ROTKORETKET

Olipas mukava herätä siihen, että oli tullut oikein iso juttu Antilta tästä avatusta blogista. Multa kysyttiin jo paljonko tästä maksetaan, mutta kyllä tätä tehdään ihan rakkaudesta lajiin. Kiitetään vielä herra Tiaista, sillä hän tituleerasi minua vielä nuorehkoksi (31-vuotta) sekä tehdään oma pieni tarkennus varsinkin live-pokeri “meriitteihini”. En siis ole millään mittarilla pätevä live-mies vaan ne hommat tuntuvat aina ihan harrastelulta ja kuten yksi Suomi-pokerin blogittajaGOATeista Miikka Anttonen totesi, että verot tästä hommasta on jonnekin maksettava. Mulle se on livepokka. Mutta on sieltä myös menestyksen pilkahduksia tullut. Kiired ja Vihased -niminen sakki on tälläkin hetkellä Kings Of Tallinnan puolustavia mestareita ja itse asiassa olemme voittaneet kisan nyt kahdesti putkeen. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että kolmas pokaali saa odottaa hetken ja annamme muillekin joukkueille mahdollisuuden.

Tämä menestysjoukkuehan koostuu siis allekirjoittaneen lisäksi Elias Suhosesta, Juho Suutarista ja Tommi Lankisesta. Helppohan noiden kanssa on voittaa. Meillä ja muutamalla muulla on kasassa opiskelupoppoo, johon viittasin aiemmassa kirjoituksessa. He ovat itselleni kultaakin kalliimpia kollegoita. Kerrotaanpas siis pieni tarina siitä, miten kaikki omasta näkökulmastani lähti ja missä nyt ollaan.

Kaikki alkoi itselleni siitä, kun laitoin Pokerisivuilla vuoden 2020 keväällä “LeRoi” -nimimerkin takaa kirjoittavalle nuorelle herralle viestiä foorumin kautta. Kaveri vaikutti silloin jo skarpilta ja tässä tapauksessa ihmistuntemukseni ei mennyt metsään. Tämä Pohjois-Savon oma poika oli vain hieman hidas palaamaan asiaan. Hieman yllätyksekseni sain viestin Skypeen (RIP) häneltä juhannussunnuntaina. Hieman ihmeissäni luin viestin verestävin silmin: “haluisitko soitella tänään olis muutama käsi mistä haluisin jutella?” Totesin siihen, että jos sopii että kattelen luurilla laiturin nokasta niin miksipäs ei. Näin tapasin Elias Suhosen. Nuori herra Suhonen (mua 2v nuorempi) pelasi silloin ehkä parinkympin keskisisäänostolla ja on tänä päivänä objektiivisesti yksi Suomen parhaista MTT-pelaajista. Oma näkemykseni on siis, että parilla viitseliäällä yhteydenotolla oli merkittävät seuraukset meidän molempien uran kannalta. Toki samankaltaiseen lopputulokseen olisimme voinut saapua siltikin. Väittäisin myös, että pääasiallisesti Eliaksen kautta ryhmämme alkoi sitten rakentumaan.

Mielestäni ryhmässämme parasta on se, että kaikilla on omat pelityylinsä ja varsinkin vahvuusalueensa. Jokaisella tuntuu olevan joku tontti, missä he ovat äärimmäisen hyviä. Jotkut tietävät kaiken ICM:stä, toiset postflopista ja minä kerron mikä timingi on sillä viikolla bluffi. Sitten kun keskustelemme spoteista niin kokonaiskuva rakentuu parhaimmillaan todella kauniisti. Tiedän, että kaiken maailman pokeri podcasteissa ja muissa huippupelaajat puhuvat tästä samasta asiasta ja tämä voi tuntua lukijan mielestä samanlaiselta jaarittelulta, mutta en pysty olemaan painottamatta tämän ryhmän olemassaolon tärkeyttä itselleni. Voisin hyvin nähdä itseni kortistossa ilman heitä. Joten kiitos heille olemassaolosta <3. Pokeri on myös paljon hauskempaa, kun ei tartte yksin hakata päätä seinään päivästä toiseen.

P.S. Haluan ja aion kirjoittaa vielä ihan nykypäivän turnajaispokeristakin, mutta ensin on käytävä muutama juttu läpi. Luodaan ensin vain hyvät perustukset. Seuraavaksi varmaan vielä tarinatuokiota itselle vittumaisimmasta downswingistä ja millaisella kantapääkikalla sieltä suoriuduttiin ulos.

Over and out

– Max

Irroitin eilen köydet satamassa ja lähdin neitsytmatkalleni uudessa toimistossani. Matka oli myrskyinen, vaativa ja kovin pitkä. En ole maratonsessioiden mies, mutta GG:llä alkoi APT-turnaussarja, jonka vuoksi halusin aloittaa pelit jo puoli kolmelta. Pääsin kotiin aamukuudelta, eli sessio venyi viisitoista tuntiseksi. Mikä teki sessiosta vielä harvinaisemman oli se, että tein tappiota. Ei, ei älkää väärin käsittäkö, sillä monttua tulee harva se päivä. Mutta se, että pelaan aamukuuteen asti pokeria ja kirjanpito on punainen kuin silmät Tallinnan reissun jäljiltä on jo melko harvinaista.

