksissa joten säännöllinen peliaika Liigassa taitaa tässä pakistossa olla vielä liian paljon vaadittu. Ilman loukkaantumisia tämän pakiston pitäisi kyllä riittää Liigassa mainiosti. Pelli ja Latvala ehkä ne suurimmat kysymysmerkit. Kummallakin kehitys on vaikuttanut vähän pysähtyvän tai menevän jopa taaksepäin. Ainakaan CHL-peleissä nämä kaksi eivät (Soinin lisäksi) pystyneet kantamaan omaa rooliaan tyydyttävällä tasolla.
Hyökkäys
Ainakin näin etukäteen ajatellen hyökkäys on se osa-alue, joka itseäni Ilveksen osalta mietityttää eniten ennen kauden alkua. Ilveksellä on heittää kehiin todella kova ykkösketju Suomi-Mäntykivi-Lööke, jonka on vaikea nähdä pettävän. Koko kolmikko on nakuttanut jo useamman kauden ajan liigassa kovia lukemia tauluun ja yhteispeli näytti ainakin CHL-peleissä toimivan. Suomi on varmastikin koko Liigan top 3 pelaaja. Tähän kolmikkoon Ilves tuskin tulee kaatumaan.
Ykkösketjun takana Ilveksellä on tasaisen laaja hyökkäyskalusto, joka sisältää kuitenkin paljon kysymysmerkkejä. Simon Stransky on ehkä se varmin kortti kivikovan kärkikolmikon takana. Stransky pelasi kelpo viime kauden ja oli ennen kaikkea Ilveksen paras hyökkääjä pudotuspeleissä. Tämän jälkeen hyökkäys pitää kuitenkin sisällään paljon epävarmoja tapauksia. Samuli Ratisella, Juuso Könösellä, Kasper Björqvistillä, Ville Meskasella ja Joonas Nättisellä on kaikilla varsin vaisu viime kausi takanaan. Eikä näistä kukaan ole erityisemmin loistanut myöskään Liiga-kauden alla pelatuissa otteluissa. Tämän lisäksi uudet ulkomaalaisvahvistukset Erik Borg ja Adam Najman ovat myös kysymysmerkkejä. Najman on ainakin toistaiseksi ollut iso pettymys ja heikko molemmissa päissä kenttää. Joukkue tarvitsisi ehdottomasti toista kiekollista johtavaa sentteriä Mäntykiven lisäksi.
Ilveksen hyökkäys sisältää ison joukon kavereita, joiden paras taso riittäisi hyvin Liigassa. Mitään varmuutta ei kuitenkaan tällä hetkellä ole siitä, että he pystyvät pelaamaan sillä parhaalla tasollaan. Tästä seitsemän hyökkääjän kysymysmerkkijoukosta jos yli puolet pettävät niin vaikea Ilveksen on sitä himoittua finaalipaikkaa tälläkään kaudella saavuttaa.
Valmennus
Kahdella viime kaudella Pelicansin finaaliin saakka valmentanut Tommi Niemelä aloittaa Ilveksen päävalmentajana. Antti Pennanen oli yrmeä, sulkeutuneen oloinen ja ison auktoriteetin omaava päävalmentaja. Niemelä on kuin täydellinen peilikuva Pennaselle. Positiivisuus ja avoimuus suorastaan pursuaa Niemelän persoonasta. Kahden isoon kevään pettymykseen päättyneen kauden jälkeen täysin toisenlainen päävalmentaja ja uusi valmennuskulttuuri voi olla juuri sitä mitä Ilves tarvitsee. Toisaalta ainahan uusi pääkäskyttäjä on seurassa myös kysymysmerkki. Läheskään aina se kaikki hyvä ei automaattisesti siirry päävalmentajan mukana toiseen organisaatioon ja joukkueeseen. Nähtäväksi jää miten Niemelän projekti tulee Ilveksessä etenemään. Lähtökohtaisesti kahden viime kauden näytöillä valmennusta on kai kuitenkin pidettävä tupsukorvissa vahvuutena ennemminkin kuin heikkoutena.
Yhteenveto
Kaiken natsatessa Ilveksellä on tällä(kin) kaudella kaikki mahdollisuudet mennä vaikka päätyyn saakka. Maalivahdit ja puolustus pitäisi riittää. Hyökkäyskalustosta löytyy ne joukkueen isoimmat kysymysmerkit. Päävalmentaja on pienellä varauksella sarjan kärkeä. Finaalipaikan on pakko olla se minimitavoite tämän kauden Ilvekselle.
Itselläni on yksi iso toive tälle kaudelle: Kunpa Ilves KERRANKIN pelaisi kauden parasta kiekkoaan vasta kevään pudotuspeleissä! Kauden alku voi olla Niemelän poppoolle takkuinen. Harjoituspelit ja CHL eivät ole luvanneet hyvää. Joukkueen peli on ollut vielä aika pahastikin sekaisin. Siksi esimerkiksi tämän päivän avausotteluun pelaisin vedonlyönnissä mieluummin TPS:n kuin Ilveksen voittoa tarjolla olevilla kertoimilla. Uskon ja toivon kuitenkin, että kauden edetessä Ilves tulee Niemelän johdolla parantamaan tasaisesti peliään. Ja etenee vääjäämättä kohti sitä suurta UNELMAA, jota tässä on kaudesta toiseen sydän verta vuodattaen odotettu jo kohta täydet 40 vuotta…
- Tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta sitten GNAGL.
valuebluff
Voitollahan ne tupsukorvat avasivat kauden! Aina itselläkin ollut sympatiat Ilvestä kohtaan ja toivonut menestystä. Mikään oikea fani en kuitenkaan ole.
Mukava lukea täältä näitä sinun kattavia analyysejä eri lajeista muutenkin.
Voitollahan ne tupsukorvat avasivat kauden! Aina itselläkin ollut sympatiat Ilvestä kohtaan ja toivonut menestystä. Mikään oikea fani en kuitenkaan ole.
Mukava lukea täältä näitä sinun kattavia analyysejä eri lajeista muutenkin.
Thanks!
Voitolla tosiaan kausi käyntiin! Pelin alku oli jähmeä Ilvekseltä ja TPS vei kyllä ekaa erää pelillisesti. Tokassa erässä jo parannettiin ja etenkin kolmannen erän suoritus lämmitti mieltä. TPS:n johtomaali kuitattiin välittömästi, siirryttiin johtoon ja puolustettiin sen jälkeen loistavasti sitä johtoa. Ei siinä TPS tahtonut takaa-ajoasemassa päästä kontrolloidusti edes hyökkäysalueelle, kun meidän keskialueen puolustaminen oli niin väkevää. Ihan hyvä tästä on jatkaa vaikka toki kauden ekoista peleistä ei vielä mitään isoja johtopäätöksiä kannatakaan tehdä. Kolme sarjapistettä kelpaa, se oli tärkein anti.
Piti muuten jo aikaisemmin kirjoitella viime viikonlopun yhdestä casesta, mutta unohtui. Korjataan erhe siis nyt. Perjantain ja lauantain välisenä yönä emäntä nimittäin töni minut hereille joskus viiden aikaan aamuyöstä. Sanoi, että jostain kuuluu palohälyttimen ääni. Itse olin ollut aivan täydessä unessa ja ihan pihalla. Yritin kuunnella hetken, en kuullut mitään erikoista joten laitoin pään takaisin tyynyyn ja silmät kiinni. Hetken päästä emäntä töni kuitenkin minua uudelleen ja totesi, että kyllä siellä palohälytin vaan jossain ulisee. No, nousin sitten vastahakoisesti vähän enemmän pystyyn ja johan minullakin alkoivat aistit sen verran toimimaan, että kuulin minäkin sen palohälyttimen äänen.
Emäntä oli tällä aikaa jo avannut oven ja mennyt kerrostalomme käytävään tutkimaan mikä tilanne siellä oikein on. Käytävässä haisi ilmiselvästi palaneen ruuan katku! Mitään savuun viittaavaa ei kuitenkaan sen paremmin näkynyt kuin tuntunut nenään.
Pienen hetken siinä keskustelimme tilanteesta ja odottelimme josko hälytysasunnon omistaja heräisi tilanteeseen. Aika nopeasti kuitenkin päädyimme siihen, että palokuntaa tässä tarvitaan varmistamaan, ettei mitään tulipaloa lähde liikkeelle.
Soitto hätäkeskukseen ja pian palokunta oli jo paikalla. Hälytin ja katku paikallistettiin nopeasti meitä kerrosta alempana (ei suoraan alapuolella kuitenkaan) sijainneeseen asuntoon. Palokunta rynkytti sekä ovikelloa että ovea, mutta asunnosta ei tullut mitään reaktiota. Postilaatikosta kurkkaamalla nähtiin kuitenkin, että asunnossa oli valot päällä. Mitään varsinaiseen tulipaloon viittaavaa ei ollut vieläkään havaittavissa vaikka palaneen ruuan katku oli kova.
