Näkökulma: Slowrollaaminen pokerissa: miksi tätä ei anneta anteeksi

Toni Rouhiainen |

Pokerissa on sääntöjä, jotka on painettu kirjoihin, ja sääntöjä, jotka tulevat pelaajien selkäytimistä. Jälkimmäisistä tärkein on yksinkertainen: kun sinulla on voittava käsi ja päätökset on tehty, älä viivyttele. Tätä kutsutaan ”slowrollaamiseksi”, ja se on varmin tapa saada niskoilleen koko pokeriyhteisön vihat.

Jokainen pokeria enemmän pelannut tunnistaa tunteen: olet mennyt ennen floppia all-in heikolla kädellä, ja vastustajasi vaipuu syvään mietintään. Sydän hakkaa, toivo elää. Vastustaja ei maksanut heti, joten on mahdollista, että hän päätyy foldaamaan. Lopulta vastustaja huokaa ja maksaa, ehkä heikko kätesi onkin kolikonheitossa maksua vastaan.

Tämän shown jälkeen vastustaja kääntää esiin kaksi mustaa ässää.

Verenpaineesi nousee samalla hetkellä ennätyslukemiin ja korvissa alkaa kohista. Suurin osa pöydän muista pelaajista pyörittelee päätään. Paitsi se yksi, jonka mielestä vastustajan temppu oli maailmanluokan stand-up-komiikkaa vastaava esitys.

Todennäköisesti suurin osa pöydässä istuvista toivoo tässä vaiheessa sinun vetävän törkeästi ohi, mutta kannustusjoukkojen lukumäärällä ei valitettavasti tässäkään tilanteessa ole merkitystä todennäköisyyksiin.

Tätä on slowrollaaminen. Se on vastustajan tahallista harhauttamista luulemaan, että hänellä on vielä mahdollisuus, vaikka todellisuudessa peli on jo käytännössä pelattu.

Se on julmaa, epäurheilijamaista ja täysin, täysin tarpeetonta.

Tapaus Wasserson: Kun show menee kunnioituksen edelle

Kirjoituksen aihe kumpuaa tilanteesta Bahaman WSOP Paradise Super Main Eventissä, jossa panokset olivat valtavat. Finaalipöytäkupla oli puhkeamassa, ja turnauksen voittajalle oli luvassa WSOP-rannekkeen lisäksi 10 miljoonan dollarin palkkapäivä.

Tilanne oli täysin selkeä: Benny Glaser, arvostettu brittiammattilainen, meni all-in AQ:lla. Glaseria isommalla stäkillä pelannut jenkki Eric Wasserson löysi kädestään ässäparin, parhaan mahdollisen aloituskäden. Kädessä oli tässä vaiheessa mukana enää he kaksi, joten hänellä ei ollut mitään strategista syytä miettiä. Oikea ja ainoa ratkaisu olisi ollut maksaa välittömästi.

Sen sijaan Wasserson päätti tehdä tilanteesta oman henkilökohtaisen teatteriesityksen. Hän pyysi jakajaa laskemaan Glaserin merkit, tarkisti omat korttinsa uudelleen ja vajosi pohdiskelemaan minuutiksi.

Kun kortit lopulta käännettiin, Glaserin kohtalo oli käytännössä sinetöity.

Wassersonin selitykset suurista palkintohyppäyksistä olivat ontuvia: kukaan ei pelaa 25 000 dollarin jättiturnauksen finaalipöytäkuplaa, jos miettii naulojen kippaamista kyseisessä tilanteessa.

Slowroll-Wasserson

Eric Wasserson saattoi voittaa kyseisen potin, mutta pitkässä juoksussa hän hävisi jotain paljon arvokkaampaa. Wasserson muistetaan tästä eteenpäin aina kaverina, jonka piti käyttäytyä kusipäisesti vuoden toiseksi suurimman pokeriturnauksen ratkaisuvaiheessa. Kun teet itsestäsi pellen suorassa lähetyksessä miljoonayleisön edessä, se leima ei lähde pois millään rahalla.

Pokeripöydässä voit olla armoton, aggressiivinen ja ovela, mutta kunnioitus on ansaittava. Slowrollaamalla varmistat vain sen, että saat lähes kaikkien vihat niskaasi.

Kun kädessä on ne naulat, tehdään maksu heti. Se on vähintä, mitä voit tehdä vastustajalle, jonka turnauksen olet juuri päättämässä.

Go to top