Perjantai 10.11

Edellinen reissuvideo päättyi siihen kun saavuimme Surfers Paradiseen. Saavuimme majapaikkaan myöhään illasta ja huoneisto oli varattu meille kahdeksi yöksi. Meillä oli siis yksi kokonainen päivä aikaa tutustua surffaajien paratiisiin.

Meidän parvekkeelta näkyi keskustan ympärillä kaarteleva joki pilvenpiirtäjineen.

Suunnitelmamme oli vähän shoppailla ja viettää aikaa biitsillä. Sää muuttui kuitenkin niin epävakaiseksi, että päätimme skipata rantatouhut kokonaan lyhyttä visiittiä lukuunottamatta.

Tämän kyltin takaa aukesi biitsit.

Illalla tilasimme Nandosista ruokaa kämpille ja katselimme neljä jaksoa Temppareita koneelta. Aika tylsältä vaikutti sarja ainakin alkuun. Suomi-realityn vankkumattomana fanina annan vielä mahdollisuuden.

Päivä meni siis lähinnä kaupungilla hengaillen. Tämä oli kyllä hieno kaupunki, kun heti pitkän biitsin takana nousee pilvenpiirtäjät korkeuksia kohti. Ehkä jopa hieman tulee Miami mieleen.

 

Lauantai 11.11

Matka jatkui jo aamusta eteenpäin kahden Surfers Paradisessa vietetyn yön jälkeen. Suuntasimme Brisbanen lentokentälle, jonne palautimme vuokra-automme. Tämän jälkeen terminaaliin ja lento Whitsundayn kentälle. Tämän kentän lyhenne on muuten erikoisempi: PPP.

Vuokra-autoa alle ja ensimmäinen kohde oli läheltä löytyneet vesiputoukset. Tästä jatkui matka Airlie Beachille lounastamaan ja katselemaan paikkoja.

Tähän vuodenaikaan vesiputouksessa ei paljoa vettä virrannut.

Hieman ennen auringonlaskua oli ”Anttos Travels” tutkinut tekoälyä apuna käyttäen vuorilta spotin, josta olisi hyvät näkymät auringonlaskun aikaan. Kuulemma vain pieni kävely itse kohteeseen.

Lähdimmekkin hyvissä ajoin ennen auringonlaskua tätä paikkaa kohti. Autolla aluksi niin ylös kuin pääsimme ja sitten patikoimaan jalan. Aloitimme nousun, jonka alussa olleen kyltin mukaan kivuttavaa oli 2,3km.

 

Nopeasti selvisi, että maasto on erittäin rankkaa ja jyrkkää nousua. Aikaa kului ja aurinkokin alkoi uhkaavasti laskemaan. Matkan varrella alkoi moneen kertaan loppumaan usko siitä, että saapuisimme koskaan perille. Muutamista risteyksistä olimme kääntyilleet ja epäilykset heräsivät, että olemmeko eksyneet oikealta reitiltä.

 

Aurinko laski ja sademetsän keskelle laskeutui nopeasti pimeys. Lopulta olimme rämpineet metsässä toista tuntia kun löysimme määränpään. Tässä vaiheessa ei toki tietoakaan enää auringonlaskusta.

Huipulle päästyä valo vielä hieman sarasti.

Takaisinpäin matkaan tulikin lisää haasteita. Tarvitsimme valoa nähdäksemme eteenpäin ja kännykän valoa kohti lenteli vähän väliä lepakoita. Reitillämme pomppi myös myrkyllisiä sammakoita ja muitakin metsän eläimiä liittyi seuraamme. Juomavesi oli toki myös loppunut aikoja sitten. Tyhjää muovipulloa hakkasimme tasaiseen tahtiin kättä vasten, joka tuntui toimivan pitämään enimmät eläimet loitolla. Yritimme myös itse pitää juttua yllä sekä tömistellä polulla.

 

Lopulta näimme valon pilkahduksia ja aloimme saapumaan takaisin sivistyksen pariin. Rento ja leppoisa auringonlaskun ihastelu oli takana.

Kuva kertoo kaiken oleellisen.

Autoon päästyämme suuntasimme ensimmäiselle huoltoasemalle ja tankkasimme palauttavaa ravintoa kroppaan. Tässä vaiheessa olo oli jo todella nuutunut, mutta edessä oli vielä 2h ajomatka Mackay-nimiseen paikkaan, jossa oli seuraavan yön majapaikkamme.

 

Kun pääsimme lopulta majoitukseen kello olikin sen verran, että ehtisi nukkumaan vain  pari tuntia, koska herätys tulisi olemaan 04.00.

• This reply was modified 10 months ago by Antti Tiainen.
• This reply was modified 10 months ago by Antti Tiainen.