Palokunta päätyi siihen, ettei ainakaan tässä vaiheessa ole tarpeellista hajottaa ulko-ovea ja rynniä sisään, vaan he soittivat kiinteistöhuollon 24h numeroon. Sieltä lähdettiin kiikuttamaan avainta paikalle. Me emme enää jääneet avaimen tuloa odottelemaan vaan painuimme palokunnan luvalla takaisin asuntoomme. Kohtuullisen nopeasti kämppäämme kuuluneiden äänien perusteella palokunta sai avaimen ja pääsi hälytysasuntoon sisälle. Kohta laitettiin kunnon läpiveto siellä käyntiin ja noin 10-15 minuutin päästä palokunta oli jo poistunut paikalta.
Tapahtuman ajankohta huomioiden kyseessä oli siis hyvin todennäköisesti ns. klassinen case, jossa ollaan vedetty valomerkkiin asti yökerhossa viinaa, tultu kotiin, laitettu joku ruoka tulille ja sammahdettu sen jälkeen täysin. Onneksi mitään pahempaa ei lopulta seurannut.
Huvittava asia tässä casessa on se, että KUKAAN muu koko kerrostalossa ei reagoinut tilanteeseen millään tavalla! Ja takuulla ainakin 2-3 kerroksen alueella tuohon heräsi viimeistään siinä vaiheessa kun palokunta tuli ryskäämään paikalle. Olisi luullut, että olisi vähän kiinnostanut asukkaita mikä on tilanne kun palohälytin huutaa ja palokunta paukkaa aamuyöstä paikalle. Tuskin kaikki nyt sattuivat pois kotoaankaan olemaan.
3 ottelua. 3 voittoa. 9 pistettä. Maaliero 14-5. Siinä Ilveksen ensimmäinen Liiga-viikko! Odotin CHL-matsien perusteella paljon nihkeämpää starttia. Toki on sanottava, että ekan viikon peliohjelma oli todella suotuisa Ipalle. Kaikki vastustajat TPS, HPK ja Pelicans tuntuvat olevat enemmän tai vähemmän sekaisin näin kauden alussa. Tällä viikolla tulee viimeistään lauantaina Lukon muodossa huomattavasti kovempaa testiä vastaan.
Ilveksen ykköshepat olivat todellakin ykkösheppoja kaukalossa ekoissa peleissä. Ykkösketju Lööke-Mäntykivi-Suomi teki koko lailla mitä tahtoi. Kolmikko on takonut kolmeen ekaan matsiin yhteensä tehot 6+12 tauluun eli keskimäärin kuus pinnaa per matsi. Ihan jees. Daniel Gazda nousi omien odotusten mukaisesti kiekolliseksi ykköspakiksi tehden neljä pinnaa kolmeen matsiin.
Se mikä toistaiseksi on ollut silmiinpistävin ero Niemelän ja Pennasen pelitavoissa on puolustajien rooli. Pennasen Ilveshän pursui kovan luokan kiekollisia pakkeja, mutta Pendo piti jostain syystä heidän parhaat avunsa pelitavan takia pääosin piilossa. Jouko Myrrän aikakaudella Ilves hyökkäsi usein rohkeasti neljällä pelaajalla. Muun muassa Les Lancaster takoi kovia tehoja, kun hänellä oli lupa nousta neljänneksi hyökkääjäksi mukaan vastaiskuihin. Pennasen pelityylissä Lancasterilla ei tehnyt enää juuri mitään, koska Pendo ei antanut pakeille lupaa nousta tukemaan kunnolla hyökkäyksiä. Lancaster tekikin sitten omat johtopäätöksensä Pennasen pelin painotuksista ja pyysi siirtoa muualla. Myös muun muassa Sami Niku oli Ilveksessä hyvin vaisu hyökkäyssuuntaan samasta syystä eli hänellä ei ollut tasavoimin lupia käyttää kunnolla parhaita avujaan.
Tommi Niemelän pelitavassa kaikki näyttää olevan toisin ja on palattu Myrrän aikaiseen osittaiseen pelipaikattomuuteen. Paljon kertoo se, että puhtaana puolustavana puolustajana tunnettu Niklas Friman oli ekalla viikolla parikin kertaa tekemässä häkkiä joukkueen ylimpänä miehenä! Ilves teki ekalla viikolla 14 maalia ja niistä tasan puolet menivät puolustajien nimiin! Se pelitapakin on paljon viihdyttävämpää katsottavaa silloin kun puolustajat saavat nousta rohkeasti tukemaan hyökkäyksiä. Totta kai se tuottaa sitten välillä ylivoimahyökkäyksiä omiinkin päin, mutta who cares. Ainakaan vielä runkosarjassa. Pennasen Ilveksen katseleminen oli yleensä melkoista unilääkettä. Niemelän Ipa ei sitä todellakaan ollut ainakaan ekalla viikolla. Mutta toki kausi on vasta lähtötelineissä ja tulee sisältämään totuttuun tapaan monta eri vaihetta. Katsotaan miten Niemelän kiekko tulee toimimaan sitten kun Liigassakin vastustajat kovenevat.
Valioliigassa kaikki katseet olivat viikonloppuna luonnollisesti tämän hetken jättiläisten eli Manchester Cityn ja Arsenalin kohtaamisessa. Koko lailla kaikki odottivat ottelusta umpitylsää shakkia. Viihdyttävyyden näkökulmasta matsista saatiin kuitenkin nyt paljon, paljon enemmän. En mä oikeastaan edes tiedä mitä pelistä sanoisi. Tuomari ei ollut joukkueiden tasolla, mikä tuotti sekä hyvää että huonoa. Toisaalta se sai kaikkien tunteet pintaan minkä myötä kentällä nähtiin todella intohimoista ja kuumaa meininkiä. Toisaalta sitten tuo Trossardin ulosajo tappoi pelin ja toinen jakso oli melkoista linnoituksen puolustamista. En tiedä pystyisikö mikään muu jalkapallojoukkue maailmassa kuin Artetan Arsenal tuohon mitä toisella jaksolla nähtiin. Eli että vajaamiehisenä Arsenalin ylin pelaaja oli hädin tuskin 16 rajan yläpuolella ja siitä huolimatta City ei saanut juuri ollenkaan hyviä maalipaikkoja! Jossain taisi lukea, että Cityllä oli toisella jaksolla 25 laukaisuyritystä ja niistä ainoastaan tuossa tasoitusmaalin tuottaneessa tilanteessa xG oli yli 0.10!
Aika ihmeellinen taktiikka Cityllä kyllä oli tokalla jaksolla. Tempo todella verkkainen eikä laitoja käytetty juuri ollenkaan. Sitten kaikista pelaajista juuri Kovacic ja Dias yrittävät laukoa kaukovetoja kun megabussin edessä ei muutakaan keksitty! Harvinaisen ideaköyhää oli Pepiltä. Liikuttavan liki jäi lopulta se Arsenalin voitto. Olis ollut todella massiivinen sekä sarjapisteiden että henkisen puolen kannalta, jos oltais vajaamiehisenäkin saatu kaivettua täydet pinnat Etihadilta. Ei siinä, tasuri varmasti pelitapahtumien perusteella kuitenkin oikeutetumpi lopputulos.
Mitä sitä sitten sanoisi tuosta Trossardin ulosajosta? Mä oisin oikeastaan hyväksynyt paremmin sen toisen keltsin siitä selkäänajelusta. Mutta kuulemma se keltsi tulikin siitä pallon potkaisusta vihellyksen jälkeen. Edelleen peräänkuuluttaisin tuomareilta pelisilmää ohi kirjaimellisten sääntöpykälien. On ne säännötkin kyllä toki todella huonot ja heikompaan suuntaan menee vaan näköjään. Nyt Arsenal on mahdollisesti menettänyt jo neljä sarjapistettä tämän ”potkaise palloa vihellyksen jälkeen – saat keltaisen” -säännön takia. Tällainen sääntökö oikeasti voi ratkaista isoja asioita eli vaikkapa Valioliigan mestarin nimen? Samalla kun kaikenlainen muu pelin viivyttäminen sallitaan ihan vapaasti ottelusta toiseen! Ei mitään logiikkaa, ei mee kyllä mun jakeluun toi touhu! Jotain tervettä järkeä ja loogista linjaa kaivattaisiin sekä jalkapallon sääntöihin että VAR-meininkiin. Sääntöjen ja VARin kohdalla pitäisi tehdä perusteellinen analyysi ja uudelleenpriorisointi. Itse olen sitä mieltä, että VAR sinänsä on ehdottoman hyvä juttu. Tai siis se voisi olla, jos se toteutettaisiin järkevällä tavalla, järkevillä sääntöpykälillä ja oikeilla ihmisten tulkinnoilla. Tällä hetkellä tilanne ei vaan ole sellainen.
Futis-Ilves otti eilen huipputärkeän 1-0 -kotivoiton KuPSista ja nousi tosissaan mukaan vielä mestaruustaisteluunkin! Kaikki pelit nähtyäni Ilves olisi mielestäni ansainnut kauden kahdesta edellisestä KuPS-ottelusta ihan jotain muuta kuin 0 sarjapistettä. Eilen se varianssi kääntyi sitten kuitenkin toiseen suuntaan. Ennen Ilveksen avausmaalia KuPS sai pallon kertaalleen maaliviivalle ja kertaalleen ylärimaan. Se Ilveksen ainokainen oli puolestaan melkoinen onnenkantamoinen, kun laukaus otti suotuisan kimmokkeen KuPSin pelaajasta ja leijaili sopivasti takaylänurkkaan. Ottelun viimeisillä sekunneilla vierailijoilla oli vielä täydellinen avopaikka tasoittaa kamppailu. Eilen siis vuorostaan KuPS olisi kyllä ansainnut vähintään tasapelin. Mutta kokonaisuutena kauden keskinäisistä peleistä kolme pinnaa ei varmastikaan liikaa Ilvekselle ollut.
