Thx, PokerBeat! Taitaa meidän pokerinittailussa olla jotain samoja piirteitä, näin olen tässä vuosien varrella ainakin ymmärtänyt

Aloitetaan maajoukkuetauon Liiga-katsaus omasta rakkaasta Ilveksestä. Käydään ensimmäisenä läpi Ilveksen viime viikko, joka oli lopulta ihan positiivinen. Neljän pelin tappioputken jälkeen saatiin viimein täydennystä pistesarakkeeseen keräämällä kuusi pinnaa kolmesta matsista.

Peliviikko käynnistyi tiistaina Raumalta pelillisesti hyvin tasaisissa merkeissä. Me oltiin ottelun alussa hieman niskan päällä ja Lukko puolestaan sitten pelin loppua kohden hallitsi hienokseltaan pelitapahtumia. Todella erikoisia maaleja tuli puolin ja toisin tässä matsissa. Miltei kaikki osumat olivat sellaisia, että niiltä paikoilta ei maalia olisi pitänyt ikinä syntyä. Oli erikoisia pomppuja, molarien heikkoja etukulman peittoja jne. Lopulta se kiekko pomppi paremmin Ilveksen suuntaan kun pelin lopussa Simon Stranskyn puoliepätoivoinen heitto maalille pomppi Lukon pakista omiin. Osuma jäi 2-3 voittomaaliksi ja meille erittäin arvokkaat kolme sarjapistettä sen myötä.

Torstaina Vaasassa nähtiin sitten runkosarjakiekkoa pahimmillaan. Parin ekan erän aikana oikein kumpikaan joukkue ei tuntunut syttyvän otteluun ja peli oli melkoisen tylsää katsottavaa. Hyviä maalipaikkoja ei nähty juuri ollenkaan. Meillä ehkä hieman paremmat saumat oli johtaa kahden erän jälkeen. Sitten en tiedä, mitä Ilvekselle tapahtui toisella erätauolla. Päätöserä oli nimittäin kauden kauheinta kiekkoa meiltä! Ei tahdottu päästä edes omalta alueelta kontrolloidusti kiekon kanssa pois! Ihan täydellinen mahalasku oli tuo erä ja Sport marssi lopulta ansaitusti 4-1 voittoon.

Lauantaiksi Niemelä oli saanut sitten joukkueen taisteluhengen taas huomattavasti parempaan kuosiin kun vieraskiertue päättyi Kouvostoliittoon. Oikeastaan läpi ottelun me hallittiin pelin virtausta ja oltiin hienokseltaan niskan päällä. Kolmannen erän alkuun painettiin pikatahtia pari osumaa, jotka lopulta riittivät vierasvoittoon. Vaikka pääosin oli ihan hyvä peliesitys meiltä niin on toki myönnettävä, että mahtui sinne joukkoon muutama karmea koomailukin lähinnä hyökkäyspäässä, mitkä johtivat KooKoon vaarallisiin ylivoimahyökkäyksiin. Niistä ne KooKoon pahimmat paikat syntyivät. Omalla perusrakentelulla eivät juurikaan hyville paikoille päässeet. Malek taisi torjua yli 40 laukausta ottelussa, mutta se tilasto kyllä valehteli jonkin verran, sillä Ilves voitti kuitenkin pelin maaliodottaman huomattavasti pienemmällä laukaisumäärällä.

Sitten hieman yhteenvetoa runkosarjan ensimmäisestä pätkästä Ilveksen osalta. Kausihan käynnistyi hurjalla seitsemän ottelun voittoputkella. Vieläpä kolmen pisteen sellaisilla. Hyvinhän me pelattiin kauden alussa, muttei kuitenkaan ihan noin hyvin. Vastukset olivat suotuisia ja tasaisissa peleissä pienet marginaalit kääntyivät meidän suuntaan.

Voittoputken jälkeen alkoikin vaikea jakso. Kahdeksasta seuraavasta ottelusta voitettiin vain kaksi. Osassa tämän jakson peleistä pelattiin oikeasti todella huonosti kuten esim. paikallismatsissa ja kotipelissä Ässiä vastaan. Toisissa, tasaisemmissa kamppailuissa ne pienet marginaalit kääntyivät sitten vastustajan suuntaan toisin kuin alkukauden voittoputken aikana. Niin se varianssi vaan tuppaa usein tasoittumaan…

Viime viikolla saatiin hommaa sitten tosiaan taas paremmin balanssiin Sportin vikaa erää lukuun ottamatta. Liigassa on pelattu nyt 18-21 ottelua ja pistekeskiarvossa ollaan tällä hetkellä viidennellä sijalla. Maaliodottamien erotuksessa olleen yli seitsemän maalia plussan puolella mikä on sarjan kolmanneksi paras lukema. Onhan peliesityksissä kiistatta ollut ailahtelua, mikä osaltaan aika usein kuuluukin alkukauteen. Keskimäärin ollaan pelattu kuitenkin ihan hyvin tämä kauden alku. Ylivoimaprosentti 28% (sarjan kolmanneksi paras) ja alivoimaprosentti n. 81% (sarjan viidenneksi paras) ovat ihan riittävällä tasolla. Tilanne on kohtuullisen hyvä, kun viisikkopeli ja erikoistilanteet eli ne pelaamisen peruspalaset ovat olleet sarjan top 5 tasoa. Toki finaalijoukkueeksi yltäminen vaatii vielä parannusta näillä kaikilla osa-alueilla. Kevääseen on kuitenkin paljon aikaa ja Niemelän prosessi on yleensä aina tuottanut sitä pelin kehitystä kevättä kohden.

