Älä, kuule sie, nelosii vastah mänöö höökimää, ei siit tulloo mittää muuta ku semmone itku ja poru, et saa kerätä korttii pitkin pöyvvee ja mieltä pitkin lattioo. Ne neloset on semmosii sitkeitä veitikkoi, pittää ommoo pesäpaekkoo niin lujaa, et vaik sie kuinka höyrit ja pöllyt, niin sie jäät lopuks tyhyjin kähssin ja suu pitkän viikatteen mallillaa. Parempi sie on, ku istut hiljoo, keikutat tuolii, juot kahvii ja ootat, jos jostaki sattuu tulemaa korttii, jolla voi iha oikeest pelata. Nelosten kans jos lähet rehentelemää, niin se on ku lähtis kevväällä jäille potkukelkalla – hetken sie männöö, sit rysähtää ja sillon on myöhäistä pittää jalat kuivina.