Tänään täytyy mennä paikan päälle katsomaan Myrrän kostoretkeä Nokia-Areenalle! Ihan mielenkiintoinen matsi tulossa. Myrrällä varmasti ainakin motivaatiota riittää hakea vierasvoitto. Ei ole oikein vielä muodostunut käsitystä miten KooKoo on pelillisesti aloittanut kautensa. Tuloksellisesti kaikki neljä matsia ovat olleet maalin pelejä. Pari voittoa jatkojen kautta KooKoo on toistaiseksi saalistanut. Ulkomaalaisten varassahan KooKoo aika pitkälti on tällä kaudella. Täytyy laittaa uudet, itselle vielä tuntemattomat kaverit erityistarkkailuun.
Aika kovaksi suosikiksi Ilves on kertoimissa taas saatu. Itse en mitään hirveän isoa painoarvoa anna vastusten takia viikonlopun helpolle tuplavoitolle. TPS:ää vastaan oli pelillisestikin sitten tasaisempaa. Sportia ja TPS:ää tuli tuossa heti kahdeltatoista pelattua kun kokoonpanot tulivat Veikkauksen sivuilla julki. TPS saa muun muassa huipputärkeän Marjalan sairastuvalta kokoonpanoon ja Pelicansilla on tosi repaleinen rosteri, kun sieltä on tippunut vielä Carlsson-Vilenkin rosterista pois. Nyt jo toki syöty nuo puolenpäivän aikaiset kertoimet joilla Tepsiä ja Sportia löin.
Ei onnistunut Myrrän kostoretki, vaan puhtaalla pelillä jatketaan! Ykkösketju jatkaa tehoiluaan ja pakit maalien tekoaan. Lööke-Mäntykivi-Suomi -ykkösnyrkistä kaikki ovat sadan tehopisteen vauhdissa ja Niklas Frimanhan paukuttaa tällä tahdilla 45 maalin runkosarjan.
Oli kyllä todella viihdyttävä peli eilen. Toki se oli aika odotettavissakin, kun Niemelän ja Myrrän pelifilosofiat kentällä. Etenkin pari ensimmäistä erää oli hengästyttävää päästä-päähän menoa ja maalipaikkoja tuli runsaasti molemmille joukkueille. Ilveksellä hieman parempi yksilötaito ja Malek voitti maalivahtien taiston niin siinäpä ne pääsyyt, että peli kääntyi kotijoukkueelle. Oli kyllä tuttua meininkiä Myrrän Ipasta, kun KooKoo lähti todella terävästi ja nopeasti vastaiskuihin läpi ottelun.
Kyllähän toistaiseksi nähty hurlumhei ja Ilveksen maalitahti tulee tästä laantumaan kauden edetessä, mutta siitä huolimatta olen koko lailla varma, että lehtereillä viihtyy tällä kaudella huomattavasti paremmin kuin viime kaudella Pendon pelokasta peruuttelua katsellessa.
Miltei täydellinen kannattajaviikonloppu takana! Ainoastaan Packers meni kämmäämään ”omien joukkueiden” puhtaan voittosaldon. Melkoisen comebackin hekin tosin esittivät kun 28-0 tilanteesta nousivat vielä 28-21 -tilanteeseen. Siihen se kiri kuitenkin sitten hyytyi. Positiivista oli se, että ensimmäisellä kierroksella loukkaantunut pelinrakentaja Jordan Love teki paluun jo näinkin nopeasti. 2-2 saldo on Packersilla ekaan neljään matsiin eli ihan ok, joskaan ei loistava alku on ollut.
Viikonlopun isoin matsi omasta näkökulmasta oli harvinaista kyllä Veikkausliigaa eli HJK:n ja Ilveksen huipputärkeä kohtaaminen lauantai-iltana. Kyllähän Ilves peliä vei aika odotetustikin ja pääsi läpi ottelun kotijoukkuetta vaarallisempiin hyökkäyksiin. Se viimeinen silaus jäi kuitenkin pitkään hyökkäyksistä puuttumaan. Esim. Joona Veteli hukkasi pari ylivoimahyökkäystä ihmeellisiin pallon hautomisiin. Lopulta viimeisellä kympillä vaihtomies Roope Riski nousi ratkaisijaksi ja tykitti todella makean 0-1 voittomaalin! Riski on ollut kyllä hyvin tärkeä mies meille tällä kaudella, vaikka on lähes koko ajan vedellyt kakkoshyökkääjän roolissa ensin Haaralan ja nyttemmin Akinyemin takana. Todella kliininen viimeistelijä on Riski ollut läpi kauden ja osunut nimenomaan erittäin tärkeissä paikoissa. Omasta mielestä Riski on kyllä parempi hyökkääjä kuin Akinyemi, vaikka nigerialainen tuossa parissa matsissa osumia saikin hyvin nimiinsä ja sen jälkeen ollut valinta avariin.
Voiton myötä Ilves varmisti jo pronssimitalin ja ennen kaikkea europaikan ensi kaudelle! Mestaruuteenkin on vielä saumaa, se tosin vaatisi KuPSin kompurointia jommassa kummassa jäljellä olevassa ottelussa. Vähän heikolta näyttää sen suhteen varsinkin kun HJK:lla ei todennäköisesti ole mitään panosta enää viimeisen kierroksen kohtaamisessa. Saattavat hyvinkin lepuuttaa ykkösäijiään kun ovat kuitenkin europeleissä vielä mukana. Muutoinkin HJK ollut todella heikossa vireessä, joten melkeinpä se KuPSin pistemenetys on seuraavan kiekan SJK:n varassa. Eikä toki Ilvekselle itsellekään ole mikään automaatio hakea Vaasasta kolmea pistettä ennen sitä.
Kiekko-Ipa se sen kuin porskuttaa! Nyt on jo kuusi suoraa voittoa putkessa kauden alkuun! Ei sillä, kyllä tuossa marginaalit ovat odotetusti alkaneet pienenemään. Perjantaina Ilves oli Pelicansin vieraana täysin jäässä avauserän. Kotijoukkue tuli hurjana päälle eikä Ipa voinut muuta kuin pyristellä omalla alueella sen minkä pystyi. 2-0 tilanteessa erätaukokongi pelasti ja sen jälkeen saatiin homma sitten taas rullaamaan. Pari vikaa erää oli huomattavasti parempaa tekemistä ja niin vaan sieltä noustiin väkisin takaa 4-3 voittoon!
Lauantaina oli minun papereissani vastassa ensimmäinen oikein kunnon mittari eli Rauman Lukko. Aika hyvin tästä testistä selvittiin. Pari ekaa erää oltiin hienokseltaan pelillisestikin niskan päällä ja päästiin kahden maalin johtoasemassa päätöserään. Siinä oltiin kyllä sitten ahdingossa kun Lukko sai hengen päälle ja paineisti koko ajan armottomasti meidän kiekollista pelaajaa. Omissa pyörimiseksihän se sen myötä lähinnä meni. Kohtuullisen hyvin puolustettiin kuitenkin vaarallisinta sektoria ja selviydyttiin lopulta nipin napin maalin voittoon. Jos nyt joku kuitenkin kuvittelee, että me ollaan kuuden suoran voiton myötä joku ylikylän joukkue Liigassa niin ei olla. Tällä viikolla kova pelitahti sen kuin pahenee, kun luvassa on peräti neljän Liiga-matsin setti! Kyllä se tappiosaldokin nyt tällä viikolla jo tulee aukeamaan, siitä olen koko lailla varma.
Hauskin juttu tässä kiekko-Ipan alkukaudessa on ollut puolustajien tehokkuus. Ollaan tehty kuuteen matsiin 26 osumaa ja niistä yli puolet eli peräti 14 kpl on tehty puolustajien toimesta! Melkoisen eriskummallinen juttu! Osittain toki johtuu tuosta mistä jo viikko sitten kirjoitin eli että Niemelän pelitavassa pakit saavat nousta hyvin rohkeasti aina hyökkäysmaalille saakka tukemaan hyökkäyksiä. Pääosin kuitenkin varianssia, sillä tällaisella tahdilla ei kyllä pakkien kudit tule koko kauden ajan vastustajien verkkoon uppoamaan.
Valioliigassakin oli näin kannattajan roolissa hyvä viikonloppu. City jäi tasapeliin Newcastlen vieraana ja näin Arsenal nousi heidän kanssa tasapisteisiin oman voittonsa ansiosta. Yllättävän kovan työn takana se kotivoitto Leicesteristä tosin oli. Ekan jakson jälkeen tilanne 2-0 ja varmaan kaikki ajattelivat, että homma on paketissa Arsun kivikova puolustus tiedostaen. Mutta niin vaan homma meni vaikeaksi kun toisen jakson alkuun Leicester teki pikatahtia pari osumaa. Loppu oli sitten melkoista myllytystä ja tulihan se ansaittu palkinto lopulta lisäajalla, kulmatilanteesta kuinkas muutenkaan. Vähän se Trossardin kuti pomppi onnekkaasti Leicesterin omasta pelaajasta sisään, mutta olihan siinä loppumyllytyksessä niin paljon saumoja, että jonkun tilanteen pitikin pomppia sisään. Havertz sitten vielä kaunisteli loppunumeroita.