Suurin pettymys alkukaudesta Ilveksen osalta on minulle ollut maalivahtipeli! Se oli osa-alue, joka meillä piti etukäteen ajateltuna olla kunnossa. Meillä oli kaksi vahvalta näyttävää korttia. Nuori, kehittyvä ja potentiaalinen tuleva NHL-vahti Jakub Malek sekä hieman kokeneempi, myös Malekin tapaan Tsekin maajoukkueringissä oleva Dominik Pavlat. Pakko on sanoa, että toistaiseksi molemmat ovat olleet ehdottomia pettymyksiä! Varsinkin Pavlat on ollut todella, todella huono! Voidaan puhua alkukauden otteiden perusteella jopa yhdestä sarjan huonoimmista molareista! Pavlatin torjuntaprosentti on vasta sarjan 20. eli viidenneksi huonoin vähintään seitsemän ottelua pelanneista maalivahdeista. Maaliodottamaan suhteutettuna Pavlat on päästänyt noin viisi maalia enemmän kuin ”olisi pitänyt” mikä on aika paljon seitsemässä pelatussa ottelussa.

Malek aloitti kauden itse asiassa erittäin hyvin. Hänelläkin alkoi kuitenkin vaikea jakso samaan aikaan kuin muulla joukkueella ja viimeisissä otteluissa selän taakse on lipsahdellut ikävän paljon helppoja maaleja. Sen myötä Malek on tipahtanut torjuntaprosenteissa sarjan 10. sijalle ja maaliodottamiinkin suhteutettuna hän on ollut parin maalin verran ”negatiivinen torjuja” eli päästänyt selkänsä taakse enemmän kiekkoja kuin olisi pitänyt.

Luotan siihen, että Malek saa paketin jossain vaiheessa taas kasaan. Hänellä oli myös viime syksynä vaikea ajanjakso, mutta löysi joulun jälkeen paremman torjuntavireen. Kehittyvä kaveri ja jälleen vuoden kokeneempi niin uskon kyllä Malekin nousevan paremmalle tasolle kuin mitä toistaiseksi on nähty. Pavlatin osalta usko on sen sijaan koetuksella. Miehellä on ollut ihan perusasioiden, kuten sijoittumisen, kanssa suuria ongelmia. Korvien välissä ei ole tuntunut kaikki olevan kohdallaan. En tiedä eikö hän ole sopeutunut elämään uudessa maassa vai onko itseluottamus vain mennyt pohjamutiin heikkojen suoritusten myötä. Toivottavasti Pavlat löytäisi kauden edetessä edes sellaisen tason, että hänet uskaltaisi hyvillä mielin heittää välillä maalin suulle ja antaa Malekille huilia. Onhan tässä kuitenkin sellainenkin mahdollisuus olemassa, ettei Pavlat jatka Ilveksessä kauden loppuun asti vaan joudutaan hankkimaan jostain pätevämpi kakkosveska.

Se toinen huolenaihe Ilveksen osalta on edelleen sama kuin mistä kirjoittelin jo ennen kauden alkua eli meidän hyökkäyskaluston riittävyys. Ykkösketju kannatteli meitä alun voittoputken aikana. Sitten kun sen tehot hyytyivät, hyytyi myös koko joukkueen pisteiden keruu. On edelleen suuri kysymysmerkki miten meidän 2-4 ketjujen hyökkäyskalusto tulee riittämään. Tuo osasto on toistaiseksi ollut pettymyksiä täynnä. Viimeisellä Liiga-viikolla ennen maajoukkuetaukoa meidän nelosketju Bau-Nättinen-Väisänen nousi viimein kantamaan vastuuta myös tuloksenteosta, mikä toi pienen valonpilkahduksen. Kunnon kakkosketjua meillä ei kuitenkaan edelleenkään ole. Adam Najman on osoittautunut todella pehmeäksi kaveriksi ja hänen piti sitä meidän kakkosketjua orkestroida. Ratinen-Meskanen-Könönen osasto on ollut erittäin vaisu eikä sieltä ole tullut juuri lainkaan tulitukea. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että mikäli me halutaan finaalipaikka keväällä saavuttaa niin jotain todellista vahvistusta tuo hyökkäysosasto vielä kaipaa. Pakit ovat hoitaneet oman ruutunsa hyvin sekä omiin päin että hyökkäyssuuntaan. Kakkos- ja kolmosketjut meidän pitää kuitenkin jostain kauden edetessä löytää. Ja siihen taidetaan tarvita myös ulkopuolelta jotain apuja.