Olipahan taas urheiluviikonloppu kun normisetin lisäksi oli totta kai pakko yrittää väijyä myös golfin Ryder-Cupia sen minkä muulta tarjonnalta ehti. Kaksi päivää näytti siltä, ettei saada oikein mitään kisaa aikaiseksi kun Eurooppa dominoi, mutta niin vaan lopulta siihen viimeiseen päivään rakentui kuin rakentuikin jonkinlainen jännitysnäytelmä. Jossain vaiheessa näytti jo hetken aikaa siltä, että Eurooppa voi tosiaan sulaa täysin ylivoimaisesta johtoasemasta. Saatiin ne tarvittavat tasapelipisteet kuitenkin lopulta singeleistä ja Eurooppa eteni loppumatkan pahasta ontumisesta huolimatta ykkösenä maaliviivalle.

Viikon tärkein uutinen kuultiin perjantaina, kun Ruutu ilmoitti hankkineensa NFL-oikeudet! Kannatti taas nittailla ja odotella tilanteen kehittymistä. Ruutu nyt ei ole paras mahdollinen vaihtoehto, mutta tässä tilanteessa erittäin tyytyväinen kuitenkin, että edes jokin taho hankki Suomeen oikeudet. Ruudun olen yleensä aina Veikkausliiga-kauden päätyttyä laittanut talveksi tauolle. Nyt täytyy maksella kolmisen kuukautta pidempään, mutta onhan tämä nyt kuitenkin huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin DAZN:n kusetus.

Niin se vaan kuulkaa on, että kun Liigaa on pelattu kolme viikkoa niin sarjan jumbosijalla keikkuu Tampereen Ilves. Onhan tämä ollut vähän kuin oltaisiin palattu ajassa 10-15 vuotta taaksepäin. Koko lailla kaikki mikä voi pieleen mennä, on toistaiseksi mennyt pieleen. Maalivahtipeli ja erikoistilanteet olleet sarjan surkeinta. Kiekko ei pompi sitten vahingossakaan peleissä meidän suuntaan. Ja hirvittävä loukkaantumissuma päällä. Siinäpä sitä riittää taas pureskeltavaa. Onneksi nyt on kuitenkin vasta syyskuu.

Pientä kertausta viime viikon peleistä. Keskiviikkona JYPiä vastaan joukkueen valmistautuminen peliin oli jotenkin täysin epäonnistunut. Avauserä oli ylivoimaisesti kauden heikoin erä meiltä. Ei oltu jotenkin ollenkaan valmiita peliin. Siihen päälle kun meidän maalivahti imuroi vielä pari helppoa heti alkuun niin katastrofin ainekset olivat valmiit. Pari viimeistä erää kyllä parannettiin, hallittiin peliä ja luotiin maalitilanteita. On se vaan kuitenkin puolimahdotonta kolmen maalin takaa nousta voittoon, kun vastustaja voi vaan puolustaa ja suojella ykkössektoria. Oikein hyvällä viimeistelyllä tuossa olisi ollut mahkut vielä nousta vaikka JYPin rinnalle, mutta ei ollut Ipalla tuossakaan pelissä ruuti oikein kuivaa.

Perjantaina Ässiä vastaan meillä oli sitten pelissä ihan erilaista tiikerinsilmää kuin keskiviikkona JYPiä vastaan. Paljon yksipuolisemmin ei kiekko-ottelua voi hallita kuin mitä me tehtiin perjantaina kahdessa viimeisessä erässä. Laukaukset meidän hyväksi ottelussa 79-21 ja maaliodottama 5.25 – 1.45. Ja loppusummerin soidessa silti taululla loppunumerot 2-3! Tämä tappio tuntui todella pahalta. Huomattavasti pahemmalta kuin mikään muu tappio alkukaudesta. Ihan vaan sen takia koska pelattiin niin loistavasti, muttei saatu sitä palkintoa mikä ehdottomasti oltaisiin ansaittu.

Lauantain Kuopion reissuun lähtökohdat olivat jo etukäteen erittäin heikot. KalPalla oli lepoetu, koska heillä ei ollut perjantaina peliä ollenkaan ja meillä kaikki laitettuna likoon edellisenä päivänä Ässiä vastaan + pitkä bussimatka Kuopioon. Kaiken lisäksi yön aikana kokoonpanosta oli tippunut lisää avainpelaajia pois. KalPaa vastaan meillä oli peräti 9 pelaajaa sairastuvan puolella ja se näkyi kyllä karulla tavalla miehistössä, koska meillä ei ole tällä kaudella yhtä paljon leveyttä rosterissa kuin mihin viime kausina on totuttu. Melkoisia untuvikkoja kentälle jouduttiin heittämään ja kyllähän se näkyi myös parina aika raskaana takaiskumaalina. Joukkue kyllä taisteli ja laittoi kaiken likoon Kuopiossa. Yllättävän liki päästiin lopulta jopa täyttä pistepottia, kun johdettiin kolmannessa erässäkin vielä 3-4. Reilu minuutti ennen loppua KalPa teki kuitenkin tasoitusmaalin ja vei jatkoilla voiton. Pelitapahtumat huomioiden voitto meni toki oikeaan osoitteeseen. Se yksi pinna olisi maistunut tuolla rosterilla ihan hyvältä, jos se olisi tullut jollain muulla tavalla kuin loppuhetkien tasoituksen kautta.

Tämmöistä tämä kannattajan ja urheilun varianssi tuppaa välillä olemaan. Viidellä viittä vastaan pelaamisessa meillä ei mielestäni alkukaudesta ole ollut mitään isompia ongelmia. Pelejä on pääosin hallittu ja luotu vastustajia enemmän maalipaikkoja (maaliodottama on taidettu voittaa kuudessa ottelussa kahdeksasta). Mutta jos maalivahtipeli ja erikoistilanteet pettävät näin pahasti kuin nyt on tapahtunut niin jäähän se pistepussi usein aika tyhjäksi. Isossa kuvassa en näe koko kauden osalta mitään katastrofin merkkejä Ilveksen osalta. Juuri tällä hetkellä huolestuttavinta on rosterin tilanne. Lauantain Kuopion reissun tapaisella miehistöllä voittoja on todella vaikea saada. Joko uusien miesten tai sairastuvalta palaavien kautta kentälle on saatava parempi rosteri jalkeille. Sen jälkeen alkaa niitä voittoja kyllä tulemaan tiheämpään tahtiin kuin tähän saakka, sillä ei se varianssi nyt koko kautta voi pyllistää meidän suuntaan. Eihän?

Being Ilves-fan