Pakkohan Valioliiga-kierrokselta on nostaa esiin yksi nimi eli Cole Palmer. On se vaan sairas ukko! Joku voisi väittää, että oli jopa sarjan paras pelaaja viime kaudella. Eikä se kauas tunnu jäävän tälläkään kaudella. Brightonia vastaan neljä maalia avausjaksoon, huh huh! Noin muutoinkin Chelsea on pelannut yllättävän iloista hyökkäyspeliä koko alkukauden. Tai yllättävän ja yllättävän. Onhan siellä hyökkäyspään tähtiloistoa vaikka kahden joukkueen tarpeisiin. Ei se menestys siitä osastosta tule tällä kaudella jäämään kiinni. Eri asia sitten saavatko oman pään tilkittyä riittävän tiiviiksi. Superviihdyttäviä Chelsean matsit ainakin näyttävät tällä kaudella olevan.
FPL:n puolella onkin sitten ollut pari heikompaa viikonloppua ja kokonaissijoitus on tullut ikävästi alaspäin. Wild Cardiin en sentään ennen tätä viikonloppua sortunut toisin kuin aika moni muu. Ei se omaa kierrosta pelastanut, mutta onpa tuo tärkeä chippi vielä ainakin takataskussa. Vääriä valintoja on nyt pari kiekkaa tullut tehtyä. 50-50 tilanteissa vaihtoon on jäänyt pinnoja siinä missä kentälle valitut ovat kunnostautuneet lähinnä yhden pinnan miehinä. Eivätkä ne transferitkaan ole osuneet sen paremmin. DCL on vetänyt nyt omassa tiimissä pari kiekkaa blankona. Tälle viikonlopulle oli vaihtoehtoina tehdä joko vaihto Jota->Saka tai Isak->Havertz. Päädyin ekaan vaihtoehtoon näistä kun alkoi näyttää siltä, että Jotan avaripaikka on pahasti uhattuna. No, luonnollisesti Jota nyt sitten kuitenkin avasi ja keräsi pari syöttöpinnaa toisin kuin Saka. Ja Havertz olisi maalin iskenyt. No, näitä nyt tulee väkisin kauden aikana. Onneksi on maratoni kyseessä.
Kaikki putket loppuvat aikanaan. Niin myös kiekko-Ipan ennätystä sivunnut voittoputki Liigan alkuun. Sport hoideltiin vielä tylyin loppunumeroin 7-2 tiistaina kotikaukalossa. Hurja eka kymppi jonka aikana Sporaa vietiin kuin litran mittaa. Sitten vaasalaiset saivat ekalla kudillaan tasoituksen ja jotenkin se Ilveksen ote lässähti siihen. Toisessa erässä Ipalla oli vaikeita hetkiä ennen kuin tuomari päätti erän lopussa tarjoilla kevyehkön 5-3 ylivoiman meille. Pari ylivoimamaalia siihen ja Sportin selkäranka sanoi naks, naks. Kolmannessa erässä superkaksikon Lööke-Suomi johdolla karattiin sitten vähän jopa liian leveään voittoon pelitapahtumia ajatellen.
Seuraavana päivänä Porissa tuli sitten viimein seinä vastaan. Pari ekaa erää oli pelillisesti vielä ihan ok Ilvekseltä. Siinä oli paikkoja kääntää vielä ottelun kulku suotuisaksi. Tällä kertaa vimeistely ei kuitenkaan ollut totutun laadukasta ja kolmannessa erässä kirikin jäi sitten melkoiseksi pannukakuksi. Vähän näytti siltä, ettei virta enää riittänyt kovassa peliruuhkassa. Toivottavasti tänään on välipäivän jälkeen taas akut täynnä. Jukurit kotona vastassa ja samaan aikaan Futis-Ipalla tärkeä vierasottelu Vaasassa. Hittoako noita Ilveksen matseja pitää päällekkäin aikatauluttaa!
Laitetaanpa uuden blogin ensimmäinen musapäivityskin tähän loppuun, lähinnä koska haluan levittää sanaa yhdestä loistavasta kappaleesta, joka ei näytä saavan ansaitsemaansa huomiota. Itse tykkäsin todella pitkään trancen/konemusan ohessa myös niin sanotusta ”listamusasta” eli Spotifyn top 50 -listan kamasta. Eli siitä mitä lähinnä nuoriso kuuntelee. En tiedä onko tässä sitten viimein tullut vanhaksi, mutta nyt 2-3 viimeisen vuoden aikana nuo top 50 listan biisit on omiin korviini kuulostanut lähes pelkästään kuralta. Tuollaisia ihan samantyyppisiä suomalaisia räppibiisejä lista yleensä täynnä. Eikä mulla sinänsä oo mitään räppiä vastaan. Mä oon suomiräppiä kyllä kuunnellut ilolla ihan Raptorin ja Fintelligensin ajoista lähtien. Mutta jotenkin tämä nykysuomiräppi ei enää iske yhtään. Ja ennen kaikkea ottaa päähän tuo kuinka vähän variaatiota suomalaisessa listamusassa on nykyään. Sellainen perus kevyt suomirock jota kuunnellen minun sukupolveni on kasvanut puuttuu lähes kokonaan.
Ehkäpä juuri tästä syystä sitä tuntee poikkeuksellisen suurta riemua jos nykyään löytää hyvän suomalaisen musiikkikappaleen. Jopa vieläpä tuottaa hienoja nostalgisia fiiliksiä. Olen nyt pitkästä aikaa löytänyt tällaisen kappaleen. Spotifyn top listoilla tätä loistobiisiä ei jostain syystä ole näkynyt. En tiedä onko saanut edes radiosoittoaikaa. Spotifyssa kappaletta on kuunnelty hädintuskin 100000 kertaa kun esim. jonkun fucking Averagekidluken tai Turistin kappaleet keräävät miljoonia kuuntelukertoja. Mirellasta nyt sitten puhumattakaan…
Maija Vilkkumaa oli aikoinaan 2000-luvun alussa suomirockin kuningatar muutaman vuoden ajan. Ainakin pari loistavaa albumia hän tuolloin teki ja hittejä hittien perään. Itse tuli nähtyä Vilkkumaa livenä jonain vuonna Raumanmeren juhannuksessa. Oli tietyllä tavalla tosi uniikki kokemus. Keikka-aika oli nimittäin hämmentävän aikainen, olikohan klo 13.00 vai jopa 12.00! Juhannusfestarit kun kyseessä niin lähestulkoon kaikki luonnollisesti tuohon aikaan vielä krapulassa tai vähintäänkin puoliunessa rankan edellisyön jäljiltä. Tästä huolimatta festariväki vaan itsensä väkisin teltoilta keikkapaikalle raahasi ja keikkalavan seutu oli läheistä kalliota myöten täpösen täynnä porukkaa. Niin kova juttu Maija Vilkkumaa oli tuohon aikaan! Ja pienen alkukankeuden jälkeen se krapulainen festariväki syttyi viimeistään siinä vaiheessa kun Vilkkumaa täräytti sen hetken kovimman hittibiisinsä Ei eetteriin. Hyvin jäänyt mieleen keikasta myös sellainen detalji, että joku oli värkännyt itse sellaisen ajoneuvolla ajo kielletty liikennemerkin, johon oli keskelle kirjoitettu EI. Sitä kaveri luonnollisesti heilutteli yleisömeren keskellä ahkerasti etenkin tuon biisin aikana ja se toi oman pienen lisämausteensa keikkaan. Tai ainakin sen liikennemerkin heiluttelu on edelleen hyvin vahvana mielessä kun muistelen tuota Vilkkumaan keikkaa.
No, niiden hurjien vuosien jälkeen jotain tapahtui Vilkkumaalle ja suosio laantui. Onhan se tietysti aika tuttu tarina monelle artistille. Hetken menee tosi lujaa ja sitten tulee notkahdus. Näköjään useammankin albumin Vilkkumaa on kyllä niiden menestysvuosien jälkeen tehnyt, mutta itselleni ei ole ainakaan jäänyt yhtä ainoaa kappaletta niistä albumeista mieleen. Jostain syystä biisintekijät tavallaan hukkasivat Vilkkumaan eivätkä osanneet enää tehdä hänelle hyviä biisejä. Sillä tuo Vilkkumaan ääni on niin loistava ja persoonallinen, että kyllä sitä hyödyntämällä pitäisi hittibiisejä saada tehtyä.
