Tukholman pokeriklubiratsiat ovat karu muistutus pohjoismaisen livepokerin tilasta. Vaikka Suomessa valitetaan turnausten alennustilasta ja käteisjonoista, meillä on sentään yksi ylellisyys, jota naapureilla ei enää ole: laillinen pelipaikka.
Viikonlopun uutiset Tukholmasta olivat yllättäviä. Poliisi iski raskaalla kalustolla suositulle Krukan-klubille, ja pelaajat joutuivat makaamaan lattialla tuntikausia. Näitä yksityisiä korttiklubeja on ollut aina, mutta niiden suosion kasvu on suoraa seurausta siitä, että Ruotsi sulki aiemmin tänä vuonna viimeisenkin valtiollisen kasinonsa.
Tilanne on absurdi. Pohjoismaat, jotka tunnetaan sääntely-yhteiskuntina, ovat ajaneet pokerinpelaajat ahtaaseen nurkkaan. Keskustelut pohjoismaisten pelaajien kanssa ovat paljastaneet, että ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa livepokeri on tällä hetkellä käytännössä täysin yksityisten klubien varassa. Tanskassa sentään pääsee lätkimään korttia useammassakin laillisessa paikassa, mutta onhan siellä myös Christiania, joten aikuisten kesken pelattavat korttipelit ovat tuskin liberaalein asia, jonka kyseinen kansa sallii.
Teknisesti pohjoismaiset klubit toimivat lain harmaalla alueella tai ovat suoraan laittomia. Jos viranomaiset ottavat muuallakin mallia Ruotsin nollatoleranssista, käyvät pelipaikat vähiin lähes koko Pohjolassa.
Mahdoton yhtälö
Klubitoiminnan ongelma ei ole pelkästään pelin järjestäminen, vaan byrokratia. Vaikka pelit olisivat rehellisiä ja tunnelma hyvä, on toimintaa lähes mahdotonta pyörittää täysin lainsäädännön mukaan ilman lisenssiä, jota ei useimmissa maissa ole edes mahdollista saada.
Harvassa ovat ne filantroopit, joiden pääasiallisena hyväntekeväisyyskohteena ovat jo yleensä ihan hyvässä asemassa olevat pohjoismaalaiset pokerinpelaajat. Hyväntekeväisyyden puutteen vuoksi pelien järjestäminen on tehty vaikeaksi.
Vaikka peleistä ei virallisesti kerättäisi rakea, tilakustannukset on kuitattava jollain ja jakajatkin ovat palkkansa ansainneet. Miten ilmoitat nämä kulut tai tulot verottajalle, jos koko liiketoiminta on harmaalla alueella? No, pimeänähän ne hoidetaan, joten syytteet talousrikoksista ovat tiedossa, mikäli syyttäjä asiasta kiinnostuu.
Yhtä vaikeaa on rahanpesulakien noudattaminen. Laillisen toimijan velvollisuus on ilmoittaa suurista rahasiirroista ja tunnistaa asiakkaat. Mutta miten maanalainen klubi voi tehdä virallisia ilmoituksia viranomaisille paljastamatta omaa laitonta toimintaansa? No, mahdoton on sekin yhtälö.
Tietämättä mitään Tukholman klubien taustoista on helppo uskoa, että poliisien mukaan kyseessä on vakava talousrikollisuuden keskittymä, vaikka korttipelejä kummempaa ei klubeilla tehtäisikään.
Harrastajan ahdinko
Tilanteen surullisin uhri on tavallinen harrastaja. Hyvänä esimerkkinä toimii tällä viikolla pelattu Nordic Masters -turnaussarja: se pelattiin aiemmin Tukholmassa, mutta nykyään pelipaikkana on Espanja. Ammattilainen voi matkustaa pelien perässä, mutta työssäkäyvälle perheenisälle tai -äidille kynnys lähteä viikonloppureissulle ulkomaille pelkän pokerin takia on huomattavasti korkeampi.
Kysyntää peleille on, mutta tarjonta on ajettu maan alle tai ulkomaille.
Kaikki on niin suhteellista, että tätä taustaa vasten Suomen tilanne näyttäytyy jopa valoisana. Kyllä, Casino Helsingin turnausten pienet maksimiosallistujamäärät ovat turhauttavia, eivätkä ne edes aina täyty. Kyllä, käteispöytiin saa jonottaa pahimmillaan tunteja jakajapulan vuoksi.
Mutta edes yksi laillinen pelipaikka on nyky-Pohjolassa harvinaisuus. Siellä pelatessa ei ainakaan tarvitse miettiä, päättyykö ilta holtittomaan sätkimiseen kasinon lattialla, etälamauttimen piikit rintapielessä.
🎯Lue myös: Tukholman poliisi iski useaan korttiklubiin perjantai-iltana – apuna droonit ja helikopterit
🎯Lue myös: “Haluatko 50 000 volttia kehoosi?” – Ruotsin pokeriliiton puheenjohtaja raivoissaan poliisin jättiratsiasta
























