Tuli tonne nasuj:n blogiiin horistua soittopeleistä. Tajusin olevani ehkä kliseisin ukko konsanaan. Mä oon aa mollimies. Voiko olla kliseisempää. Mun kaikki musiikillinen ajattelu lähtee a mollista. Aina kun kiusaan lapsia tai vaimoa ulisten surkeasti back street boysien show me the meaning of being lonely, vai mikä se biisi onkaan nimeltään. A mollissa vedellään. Aina kun kosketinsoittimen ääreen pääsen, eka sointu on am. Ja se on aina miellyttänyt ehkä itseä eniten. Säälittävää ja niin ennalta arvattavaa. Prkl. Oisinpa vaikka h mollimies. Mun englantilainen työkaveri kysyi, et mikäs juttu tää suomessa on ettei se olekaa b, kuten muualla. Tais olla joku saksalainen väärinkäsitys. En nyt jaksa tarkistaa, mut joku sellainen se oli.