No nyt vihdoin ja viimein Vilkkumaa on julkaissut kappaleen joka on hänen arvoisensa ja muistuttaa sen 2000-luvun alun kultaisen ajan Vilkkumaa-saundia. Olkaa hyvä ja nauttikaa. Tässä on Maija Vilkkumaa ja Me ollaan siskot:
https://www.youtube.com/watch?v=WJugF1Tvamo
kulmunit
Maija Vilkkumaa oli aikoinaan 2000-luvun alussa suomirockin kuningatar muutaman vuoden ajan. Ainakin pari loistavaa albumia hän tuolloin teki ja hittejä hittien perään. Itse tuli nähtyä Vilkkumaa livenä jonain vuonna Raumanmeren juhannuksessa. Oli tietyllä tavalla tosi uniikki kokemus. Keikka-aika oli nimittäin hämmentävän aikainen, olikohan klo 13.00 vai jopa 12.00! Juhannusfestarit kun kyseessä niin lähestulkoon kaikki luonnollisesti tuohon aikaan vielä krapulassa tai vähintäänkin puoliunessa rankan edellisyön jäljiltä. Tästä huolimatta festariväki vaan itsensä väkisin teltoilta keikkapaikalle raahasi ja keikkalavan seutu oli läheistä kalliota myöten täpösen täynnä porukkaa. Niin kova juttu Maija Vilkkumaa oli tuohon aikaan!
Kyllä tuohon aikaan oli tapana laittaa aamupäivälle kovimmat esiintyjät. Itse muistan 2000 luvun puolivälin paikkeilla samoilla festareilla tanssineeni letkajenkkaa martti servo ja napanderin tahtiin samoihin kelloaikoihin.
Mitä tulee liigaan, uskon että ilveksellä on tänä vuonna jos joskus mahdollisuus ottaa se mestaruus. hifk on heikko, tappara on heikentynyt, kalpa, tps ei riitä. Käroistä kohkattiin kovin, mutta eipä ole peliesityksillä vastanneet, riittääkö mäntymaa? tuskin.
Ilveksellä kyllä ollut uskomaton taito pupeltaa pari viime kautta playoffeissa, mutta jos veikata pitäis kuka vie kannun tällä kaudella niin ilvekselle pistäisin ilman kahta sanaa
04/10/2024, 16:02 kulmunit kirjoitti
Kyllä tuohon aikaan oli tapana laittaa aamupäivälle kovimmat esiintyjät. Itse muistan 2000 luvun puolivälin paikkeilla samoilla festareilla tanssineeni letkajenkkaa martti servo ja napanderin tahtiin samoihin kelloaikoihin.
Mitä tulee liigaan, uskon että ilveksellä on tänä vuonna jos joskus mahdollisuus ottaa se mestaruus. hifk on heikko, tappara on heikentynyt, kalpa, tps ei riitä. Käroistä kohkattiin kovin, mutta eipä ole peliesityksillä vastanneet, riittääkö mäntymaa? tuskin.
Ilveksellä kyllä ollut uskomaton taito pupeltaa pari viime kautta playoffeissa, mutta jos veikata pitäis kuka vie kannun tällä kaudella niin ilvekselle pistäisin ilman kahta sanaa
Kovimmat esiintyjät ja Martti Servo? What?!? Ei ihan verrattavissa Maija Vilkkumaahan.
Mut joo, voi olla että noita aikaisia esiintymisiä on ollut enemmänkin varsinkin Juhannuksena kun kovimmat artistit taitaa heittää samana päivänä useammankin keikan ni pakko välillä tehdä aikaisiakin startteja. Itse olin 2000-luvun vaihteen molemmin puolin aika monilla juhannusfestareilla ja tuo Vilkkumaa oli niissä ainoa aikainen kova nimi.
Toki Ilveksellä on nykyisin (kun on saatu sekä resurssit että organisaatio oikealle tolalle) joka vuosi mahdollisuus mennä päätyyn saakka. Ja kyllä se mestaruus vääjäämättä sieltä jonain vuonna tulee. Onko se jo tämä kausi niin mahdoton sanoa vielä. Tälle alkukauden lennolle en mitään isoa painoarvoa anna. Kaikilla on vielä vähän viisikkopeli hakusessa ja puolustuspäässä tulee virheitä. Jo tammikuussa ja varsinkin pleijareissa pelataan ihan eri peliä ja ne voimasuhteet tulevat kauden aikana elämään. Annan pitkälle voittoputkelle myöhemmin kauden aikana paljon isomman painoarvon kuin heti tähän kauden alkuun. Hyvinhän Ilves on toki pelannut, mutta vastuksetkin ovat olleet toistaiseksi vielä todella sopivia. Ja monta voittomatsia tuossa on ollut mitkä olisivat voineet kääntyä toiseenkin suuntaan.
Minun ehdoton ykkössuosikkini mestariksi on edelleen Tappara. En mä näe, että he olisivat kovin merkittävästi heikentyneet viime kaudesta ja siellä on se jäätävä voittamisen kulttuuri läpi koko organisaation, mikä meiltä vielä puuttuu. Kakkossuosikiksi hyväksyn tällä hetkellä Ilveksen.
Niin kuin vähän veikkailinkin niin Ilveksen lento ja voittokulku päättyi viime viikolla Liigassa. Vaikea arvioida kuinka paljon voidaan laittaa rasituksen piikkiin ja kuinka paljon sen piikkiin, että muutkin joukkueet alkavat saada viisikkopeliään kuntoon. Ässät kylvetti meitä kaksi kertaa viiden päivän sisään ja vielä ihan ansaitusti. Olivat jotenkin paljon meitä nälkäisemmän oloinen ryhmä noissa peleissä ja veivät koko ajan kaksinkamppailut nimiinsä. Olihan siinä eilen lopussa Suomella vielä aivan täydellinen avopaikka tasoittaa kamppailu, mutta ei se laukaus kunnolla onnistunut. Taisi se kiekko tolpassa silti käydä ja pyöriä vielä senkin jälkeen siinä maaliviivan lähettyvillä. Isossa kuvassa ei me kuitenkaan sitä tasoitusta oltaisi eilisellä peliesityksellä ansaittu.
Ässät-ottelujen välissä kaadettiin sarjajumbo Jukurit kotona 4-1. Eikä meidän peliesitystä tuossakaan pelissä todellakaan pääse kehumaan. Pakkopullamainen rutiinivoitto, jossa siinäkin oltiin turhan paljon ottavana osapuolena. Todella väsyneen oloinen kiekko-ottelu. Ei ollut siitä ekojen pelien raikkaudesta ja iloisuudesta tietoakaan. Mahdollisesti pelikuorma tosiaan ainakin osasyynä.
Niin kuin pari kertaa olen täällä blogissakin jo muistutellut niin alkuohjelma Liigassa on ollut Ilvekselle todella suotuisa. Nyt tuo tulee kuitenkin muuttumaan, sillä kolme seuraavaa vastustajaa Liigassa ovat Kärpät, HIFK ja Tappara. Viime viikon pelitasolla ei tulla niissä pärjäämään. Ennen tätä settiä käydään vielä Ranskassa tekemässä ”pikku” CHL-visiitti eli ei se pelirasituskaan tule mitenkään helpottamaan vaikka nyt onkin ”vain” kolmen pelin viikko. Vähän pettynyt olen siihen, että Niemelä ilmoitti kaikkien parhaiden lähtevän Ranskaan. Itse olisin jättänyt edes ykkösketjun ja pari eniten urakoinutta pakkia lepäämään Suomeen. CHL:n jatkopaikka ei oo enää omissa käsissä enkä oikein tiedä haluaisinko edes sitä jatkopaikkaa.
Futispuolella hopea taitaa olla Ilveksen mitalin väri. Perjantaina hoidettiin oma osuutemme kaatamalla VPS vieraissa 0-2. Vaasalaiset olivat pelillisesti ottelussa hienokseltaan niskan päällä, mutta kauden loppua kohden Ilves on oppinut voittamaan tiukat matsit. Jos puhutaan ihan pelillisestä ilmeestä niin Ilves pelasi paljon parempaa hyökkäyspeliä keskikesällä kuin nyt loppusarjassa. Runkosarjan aikana oltaisiin mielestäni ansaittu enemmän pisteitä kuin saatiin. Nyt loppusarjassa on varianssi sitten tasoittunut, sillä ollaan vastavuoroisesti saatu enemmän kuin peliesitykset olisivat edellyttäneet. Ainakin KuPSia ja VPS:ää vastaan vähän niin kuin varastettiin voitot vaikkei oltu parempi joukkue kentällä.
Se mestaruus taisi ratketa lauantaina SJK-KuPS ottelun viimeisellä vartilla. KuPS johti 0-1 kun se joutui ulosajon myötä alivoimalle. Tuossa oli se Ilveksen iso sauma mestaruuteen! Yhden hurjan mylläkän SJK sai luotua minkä aikana päästiin puskemaan täysin vapaasti parista metristä ja reboundistakin oli vielä saumaa maalintekoon. Ei SJK vaan sitä tasoitusta saanut miesylivoimallakaan aikaiseksi. Vikalla kierroksella KuPS kohtaa kotonaan täysin sekaisin olevan HJK:n, joten melkoinen yllätys olisi jos he siinä matsissa pisteitä tiputtaisivat. Hopea on loistava suoritus ja lämmittää mieltä, sillä ovathan ne mitalit futiksen puolellakin olleet melkoisen harvinaista herkkua Ipalle. Mutta totta kai vähän jää syömään jos se mestaruuskin tosiaan näin pienestä jää kiinni. Katotaan nyt kuitenkin vielä se päätöskierros, urheilussahan kaikki on aina mahdollista.
