Unikoneeni oli kuivattanut ikeneni kuin rutikuivaksi pesusieneksi. Pari purskuteltua vesilasia jeesasi. Syy tietysti, että liikaa vuotoa ja tolkuton puhuri seurauksena ja siten rutikuivat paikat.
Yhtä kaikki, tämä sai näin yöllä ajatukseni äskeisellä reissulla anoppini kanssa käymiin keskusteluihin jotka toistivat muistisairaudesta johtuen itseään.

Ikuinen teesinihän on ollut, mennyt on jo tapahtunut… tämä ei suoranaisesti liity ikeniin, eikä mihinkään muuhunkaan, mutta esimerkiksi monissa ihmissuhteissa monesti turha veivaaminen ei mielestäni ole hyödyksi. Mennyt on jo tapahtunut ja sillä se. Menneen jälkipuinti on usein ainoastaan energian hukkaa ja turhaa toimintaa.

Se, että itse suhtaudun näin, on toki myös vain oma suhtautumiseni. En toki missään nimessä voi olettaa kaikkien suhtautuvan samoin, esim. Läheisimmän/pien ihmiseni/ihmisieni. Omat ovat mielensä tiet kaikilla ja niin kuuluu ollakin ja niitä tulee myös kunnioittaa itse kunkin. Moni saattaa ajatella, että olipas omituista horinaa, mutta moni saattoi myös ymmärtää mitä tässä ikenet rutikuivina pohdiskelin😄