Näkökulma: Pokeriturismi Euroopassa – kuinka paljon Suomi jää jälkeen?

Pokeri on Euroopassa paljon muutakin kuin yksittäinen rahapeli. Monissa kaupungeissa siitä on tullut osa tapahtumamatkailua, joka tuo tuhansia vieraita, täyttää hotellihuoneita ja kasvattaa ravintoloiden sekä muiden palveluiden kysyntää.

Kun Suomen asemaa verrataan muihin eurooppalaisiin pokerikaupunkeihin, ero ei synny maantieteestä tai kiinnostuksen puutteesta, vaan rakenteista ja lainsäädännöstä.

Hyvä vertailukohta löytyy Espanjasta. Barcelona vastaanottaa vuosittain noin 15–16 miljoonaa matkailijaa, ja pokeri on luonteva osa kaupungin kansainvälistä tapahtumatarjontaa. European Poker Tour Barcelona on Euroopan suurin yksittäinen pokeritapahtuma, ja sen pääturnaus kerää yli 2 000 sisäänostoa.

Festivaali kestää useita viikkoja, ja pelaajat viipyvät kaupungissa pitkiä jaksoja, yhdistäen turnaukset lomailuun. Tapahtuma osuu vieläpä Barcelonan vilkkaimpaan matkailusesonkiin, mikä tekee siitä poikkeuksellisen tehokkaan matkailutulon tuottajan.

Keski-Euroopassa Praha edustaa hieman toisenlaista mallia. Kaupungissa kirjataan vuosittain noin 7–8 miljoonaa yöpymistä, ja European Poker Tour Prague järjestetään keskellä talvikautta. Yli 1 200 sisäänostoa keräävä pääturnaus ei kilpaile kesäisen massaturismin kanssa, vaan täydentää sitä. Pokeri toimii Prahassa nimenomaan kausivaihtelun tasaajana, tuoden kaupunkiin maksukykyisiä vieraita aikaan, jolloin hotellien käyttöaste muuten laskisi.

Pohjois-Euroopan kiinnostavin esimerkki on Tallinna. Kaupunki vastaanottaa noin 4,3 miljoonaa vierailijaa vuodessa, mikä on hyvin lähellä Helsingin lukemia. Siitä huolimatta Tallinna on onnistunut profiloitumaan alueelliseksi pokerikeskukseksi.

Kings of Tallinn kerää pääturnaukseensa noin 1 100 sisäänostoa, mikä on poikkeuksellisen paljon kaupungin kokoon nähden. Tallinnan etu ei ole pelkästään edullisempi hintataso, vaan se, että pokeritapahtumia järjestetään useiden toimijoiden voimin. Kilpailu on synnyttänyt tarjontaa, joka houkuttelee erityisesti suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia pelaajia.

Pokeri ei karkaa Suomesta – se ajetaan pois

Kun katse käännetään Suomeen, asetelma muuttuu. Helsinki kirjasi noin 4,5 miljoonaa yöpymistä vuodessa, eli matkailun perusvolyymi on samaa tasoa kuin Tallinnassa.

Pokeritapahtumien mittakaava on kuitenkin täysin eri luokkaa. Helsinki Freezeout on Suomen suurin pokeritapahtuma, mutta sen pääturnauksen sisäänostomäärät lasketaan sadoissa, ei tuhansissa. Tapahtuma on vahvasti kotimainen, eikä se toimi merkittävänä kansainvälisen matkailun veturina.

Ero ei synny siitä, etteikö Suomella olisi kiinnostusta, osaamista tai potentiaalia. Se syntyy siitä, että Suomessa toimii käytännössä yksi kivijalkakasino, ja pokeritapahtumien järjestäminen on monopolirakenteen vuoksi rajattua. Siinä missä Barcelona, Praha ja Tallinna kilpailevat tapahtumista ja pelaajista, Suomessa kilpailua ei ole.

Pokerituristi on unelma-asiakas

Pokerituristi eroaa tavallisesta matkailijasta monella tavalla. Turnauksiin matkustava pelaaja viipyy kaupungissa usein neljästä kymmeneen päivää, käyttää rahaa majoitukseen, ravintoloihin ja liikkumiseen sekä palaa samaan kohteeseen toistuvasti, jos tapahtumatarjonta on riittävän kiinnostavaa.

Karkeasti arvioiden jo tuhat ulkomaista turnauspelaajaa voi tuoda yhdellä tapahtumalla lähes miljoonan euron suoran matkailutulon. Barcelonassa ja Prahassa tämä kertautuu useiden tapahtumien kautta vuosittain.

Pokeri on turnausmuotona vieläpä poikkeuksellinen rahapeli. Se on ajallisesti rajattu, perustuu taitoon ja houkuttelee matkailijoita, jotka tulevat nimenomaan tapahtuman vuoksi, eivät satunnaisen pelaamisen perässä. Monessa maassa pokeri nähdäänkin ensisijaisesti tapahtuma- ja matkailutuotteena, ei pelkkänä rahapelaamisena.

Suomi ei jää jälkeen sattumalta

Tässä valossa kysymys rahapelijärjestelmästä nousee väistämättä esiin. Jos Suomi siirtyisi lisenssipohjaiseen malliin, jossa useampi toimija voisi avata kivijalkakasinoita ja järjestää kansainvälisiä pokerifestivaaleja tiukan sääntelyn puitteissa, pokerista voisi tulla myös Suomessa merkittävä tapahtumamatkailun osa. Tallinnan esimerkki osoittaa, että pohjoisessa Euroopassa kysyntää on jo olemassa.

Lopulta kyse ei ole siitä, häviääkö Suomi pokerissa. Kyse on siitä, että Suomi häviää pokeriturismissa poliittisten ja rakenteellisten valintojen vuoksi. Samaan aikaan suomalaiset pelaajat matkustavat Tallinnaan, Prahaan ja Barcelonaan, ja matkailutulot jäävät Suomen rajojen ulkopuolelle.

Kysymys kuuluu, haluaako Suomi jatkossakin katsoa tätä kehitystä sivusta vai ottaa pokerin osaksi laajempaa matkailu- ja tapahtumataloutta.

SUPERTARJOUS VAIN MEILTÄ!