FPL:ssä 55 pinnan kierros eli vähän yli keskiarvon ja pientä nousua overall rankissa. Eniten jäi harmittamaan kapuvalinta kun käytännössä 50-50 oli laitanko Sakan vai Haalandin. Väärinpäin meni tietenkin.
Futiksessa alkoi nyt maajoukkuetauko. Jos vaan ehdin ja jaksan niin voisin sen aikana kirjoitella seuraavissa postauksissa vähän tarkemmin ajatuksiani Valioliiga-joukkueista alkukauden perusteella. Huomisesta alkaen.
No niin, heitelläänpä näin majutauolla pientä analyysia ja omia ajatuksia tämän kauden Valioliiga-joukkueista ensimmäisten otteluiden perusteella. Olen katsonut toistaiseksi jokaisen tällä kaudella pelatun Valioliiga-ottelun. Tosin jotta tämä on ajankäytöllisesti mahdollista niin minulla on usein moniajo päällä eli katselen kahta ottelua samaan aikaan (joista toinen voi olla Valioliigaa ja toinen esimerkiksi Liigaa) ja aika usein saattaa vielä joku pokerifreerollikin pyöriä sivussa. Tällä tyylillä saan siis kyllä hyvän yleiskäsityksen kaikista Valioliiga-otteluista, mutta ihan kaikkia yksityiskohtia tai taktisia nyansseja en välttämättä pysty seuraamaan. Noin muutoinkin ihan puhdas tilastodata on usein hyvä väline täydentämään omia silmiä. Maaliodottamien laskentakaavoja on erilaisia ja käytän nyt paria eri lähdettä näissä analyyseissä täydentämään hieman sitä mitä itse olen peleissä nähnyt.
Pyrin käymään Valioliiga-joukkueet neljässä osassa läpi eli viisi joukkuetta per blogipäivitys. Mennään sarjataulukon osoittamassa järjestyksessä ja aloitetaan kärjestä.
Liverpool
Sarjajohtaja Liverpool on pelannut erittäin tasaisen ja tasapainoisen alkukauden. Arne Slot on saanut jopa yllättävän nopeasti paketin kasaan. Ennen kaikkea Liverpool on mielestäni puolustanut alkukaudesta paremmin kuin Kloppin parin viimeisen kauden aikana. Joukkue ei ole toistaiseksi vaikuttanut lainkaan yhtä haavoittuvaiselta vastahyökkäyksille kuin esimerkiksi vielä viime kaudella. Tämä on tapahtunut uhraamatta liian paljoa hyökkäyspelistä. Pool on ollut edelleen myös se tutun aktiivinen ja vaarallinen hyökkäysjoukkue.
Samaan aikaan on tosin todettava, että vähän niin kuin Ilveksellä Liigan puolella, myös Liverpoolin alkukauden otteluohjelma on ollut erittäin suotuisa. Pool on kohdannut alkukaudesta Crystal Palacen, Wolvesin, Bournemouthin, Nottinghamin, ManUn, Brentfordin ja Ipswichin. Näistä korkeimmalla sarjataulukossa on tällä hetkellä Nottingham sijalla 10. ja sille Liverpool hävisi kotonaan 0-1. Muut pelit Pool on voittanut, mutta kaikki nämä vastustajat ovat tällä hetkellä sarjataulukon bottom 10 joukkueita. Ne todelliset testit Slotin Liverpoolilla on siis vielä Valioliigassa näkemättä ja kokematta.
Liverpoolin maaliodottamalukemat alkukaudelta ovat hyvät. Joukkue on luonut lähteestä riippuen 3-4. eniten maaliodottamaa ja antanut 1-3. vähiten maaliodottamaa vastustajilleen. Statsien valossa Liverpool on siten ollut alkukaudesta ehdoton top 3 joukkue sarjassa, mutta erittäin kevyen alkuohjelman voi olettaa vääristävän sekä kertynyttä pistesaldoa että tätä maaliodottamatilastoa.
Manchester City
Manchester Cityn kone yskii usein hieman alkukaudesta, mutta keväällä joukkue kulkeekin sitten voitosta voittoon. Jonkin verran samoja merkkejä on ollut ilmassa myös tämän kauden osalta. Cityn peliesitykset eivät missään nimessä ole olleet vielä mitään erityisen vakuuttavia. Esimerkiksi kotiottelussa Brentfordia vastaan City oli ensimmäisen puolituntisen täysin ottavana osapuolena. Arsenalia vastaan joukkue näytti yllättävän aseettomalta miesylivoimallakin. Heikosti siihen saakka pelannutta Newcastlea vastaan Cityn peli näytti vaisulta ja joukkue jäikin tasapeliin. Ongelmia oli myös viime viikonlopun kotiottelussa Fulhamia vastaan. Vierailijat tekivät kaksi osumaa ja tämän lisäksi Adama Traore hukkasi ottelussa kolme loistavaa maalipaikkaa. Tasapeli ei todellakaan olisi tuosta ottelusta ollut minkäänlainen vääryys pelitapahtumien perusteella.
Vaikka Cityn rosteri onkin leveä niin alkukaudella loukkaantumiset ovat osuneet nimenomaan niihin kriittisimpiin pelaajiin. Phil Foden on ollut puolikuntoinen EM-kisojen ja sairastelun jäljiltä lähes koko alkukauden ja alkaa olla vasta nyt täydessä pelikunnossa. Kevin De Bruyne on ollut loukkaantuneena sivussa ja häntä olisi tarvittu etenkin vajaamiehisen Arsenalin megabussin murtamiseen. Ja kaikista suurimpana iskuna Rodri on pitkään sivussa, mahdollisesta jopa koko loppukauden. Hänen poissaolonsa ei ehkä ole vielä alkukaudesta näkynyt juurikaan pistesarakkeessa, mutta joukkueen peliesityksissä se on kyllä näkynyt. Ja tulee näkymään jatkossakin. City on tällä hetkellä haavoittuvainen joukkue, joka saattaa mielestäni kokea yllättäviäkin pistemenetyksiä. Toki historian perusteella Pep Guardiola tuppaa saamaan vaikeuksista huolimatta joukkueensa pelin minttiin kauden edetessä. Juuri tällä hetkellä pitäisin Cityä kuitenkin vedonlyönnissä (hyvin matalat kertoimet tiedostaen) ennemmin ohipelijoukkueena kuin panostettavana joukkueena.
Cityn maaliodottastatsit ovat aika hämmentävää luettavaa. Niissä on nimittäin todella isoja eroja. Erään lähteen mukaan City on luonut alkukaudesta eniten maaliodottamaa ja on myös maaliodottamien erotuksessa sarjan ykkösjoukkue. Toisen lähteen mukaan City olisi vasta 5. ja 6. sijalla näissä tilastoissa! Ottelut nähneenä totuus lienee jossain näiden kahden lähteen välimaastossa.
Arsenal
Mikel Artetan projekti on edennyt vääjäämättä eteenpäin kausi kaudelta. Ja kaikki eväät on olemassa siihen, että se projekti huipentuu tällä kaudella Valioliigan mestaruuteen. Vaikka parissa viime kotiottelussa omiin on mennytkin osumia niin Arsenalin ehdoton ykkösvahvuus on raudanluja puolustuspeli. Artetan aikana tykkimiehet ovat myös oppineet vääntämään tiukoista otteluista väkisin voittoja kuten nytkin alkukaudesta on nähty esimerkiksi parissa viime ottelussa ja paikalliskamppailussa Spursia vastaan. Eikä se Citynkään kaataminen miehen vajaalla todellakaan kauaksi jäänyt.
Arsenalilta ei ole alkukauden aikana nähty oikeastaan mitään yllättävää ellei nyt sitten kahta puolikyseenalaista ulosajoa voi sellaiseksi laskea. Artetan miehistöltä nähdään takuuvarmaa tekemistä illasta toiseen ja joukkue on erittäin vaikea voitettava. Jos jotain Arsenal kaipaisi vielä otteisiinsa niin ripauksen lisää suoraviivaisuutta ja tehokkuutta hyökkäyspeliinsä. xG-tilastoissa Arsenal ei ole ollut alkukaudella top 3 joukkue, mutta kahdessa ottelussa vajaalle jääminen ja kohtuullisen vaikea alkuohjelma selittää osaltaan tätä asiaa. Hyvin todennäköisesti Arsenal on taas mukana Valioliigan mestaruustaistossa aina kalkkiviivoille saakka.
Chelsea
Ainakin omiin silmiini alkukauden iloisinta hyökkäyspeliä on esittänyt Chelsea. Eikä se siinä mielessä mikään ihme ole, että Christopher Nkunkun, Joao Felixin ja Pedro Neton tasoiset pelimiehet eivät mahdu edes joukkueen avausmiehistöön. Räiskyvän hyökkäyspelin vastapainoksi Chelsean puolustuksestakin toki on sitten löytynyt aukkoja vastustajien hyödynnettäväksi. Viihdyttävyyden puutteesta Chelsean alkukauden matseja ei ole ainakaan voinut syyttää.
