Tiesitkö? Valkoiselle talolle teetettiin omat pokerichipit

Jos pokeripöytä oli Richard Nixonille ponnahduslauta, Harry S. Trumanille se oli olennainen osa olohuonetta. Se oli keino rentoutua maailmanhistorian suurimpien paineiden alla, mutta myös tapa rakentaa luottamusta eri suuntiin.

Harry S. Truman oli maanläheinen ja suorapuheinen mies Missourista, joka nousi presidentiksi lähes sattumalta Franklin D. Rooseveltin kuoltua. Hän ei koskaan teeskennellyt olevansa mitään muuta kuin oli, ja hänen pokerinpeluunsa heijasteli tätä luonnetta täydellisesti.

Hänen pelityylinsä oli rehellinen, vakaa ja vailla turhia oveluuksia. Hän ei ollut säälimätön hai kuten Eisenhower, vaan mukava peluri, jonka kanssa muut halusivat pelata.

Leppoisa luonne loi perustan hänen johtajuudelleen. Hänen alaisensa ja ystävänsä tiesivät, että Trumanin kanssa he saivat sitä, mitä näkivät. Pokeripöydässä, kuten politiikassakin, hän pelasi kätensä reilusti. Tämä rakensi sitä syvää uskollisuutta ja luottamusta, jota hän tarvitsi tehdessään uransa käänteentekeviä päätöksiä toisen maailmansodan suhteen.

Missouri Gang Valkoisessa Talossa

Presidenttinä Truman toi pokeripöytänsä mukanaan Valkoiseen taloon. Hänen legendaariset peli-iltansa olivat paikka, jossa hänen sisäpiirinsä, lempinimeltään The Missouri Gang, kokoontui.

Tähän joukkoon kuului vanhoja ystäviä ja luotettuja neuvonantajia. Virallisen hierarkian sijaan pöydässä vallitsi rento toveruus, jossa presidentille saattoi puhua suoraan ja ilman kaunistelua.

Truman otti pokerin osaksi presidenttiyttään niin vakavasti, että hän teetätti omat, viralliset pelimerkinsä, joita koristi presidentin sinetti. Nämä pelimerkit ovat täydellinen symboli sille, miten saumattomasti peli ja politiikka kietoutuivat yhteen hänen maailmassaan. Ne olivat merkki siitä, että vaikka ilmapiiri oli rento, pöydässä istui maailman vaikutusvaltaisin mies.

Trumanin teettämät Valkoisen Talon viralliset pelimerkit.

Historiallisia hetkiä pelin parissa

Trumanin poliittisen uran suurimmat hetket liittyvät ainakin välillisesti pokeriin.

Huhtikuun 12. päivänä 1945, varapresidentti Truman oli juuri päättänyt työpäivänsä ja oli matkalla tavanomaiseen pokeripeliin kongressin puhemiehen kanssa, kun hänet kutsuttiin kiireellisesti Valkoiseen taloon. Siellä hänelle kerrottiin Rooseveltin kuolleen ja hänen olevan nyt Yhdysvaltain presidentti.

Myöhemmin, maailman mahtavimpana johtajana, hän käytti pokeria myös diplomatian välineenä.

Kuuluisilla Potsdamin konferenssin jälkeisillä matkoillaan hän pelasi pokeria Ison-Britannian pääministerin Winston Churchillin kanssa. Korttipöydän ääressä, poissa julkisuuden valokeilasta, nämä kaksi johtajaa pystyivät rakentamaan henkilökohtaisen suhteen, joka oli elintärkeä sodanjälkeisen maailman tasapainolle.

Ehkä pysyvin perintö Trumanin pokerinpeluusta on yksi politiikan historian kuuluisimmista lauseista:

”The Buck Stops Here.”

Lause tuli tunnetuksi Trumanin työpöydällään pitämästä kyltistä.

Sanonta on peräisin suoraan pokerislangista. 1800-luvulla jakajan vuoroa merkittiin usein peuransarvesta tehdyllä veitsellä (buckhorn knife). Jakaja saattoi siirtää vastuun seuraavalle ”siirtämällä buckin” (passing the buck). Tästä syntyi sanonta vastuun pakoilulle.

Truman käänsi tämän päälaelleen. Pitämällä työpöydällään kuuluisaa kylttiä hän viestitti, että presidenttinä hän on se, joka kantaa lopullisen vastuun. Hän otti termin rakastamastaan pelistä ja teki siitä kuolemattoman johtajuuden symbolin.

Lähteet:

McManus, J. (2009). Cowboys Full: The Story of Poker. Farrar, Straus and Giroux.
Truman, H. S. (1955). Year of Decisions. Doubleday.

🎯Lue myös: Tiesitkö? Valkoisessa talossa pelattiin pokeria – kuuluisa kenraali ei uskonut onneen

🎯Lue myös: Tiesitkö? Yhdysvaltojen presidentti rahoitti poliittisen uransa pokerilla

🎯Lue myös: Tiesitkö? Legendan mukaan Valkoisen Talon astiasto hävittiin pokeripelissä

🐙 KIERROKSIA TAI MASSIA