Ilveksellä oli kuuden pinnan viikko. Harmi vaan, että hävittiin se viikon tärkein ottelu.

K-Espoo kohdattiin kaksi kertaa. Näistä tiistain kotimatsi oli huomattavasti vaikeampi. Siinä näkyi hyvin miksi Espoo on ollut alkukaudesta niin korkealla sarjataulukossa. Todella hyvää viisikkopeliä oli vierailta ja jotenkin me vaan oltiin miltei koko matsi pienessä ahdingossa. Espoo luisteli ja karvasi aggressiivisesti eikä me päästy hallitsemaan kiekkoa kuin hetkellisesti. Hieman epäansaittu 2-0 voitto lopulta kuitenkin tuloksena, kun Malek pelasi loisto-ottelun.

Perjantaina paikallispelissä oli sitten melkoista tunteiden vuoristorataa. Avauserää vietiin aika selvästi ja Carl Klingberg tekaisi siihen komean maalinkin. Ainoa vaan, että se häkki vietiin pois valotaululta kun ihan toisessa päässä kenttää oli tapahtunut jotain mikä ei koskaan selvinnyt että mitä. Jäähy sieltä joka tapauksessa Joonas Nättiselle vihellettiin ja maali tosiaan hylättiin. Toisessa paikallismatsissa putkeen meiltä hylätään avauserässä maali varsin epäselvissä merkeissä. Ois ihan kiva jos tällaiset menis joskus toisinkinpäin naapuria vastaan…

Pelillisesti vietiin myös toista erää, mutta ei vaan millään saatu sitä huipputärkeää avausmaalia. Sitten erän lopussa Tuppura sai pelin ensimmäisen pitkän pyörityksensä meidän alueelle. Eiköhän siitä reppu toki heti heilahtanut. Koko joukkue hetkelliseen lamaannukseen ja heti perään omissa soi uudestaan.

Kolmanteen erään viriteltiin vielä hienoa kiriä ja runnottiin peli väkisin tasoihin. Tämän jälkeen kävi kuitenkin taas jotain ihmeellistä. Sitä luulisi kun paikallispelissä noustaan päätöserässä pahasta ahdingosta tasoihin ja saadaan ne hanat viimein auki, että se ”Momentum” olisi vahvasti meidän puolella. Mutta katin kontit! Me alettiin ihan ihmeellisesti himmailemaan, sekoilemaan ja näytti ihan siltä kuin jopa pelkäämään takaiskumaalia! Aivan oksettavaa pelokasta kuraa oli viimeinen vitonen! Siinä oli useampikin sauma Tapparalla jo lyödä homma pakettiin ennen kuin sitten Liigan ehkäpä huonoimman pelikäsityksen omaava umpitehoton pörrääjä Samuli Ratinen tarjoili täydellisen nappisyötön Philip Granathin lapaan ja tämä painoi läpiajonsa päätteeksi voittomaalin tauluun.

Näkyi aika karulla tavalla paikallispelissä millä osa-alueella me ollaan yhä edelleen naapuria perässä. Peliähän kokonaisuutena kyllä vietiin ja oltiin periaatteessa parempi joukkue. Tai toisaalta ei, sillä niin karmeita olivat tokan ja kolmannen erän loppujen suoritukset. Tappara ei olisi lamaantunut avausmaalin jälkeen hetkeksi noin pahasti eikä olisi myöskään alkanut pelkäämään vaan painanut lisää kaasua sen jälkeen kun olisi noussut kolmannessa erässä kahden maalin takaa tasoihin. En tiedä miten noita todellisen voittaja/mestarijoukkueen elementtejä tähän kirottuun seuraan saataisiin viimein iskostettua?

Lauantaina päästiin sitten K-Espoon vieraana lopulta yllättävän helpolla. Osasyy tähän oli tosin sensaatiomaisen alkukauden espoolaisten maalin suulla pelannut Petteri Rimpinen, jolle ei onneksi se paras päivä osunut lauantaille. Aika helppoja lipsui selän taakse ja sen myötä lyötiin lopulta jopa 6 häkkiä taululle. Yllättävän vaisu Espoo oli kyllä muutoinkin pelin alussa. Toki sitten kun päästiin kolmen maalin karkumatkalle niin meillä alkoi ilmetä taas aivan ihmeellistä löysäilyä ja ylimielisyyttä. Sen kruunuksi annettiin 3-1 kavennusmaali alivoimalla, joka onneksi kuitattiin kuitenkin heti perään ylivoimalla. Viimeinen puolituntinen oli meiltä kyllä taas aika karmean näköistä tekemistä, mutta onneksi saatiin pidettyä tuloksellisesti hyvä hajurako koko ajan niin ei mitään kaikista suurinta Ilves-paniikkia ehtinyt syntymään. Jollain lailla tietty kypsymättömyys ja tylyyden puute vaan viikonlopun peleistä joukkueesta edelleen paistoi läpi. Toivottavasti Niemelä pureutuu tähän asiaan tiukalla kädellä ja saa sen kevääseen mennessä parempaan kuosiin.

Menestysmahdollisuuksien kannalta iso positiivinen juttu on se, että toistaiseksi nähdyn perusteella meidän molemmat uudet hyökkääjähankinnat ovat onnistuneita! Svejkovsky jatkoi tehoiluaan ja painoi lauantaina 2+1 Espoon verkkoon. Klingberg puolestaan teki käytännössä kaksi häkkiä perjantaina ja yhden lauantaina. Mitä etukäteen luin Klingbergistä niin luistelua on pidetty hänen heikkona osa-alueena, mutta ainakin ekalla viikolla täällä jalka näytti paremmalta kuin kuvittelin. Ja ajeli todella hyvällä tyylillä ja röyhkeydellä maalille. Voi olla keväällä todella iso palanen ensivaikutelman perusteella.

Kelvollista kakkossentteriä meillä ei kyllä vieläkään ole. Adam Najmanin suhteen olen käytännössä jo heittänyt kaiken toivon. Kyseessä on oikein perikuva tsekkiläisestä pehmeästä ja löysästä taitosentteristä. Kovimmissa peleissä kaverilla ei tee yksinkertaisesti yhtään mitään. Ei muuta kuin terve menoa takaisin Tsekin sarjaan höntsäilemään ja parempaa ukkoa tilalle kiitos!