Tasapainon löytäminen hyökkäämisen ja puolustamisen välillä tulee ratkaisemaan sen kuinka korkealle Chelsea tulee tällä kaudella Valioliigassa yltämään. Hyökkäysvoima on raju ja laajuutta rosterissa riittää sen osalta. Huikean superstaran Cole Palmerin annetaan keskittyä pelkästään Valioliigaan, sillä häntä ei nimetty lainkaan Conference Leaguen rosteriin. Valioliigan penkkimiehet saavat pidettyä sen liigan puolella pelituntumaa yllä, joten europelit voivat Chelsean tapauksessa olla poikkeuksellisesti jopa etu eikä rasite. Itse en usko, että Chelsean puolustuspeli ja yhtenäisyys tulevat riittämään aivan mestaruustaistoon saakka. Mestarien liigan paikkaan oikeuttavaan sijoitukseen joukkueella on kuitenkin kaikki mahdollisuudet.
Aston Villa
Aston Villa on toistaiseksi sijalla 5. sarjataulukossa. Jos minun pitäisi tämän hetken näkemykselläni arvioida niin veikkaisin sijoituksen olevan alempana kauden lopuksi. Villalle se suurin asia tällä kaudella on Mestarien liigan ottelut 40 vuoden tauon jälkeen. Joukkue onkin aloittanut Champions Leaguen hienosti kahdella voitolla. Panoksia laitetaan todella paljon sille puolelle ehkä jopa osittain Valioliigan kustannuksella.
Vaikka Villalla onkin Euroopan kovin supersub Jhon Duran, ei rosterin laajuus tule riittämään kärkipään taistoon Valioliigassa, näin veikkaan. Villalla on heittää kehiin Watkinsin ja Duranin myötä kaksi huippuluokan keskushyökkääjää. Sen sijaan muille hyökkääville pelipaikoille on huomattavasti vähemmän tarjontaa. Esimerkiksi ensimmäistä kautta isolla vastuulla Valioliigassa pelaava Morgan Rogers on ”joutunut” vetämään ottelusta toiseen täysiä ysikymppisiä koska hänen pelipaikalleen ei oikein tahdo löytyä korvaajaa. Keskikentän todellisen luottomiehen ja työmyyrän John McGinnin loukkaantuminen tulee myös vaikeuttamaan Villan tulevaa urakkaa. Ensi kaudella birminghamilaisseuraa ei tulla Mestarien liigassa näkemään. Hyvä jos eurokentillä ylipäänsä.
Vielä alkukaudellakaan kun pelaajat ovat olleet tuoreita, eivät peliesitykset olisi ihan viidenteen sijaan oikeuttaneet. Esimerkiksi kotiottelussa sarjajumbo Wolvesia vastaan Villa oli hämmästyttävän vaisu ja saamaton ennen viimeistä varttia. Maaliodottamatilastot ovat arvottaneet Villan alkukauden 7-9. parhaaksi joukkueeksi. Unai Emery on tehnyt loistavaa työtä Villan peräsimessä, mutta näin kapealla rosterilla Valioliigan kärkitaistossa pysyminen Mestarien liigan rasituksen ohessa taitaa hänellekin olla Mission Impossible. Cityn lisäksi ohipeli-ideaa saattaa vedonlyönnissä hyvinkin löytyä myös Aston Villasta. Etenkin euro-ottelujen jälkeisissä Valioliiga-matseissa.
Ilveksellä oli suorastaan täydellinen CHL-reissu Ranskaan eilen:
1. Otettiin 65 min + rankkarit eli maksimirasitus ennen kivikovaa Liiga-viikonloppua
2. Hukattiin yksi sarjapiste Ranskan liigan hännillä majailevalle joukkueelle ja menetettiin viimeisetkin saumat jatkopaikkaan
3. Meidän paras kiekollinen pakki Daniel Gazda telottiin jatkoajalla törkeällä polvitaklauksella mahdollisesti pitkäksikin aikaa telakalle. Ois saanu Mäntykivi jättää tekemättä sen viimeisen minuutin tasoitusmaalinsa…
Nyt pelataankin sitten ensi tiistaina panokseton viimeinen CHL-matsi käytännön tyhjälle katsomolle Nokia Areenalla ja otetaan siitä pelistä iso taloudellinen turska. Minun puolestani saisi olla viimeinen kausi kun CHL:ää pelataan. Ei tuo sarja vaan nykymuodossaan toimi. On todella outo fiilis katsella Ilveksen CHL-otteluja. Toisaalta aina kun Ilves on jäällä niin luonnollinen reaktiohan on toki se, että elää ja hengittää ottelua toivoen voittoa. CHL-matsien aikana takaraivossa jyskyttää kuitenkin ajatukset tyyliin: ”Jos me nyt voitetaan niin meidän jatkoonmenosaumat paranee mikä tietää lisärasitusta ja mahdollisesti taloudellisestikin huonoa”. Ei saa tämän myötä ollenkaan samaa tunnelatausta päälle kuin Liiga-matseihin. Sitten kruununa saa vielä pelätä tuollaisia eilisillan tapaisia turhaakin turhempia loukkaantumistilanteita.
Eilen vitutti tuo Ilveksen CHL-matsi, toissa iltana ihan toinen asia. Sarjassamme otteita supernittaajan elämästä.
Suorittelin Unibetillä siinä illasta jotain pokerimissionia ja kävin kurkkaamassa onko mulla jotain käyttämättömiä tikettejä jäänyt tilille. Ja olihan sinne jäänyt. Nimittäin vanhaksi menossa olevia Mission freerolls tikettejä. Tajusin samantien, että niin joo ne freerollit olivat olleet edellisenä sunnuntaina! Ne ovat joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina ja tämä oli muistaakseni ensimmäinen kerta kun unohdin pelata ne freerollit! Ette voi uskoa kuinka paljon nittiä alkoi vituttamaan tuollainen unohdus. Nää on just sellasia juttuja, jotka vituttaa minuntapaista erikoista nittiä varmasti about 33 kertaa enemmän kuin keskivertojamppaa. Hyvän ilmaisen valuen missaaminen. Se on nitin pahin vihollinen! Nuo Mission freerollsit ovat koko lailla parhaita freerolleja mitä nykyään enää on tarjolla. Vitutti muuten tiistai-illan lisäksi vielä keskiviikkoaamunakin kun heräsin tämä unohdus. Ja kyllä, olette oikeassa. Ei mullakaan ihan kaikki ole kotona pään sisällä!
Brighton
Brightonista on toistaiseksi nähdyn perusteella vaikea saada vielä kunnon otetta. Joukkueen peli on nimittäin ailahdellut hämmästyttävän paljon otteluiden sisällä. Esimerkiksi Arsenalia ja Tottenhamia vastaan Brighton oli ensimmäisen jakson pahasti ottavana osapuolena. Molemmissa otteluissa toinen jakso oli kuitenkin kuin peilikuva avausjaksosta. Arsenalia vastaan miesylivoimalla pelaaminen toki auttoi, mutta etenkin viime viikonlopun muodonmuutos Spursia vastaan oli hämmästyttävää luokkaa.
Puolustus ei nähdyn perusteella ainakaan näytä Brightonin vahvuudelta tällä(kään) kaudella. Ainakin Tottenham, Chelsea ja Arsenal ovat varsin helponnäköisesti saaneet luotua laatupaikkoja Fabian Hurzelerin miehistöä vastaan. Hyökkäyspeli sen sijaan on toiminut varsin mallikkaasti silloin kun joukkue on pyrkinyt pelaamaan aktiivisesti eikä pääkeskittyminen ole ollut puolustamisessa. Brightonin rosteri on varsin laaja, mutta hieman tasapaksu. Hyvänä puolena on se, että loukkaantumiset eivät välittömästi romahduta joukkueen pelitasoa. Suuret joukkuetta kannattelevat tähdet joukkueesta kuitenkin puuttuvat ellei sitten japanin laituriväkkärää Kaoru Mitomaa laske sellaiseksi.
Brightonin kauden jatkoa on vaikea ennakoida, koska toistaiseksi tekeminen on ollut niin kaksijakoista. Maaliodottamissa Brighton on alkukauden otteluissaan ollut sarjan 6-9. sijalla. Eikä minulle kovin suuri yllätys olisi, jos joukkue löytyisi kauden lopuksi myös sarjataulukosta juuri tästä haarukasta. Hieman sarjan keskitasoa paremmasta joukkueesta kun pitäisi olla kyse.
Newcastle
Jos puhutaan alkukauden pelillisistä pettymysjoukkueista niin Newcastle on ollut ehkäpä jopa isoin sellainen. Joukkue on yksinkertaisesti saanut toistaiseksi enemmän sarjapisteitä kuin olisi peliesityksillään ansainnut. Tätä tukevat sekä omat havainnot että myös maaliodottamatilastot. Newcastlen hyökkäyspeli on ollut rosteriin nähden jopa hämmästyttävän heikkoa alkukaudesta. Molempien käyttämieni lähteiden perusteella harakat ovat luoneet vasta 15. eniten maaliodottamaa otteluissaan! Alexander Isakilta odotettiin tykkikautta, mutta toistaiseksi hän on joutunut kärsimään lähes täydellisestä tarjoilun puutteesta. Puhtaasti maaliodottamista lasketussa sarjataulukossa joukkue majailee tällä hetkellä vasta sijoilla 14-16. Eikä Castlen kauden alun otteluohjelma ole edes ollut mikään erityisen kova.
