Näkökulma: ”Kyllä omat rahat saa aina pelata” – toimisiko Kyproksen blokkimalli Suomessa?

Kirjoittanut Toni Rouhiainen |

Kyproksen suunnitelma estää toimeentulotuen saajilta rahapelaaminen nostaa esiin kysymyksen siitä, voisiko vastaava järjestelmä toimia Suomessa. Teknologia mahdollistaisi valvonnan ainakin osittain, mutta internetin porsaanreiät ja suomalainen rahapelikulttuuri tekisivät täydellisestä kiellosta vaikean toteuttaa.

Kyproksen suunnitelmat evätä toimeentulotuen saajilta pääsy rahapeleihin herättävät mielenkiintoisia kysymyksiä Suomen lähestyessä omaa lisenssimarkkinaansa.

Ajatus siitä, että yhteiskunnan myöntämiä viimesijaisia turvaverkkoja ei voisi käyttää rahapelaamiseen kuulostaa loogiselta, sillä tuella on tarkoitus kuitata vain elämisen kannalta tärkeimmät kulut.

Mikäli vastaava esto ulottuisi vain perustoimeentulotuen saajiin, koskisi se Kelan tilaston mukaan noin 365 000 asukasta eli 6,4 % Suomen väestöstä.

Teknologisesti ja hallinnollisesti Suomi on maa, jossa vastaavan järjestelmän rakentaminen olisi jopa huomattavasti Kyprosta helpompaa. Meillä Pohjolassa sähköinen tunnistautuminen on arkipäivää ja viranomaisten tietojärjestelmät keskustelevat keskenään. Tulevan lisenssijärjestelmän keskitetty estorekisteri voisi periaatteessa hakea taustalla tiedon Kelan etuusrekisteristä.

Totaalikielto voisi onnistua suhteellisen aukottomasti fyysisessä maailmassa.

Koska kauppojen auloissa välkkyvät mummorullat ja kioskien lottotiskit vaativat jo nyt pakollista tunnistautumista, etuuksien saajien blokkaaminen näistä olisi vain koodinpätkästä kiinni.

Fyysisten pelikoneiden, arpojen ja lottokuponkien osuus pelimarkkinasta alkaa kuitenkin olla häviävän pieni.

Lisensoitujen toimijoiden osalta blokkaus onnistuisi.

Netti tarjoaa pakotien

Ongelmat alkavat kuitenkin välittömästi, kun blokki pitäisi siirtää nettipeleihin.

Mikään kansallinen valvontakoneisto ei pysty rakentamaan täysin toimivaa estojärjestelmää, joka onnistuisi kieltämään rahapelaamisen netissä, vaikka kyseessä olisikin vain ennalta määritelty ihmisryhmä.

Vaikka Suomessa lisenssillä toimivat peliyhtiöt edellytettäisiin osallistumaan blokkaustalkoisiin, internetin rajoittamaton luonne pitää huolen siitä, että pelipaikkoja kyllä löytyy. Pelaamisen estäminen kotimaisessa lisenssijärjestelmässä on täysin eri asia kuin pelaamisen estäminen kokonaan.

Ne, jotka pelaamaan haluavat, löytävät tiensä aina lisenssijärjestelmän ulkopuolelle. Nämä niin sanotulla harmaalla alueella toimivat sivustot ottavat pelaajat avosylin vastaan, eivätkä ne kysele toimeentulotukipäätösten tai pelirajojen perään. Mikäli pankkisiirrot kyseisille alustoille estetään, on pelaajalla aina mahdollisuus siirtyä käyttämään kryptovaluuttoja, joiden siirtelyä on käytännössä mahdoton estää.

Todellisessa maailmassa Kyproksen kaltainen kielto voisi auttaa suojelemaan taloudellisesti kaikista heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia mahdollisilta pelihaitoilta, sillä eston kiertäminen vaatisi edes hieman enemmän työtä kuin maidon hakureissu lähikauppaan.

Se, olisiko vastaavan järjestelmän pystyttäminen Suomeen kustannustehokasta tai olisiko sille oikeaa poliittista tahtoa, on kokonaan toinen juttu.

”Metsissä saa liikkua vapaasti ja omat rahat saa aina pelata”

Mikäli tekniset haasteet ohitetaan, suurin este pelien blokkaamiselle löytyy todennäköisesti suomalaisesta tapakulttuurista.

Suomi on maa, jossa rahapelaaminen on vuosikymmenten ajan normalisoitu osaksi tavallista arkea. Kansa on kasvanut kiinni pelikoneisiin, ja mahdollisuutta kokeilla onneaan pidetään meillä lähestulkoon perustuslaillisena kansalaisoikeutena.

Kun pelikoneita oltiin viimeksi oikein todenteolla viemässä pois ruokakaupoista, kansallisen peliyhtiön entinen varatoimitusjohtaja argumentoi pelikoneiden säilyttämisen puolesta sillä, että alueellinen tasa-arvo on säilytettävä. Pitäähän myös syrjäseutujen asukkailla olla yhtäläinen oikeus päästä pelaamaan Kulta-Jaskaa.

Veikkauksen kanta sai kannatusta eduskuntaa myöten, jossa oltiin niin ikään huolissaan alueiden välisestä tasa-arvosta.

Tällaisessa ilmapiirissä ajatus siitä, että toimeentulotuen saajilta kiellettäisiin kokonaan tämä ”saavutettu etu”, on poliittisesti äärimmäisen vaikea.

Vaikka tällaisten kieltojen taustalla olisi aito halu suojella vähävaraisia, suomalainen rahapelimentaliteetti ja netin tarjoamat loputtomat porsaanreiät pitänevät huolen siitä, että vastaava ehdotus tyrmättäisiin Suomessa jo ennen ensimmäistä asiantuntijalausuntoa.

Vastaa

Go to top