Sessiossa oli mielestäni monia hyviä puolia ja myös puolia joita voisi luonnehtia huonoiksi. Ensinnäkin pelasin uudella toimistolla ensimmäisen sessioni ja viihdyin siellä hyvin. Tilassa oli hyvä keskittyä ja oli mukavaa päästä ihan omaan rauhaan tekemään hommia pitkästä, pitkästä aikaa. Pelit olivat myös aivan ensiluokkaiset. Eikä minusta oma suorituminenkaan ollut heikoimmasta päästä, vaan ennemminkin session logistiikassa oli hieman ongelmia. Hyvin todennäköisesti pelasin liian montaa pöytää liian kauan ja sen varmasti näki päätösten laadussa pidemmällä sessiossa. Jouduin myös aloittamaan pelit hieman huonolla valmistautumisella siinä mielessä, etten oikein tiennyt päivän ohjelmaa ja jouduin selaamaan lobbyja huomattavasti enemmän kuin normaalisti tarvitsisi. Se vie loppujen lopuksi aika paljon keskittymistä pois pöydistä ja pidemmän päälle energiaa. Loppujen lopuksi sanoisin, että suoritus voisi olla paljon parempi, mutta annetaan anteeksi hieman pidemmän tauon jälkeisestä sessiosta.

Ongelmana oikeastaan näen juuri tuon pöytämäärän. Niitä oli nimittäin liikaa. Tiedän, että tähän kysymykseen on varmaan yhtä monta vastausta kuin on pelaajiakin, mutta itse uskon vakaasti että laatu ratkaisee. Mulle on tosi tärkeää pystyä olemaan täysin läsnä kädessä. Yksi merkeistä siitä, että sessio ei ole laadullisesti mennyt niin hyvin on se, etten muista juurikaan että vastaani olisi tullut mielenkiintoisia tai haastavia spotteja. Eli ollaan näpytetty jotain B-peliä suurin osa illasta. Oon uudelleen ja uudelleen joutunut toteamaan etten ole mikään massatablaaja vaan aktiivininen pelityylini vaatii paljon tarkempaa kosketusta. Tietenkin vahva vasta-argumentti pienelle pöytämäärälle on se, että vaikka oletettu ROI per turnaus hieman laskee niin lisävolyymi silti nostaa tuntipalkkaa ja tappaa varianssia. Omalla kohdallani en usko tähän teoriaan. Väitän tässä tietenkin, että tarkimmillani ja parhaimmillani olen huomattavasti parempi kuski kuin hieman sinnepäin vedettäessä.

Missä sitten se oma optimi sijaitsee? Tähän ei tietenkään ole mitään tieteellistä vastausta saatavilla vaan mututuntumalla mennään ja oma mutuni sanoo, että se on noin kuusi pöytää kerrallaan. Jos pöytämäärä karkaa tunniksi yhdeksään, ei ole vielä katastrofi, mutta jos se on siellä tunteja niin se alkaa jo näkymään varmasti suoriutumisessa. Pystyn silloin seuraamaan hyvin mitä pöydissä tapahtuu omien käsieni ulkopuolella, ottamaan noteja vihuista ja miettimään jo etukäteen omia lähestymistapoja tuleviin tilanteisiin. Pelaajapoolit ovat myös suht pieniä (Av. Entrants tänä vuonna 224) ja kun pelaa paljon samojen kavereiden kanssa niin paremmat riidit ovat kyllä tärkeitä. Uskoni myös siitä, että jokaisessa tilanteessa on yksi täysin ylivoimainen ratkaisu on vahvistunut vuosi vuodelta. Pyrin olemaan kohauttamatta olkiani ja antamaan vastustajille merkkejä vain koska tietokone on luonut käsikartan jostain sinnepäin olevasta spotista. Toisaalta kun pelaa vain kuutta pöytää niin uusi turnaus löytyy aina helposti ja turnauksesta putoaminen ei koskaan ole ongelma vaan saan aina jotain korvaavaa ja jännittävää tilalle. Myös päätösten pienempi määrä kuormittaa vähemmän aivojani ja pystyn jatkossakin suorittamaan tarvittavalla tavalla (ks. https://en.wikipedia.org/wiki/Decision_fatigue). Valitettavasti ekana sunnuntaina takaisin peleillä en malttanut tehdä itse kuten uskon vaan pääsin kokemaan vanhan sanonnan “niin makaa kuin petaa” todellisen merkityksen.

Loppukaneettina sanottakoon, että jokaiselle on oma tietty tapa miten kannattaa lähestyä tätä peliä ja sen suorittamista, mutta kannustan kaikkia miettimään asiaa itse eikä vain tekemään kuten ajattelette että kuuluu tehdä. Tavoitteena on kuitenkin nauttia pelistä ja tienata itselleen elanto tai lisätienestejä.

P.S. Tänä vuonna olen pelannut tähän mennessä 1636 uniikkia turnausta ja 2110 totaali sisäänostoa. Täälläkin on varmasti kavereita, jotka painavat tuon määrän kahdessa kuukaudessa kasaan.

Olisi myös hauska kuulla mistä, te, arvon lukijat haluaisitte lukea. Täällä painelen melko sokkona fiiliksellä näitä juttuja sisään sen enempää tietämättä, että ovatko nämä millään tasolla kiinnostavia mielestänne.

Sateisesta Helsingistä 28.10.2025
Max