Valoa saattaa kuitenkin olla tunnelin päässä. Newcastle on nimittäin pelannut kauden selvästi parhaat ottelunsa kahdessa viimeisessä Valioliiga-matsissa. Esitys kotona Manchester Cityä vastaan oli jo hyvää luokkaa ja viime viikonloppuna harakat suorastaan dominoivat pelitapahtumia Evertonin vieraana. Tuosta ottelusta joukkue olisi ansainnut voiton, mutta varianssi näytti ensimmäisten ottelujen suotuisan jakson jälkeen välillä karvaisempaakin puolta Castlelle, kun mm. Anthony Gordon ei osunut edes rangaistuspotkusta ja ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Kaiken järjen mukaan Newcastle tulee kauden edetessä parantamaan otteitaan karmealta näyttäneistä ensimmäisistä kierroksista ja pari viime ottelua ovat antaneet jo vahvoja viitteitä tästä.
Fulham
Fulham teki kesän siirtomarkkinoilla erittäin hyvältä näyttäviä hankintoja, joten odotukset joukkueen menestyksen suhteen olivat korkeammalla kuin edellisinä kausina. Toistaiseksi on kuitenkin saatu jopa näitä odotuksia enemmän. Fulham on ollut nimittäin alkukaudesta yksi sarjan tasapainoisimmista joukkueista! Mökkiläisten pelissä ei ole ollut havaittavissa mitään isoja ongelmia ellei sitten ykköshyökkääjäksi kaavaillun Rodrigo Munizin maalivirettä laske sellaiseksi. Brasilialaishyökkääjä laittoi viime keväänä palloa kovalla tahdilla pussiin ja tämän kauden piti olla hänen lopullinen läpimurtokautensa. Muniz ei kuitenkaan saanut avauskierroksilla palloa mistään sisään ja menetti sen myötä avauskokoonpanon paikkansa vanhalle meksikolaiselle sotaratsulle Raul Jimenezille, joka on osunut huomattavasti paremmin maalipuiden väliin. Munizkin sai tosin viimein hanansa auki viime viikonlopun ottelussa tultuaan penkiltä kentälle.
Fulham näyttää tällä hetkellä laatujoukkueelta sekä paperilla että pelikentällä ja Länsi-Lontoossa on alettu vahvan alkukauden perusteella haaveilemaan jopa europaikasta. Eikä tuota haavetta voi toistaiseksi nähdyn perusteella pitää edes utopistisena. Joukkueen pitää tosin Munizin ja todellisena tuhlaajapoikana viime viikonloppuna Cityä vastaan kunnostautuneen Adama Traoren johdolla parantaa viimeistelytehoaan tämän unelman täyttymiseksi. Maaliodottamien perusteella lasketussa sarjataulukossa Fulham on toisen lähteen mukaan ollut peräti sarjan toiseksi paras joukkue alkukaudesta ja toisenkin lähteen mukaan kuudenneksi paras. Otteluohjelma Fulhamilla on toki ollut toistaiseksi helponpuoleinen, joten tuossa tilastossa suunta on todennäköisesti alaspäin. Sarjataulukossa nykyisten asemien pitäminen kauden loppuun asti on kuitenkin mielestäni mahdollista.
Tottenham
Viime kaudella Tottenham pelasi usein melkoista kamikazefutista, jossa yltiörohkea hyökkäyspeli tiesi melkoista päästä päähän iloittelua ja maalipaikkoja sekä itselle että vastustajille. Tämä mielikuva elää edelleen vahvana ihmisten ajatuksissa ja Spursin puolustuspeliä on nytkin alkukaudesta haukuttu vähän siellä ja täällä. Eikä se toki täydellistä ole vieläkään, mutta Ange Postecoglou on kyllä täksi kaudeksi järkevöittänyt taktiikkaansa ja saanut puolustuspeliä tilkittyä parempaan kuosiin. Tottenham on päästänyt vain kahdeksan maalia seitsemässä ottelussa ja kun katsotaan maaliodottamatilastoja niin joukkue on antanut vastustajilleen 2-3. vähiten maaliodottamaa koko sarjasta!
Noin yleisesti ottaenkin Tottenham on ollut pelillisesti vahva alkukaudesta. Viime viikonlopun toinen jakso Brightonia vastaan jätti tosin hämmentävän jälkimaun. Mitä ihmettä tauolla oikein tapahtui?!? Tätä ennen Tottenham oli ryöpytellyt edellisenä viikonloppuna Manchester Unitedia miten tahtoi ja tuntui jatkavan sitä samaa menoa myös Brightonia vastaan. Loistavan avausjakson jälkeen korttitalo kuitenkin romahti hämmentävästi ja 2-0 johtoasema suli 2-3 tappioksi. Ja pelikentällä myös näytti siltä kuin viheriöllä olisi ollut täysin eri joukkue kuin ensimmäisellä puoliajalla. Isossa kuvassa Tottenham on joka tapauksessa pelannut erinomaisen alkukauden ja olisi ehdottomasti ansainnut enemmän sarjapisteitä kuin on toistaiseksi kerännyt. Maaliodottamien perusteella Spurs on ehdottomasti ollut alkukauden top 3 joukkue. Joukkueen rosteri näyttää myös paperilla hyvältä joten tässä vaiheessa ei voi ennustaa muuta kuin vahvaa Valioliiga-kautta Tottenhamille ja nousua sarjataulukossa kohti kärkipään sijoituksia.
Nottingham
Nottingham on nykyisellään varsin tasapainoinen jalkapallojoukkue. Tästä kertoo myös se, että Forestin otteluissa on nähty alkukauden aikana vähiten maaleja yhdessä Manchester Unitedin kanssa. Seitsemän ottelun jälkeen maaliero on 7-6 eli puolustus on pitänyt mainiosti. Nottinghamin alkukauden ehdoton kohokohta oli 0-1 voiton hakeminen Liverpoolilta Anfieldiltä. Kaiken lisäksi voitto ei tullut minkään tuurin seurauksena vaan erinomaisen puolustamisen kautta.
Valioliigaan noustuaan Nottingham porsasteli siirtomarkkinoilla hankkien ennemminkin määrää kuin laatua. Nyt homma näyttäisi asettuneen paljon järkevämmille urille ja tietynlainen rauha on laskeutunut joukkueen ympärille. Osansa tässä on myös manageri Nuno Espirito Santolla, joka on hullujen aikojen jälkeen saanut joukkueen pelaamaan yhtenäisesti. Pelaajamateriaali ei Nottinghamilla tule riittämään sentään taisteluun europaikoista. Toisaalta putoamistaistonkaan ei pitäisi uhata. Luvassa lienee tappavan tasaista menoa sarjan keskikastissa kauden loppuun saakka.
Ilveksellä oli kaksijakoinen viikonloppu. Perjantaina oltiin kaikessa parempia kuin Kärpät. Paitsi maalivahtipelissä. Dominik Pavlatista on kovaa vauhtia muodostumassa meille iso ongelma. Jokaikisessä pelissä selän taakse menee 1-2 helppoa. En ymmärrä miten 24-vuotiaalla, jo vuosia miesten pelejä pelanneella molarilla voi olla noin suuria vaikeuksia ihan perusasioissa. Eli esimerkiksi sivuttaisliikkeessä ja sijoittumisessa. Kärppiä vastaan Pavlat imuroi käsittämättömästi kaksi pienestä kulmasta tullutta kutia etunurkasta sisään, kun oli sijoittunut tilanteissa aivan päin helvettiä. Eivätkä olleet ensimmäiset väärän sijoittumisen takia tulleet takaiskut tällä kaudella. Ihan puhtaasti molarin takia menetettiin pinna Kärpille. Tällaisilla otteilla Pavlatia ei uskalla kohta laittaa lainkaan maalin suulle.
Lauantaina tuli sitten Helsingissä turpaan HIFK:lta. Loppunumerot 4-0 olivat hieman liian leveät, kyllä ottelu noita numeroita tasaisempi oli. Mutta huonompia oltiin joka tapauksessa tuossa matsissa. Päästiin niskan päälle vasta siinä vaiheessa kun ottelu oli jo 3-0 isännille. Sinänsä täysin ymmärrettävää, ettei oltu parhaimmilamme lauantaina. Edellisellä viikolla neljä matsia, sitten matkustus Ranskaan, keskiviikkona siellä myöhäisottelussa 65 minuuttia, matkustus takaisin Suomeen ja perjantaina ottelu Kärppiä vastaan. Ei ihan optimaalinen valmistautuminen lauantain kärkikamppailuun. Jossain vaiheessa ne (sekä henkisen että fyysisen) jaksamisen rajat tulevat vastaan huippu-urheilijoillakin.
Nyt onneksi viimein pelitahti helpottaa, sillä tällä viikolla Ilveksellä on vain kaksi ottelua. Ja niistäkin tiistain ottelu täysin panokseton CHL-läpsyttely jossa toivottavasti lepuutetaan avainmiehiä. Perjantaina luvassa sitten alkukauden mielenkiintoisin matsi, kun vuorossa ensimmäinen paikallinen. Hienoa että päästään siihen otteluun hyvin levänneinä niin näkee kunnolla missä me oikein mennään suhteessa Tuppuraan.
Puolet Valioliiga-joukkueista vielä käsittelemättä, joten jatkan seuraavassa päivityksessä sitä settiä.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.