Pokerisivujen blogia lukeneet tietävät kuinka intohimoinen Ilveksen jääkiekkojoukkueen kannattaja olen. Liiga-kausi alkaa meidän osalta ylihuomenna keskiviikkona, joten eiköhän se ole aika tässä uudessakin blogissa jo pyhittää pari pidempää päivitystä sille kaikkein rakkaimmalle kannatusseuralleni.

Pakkohan tässä aluksi on käydä hieman läpi Pennasen aikakautta. Se starttasi syksyllä 2022 lokakuun alussa, kun Jouko Myrrälle annettiin shokkityyliin potkut, vaikka ainakaan joukkueen tulokset eivät niin radikaaliin ratkaisuun millään tavalla oikeuttaneet. Vanhan blogin puolella kirjoitin tuosta casesta aikoinaan tähän tyyliin:

”Vuorokauden verran tässä on nyt sulateltu Ilveksen shokkipäätöstä. Enkä
vieläkään ymmärrä. Olen vuosien varrella oppinut luottamaan Jalon
johtamistapaan ja hänen tekemiinsä päätöksiin. Nyt tuo luotto on
ensimmäistä kertaa toden teolla koetuksella. Karri Kiven potkuistakin syntyi
aikoinaan aika iso kohu. Tuon ratkaisun takana olin itse koska peli oli ollut
alkukauden aikana aivan täyttä kuraa ja koska ilmoilla oli ollut jo vahvoja
huhuja siitä, että Kivi oli menettänyt kopin. Myrrän eilisten potkujen takana
en sen sijaan voi seistä ainakaan tämänhetkisten tietojen perusteella.

Itse olisin halunnut Myrrän jatkavan tämän kauden loppuun, kävi miten kävi.
Totta kai tässä casessa lämmittää se, että saatiin nyt markkinoiden halutuin
valmentaja puikkoihin. Se on todella hyvä juttu ennen kaikkea kahden
seuraavan kauden osalta. Tästä kaudesta en ole niin varma. Riskejä tämä
muuvi ainakin sisältää, isoja riskejä.”

Valitettavasti Pennasen aikakaudella ne riskit sitten lopulta realisoituivat. Vielä enemmän kuitenkin aika yllättäen sillä jälkimmäisellä kaudella. Pennasen ensimmäisellä kaudella Ilveksen peli oli vielä varsin hyvässä kuosissa. Keväällä ennen pudotuspelien alkua voitettiin järjestäen kaikki muut joukkueet paitsi Tappara. Puolivälierissä Ässät kaatui kohtuullisen vaivattomasti voitoin 4-1. Sitten kuitenkin välierissä karahdettiin aika yllättäen Pelicansiin. Ilveksen peli ei ollut mitään kuraa tuolloin lahtelaisia vastaan. Pelejä pääosin hallittiin ja luotiin vastustajaa enemmän maaliodottamaa. Pelicansin vastahyökkäyksiä ei tosin riittävän hyvin osattu puolustaa ja sarjan loppua kohden turhauduttiin kun tulosta ei ollut tullut. Sen myötä otettiin ihan liikaa typeriä jäähyjä, mitkä kostautuivat karulla tavalla. Noin kokonaisuutena Pennasen ekalla kaudella pelattiin kuitenkin ihan kohtuullisen hyvää kiekkoa. Mitään merkkejä ei tosin vielä silloinkaan ollut siitä, että Pennanen olisi saanut joukkueen pääkopan ja henkisen puolen minttiin. Tämänhän piti olla nykyään Pendon ykkösvahvuuksia kun hän oli panostanut paljon henkiseen valmennukseen muun muassa omissa opinnoissaan. Joukkue oli kuriton eikä kestänyt semifinaaleissa suosikin paineita.

No sitten tullaan Pennasen jälkimmäiseen kauteen eli viime kauteen. Rakenteellisesti Ilveksen peli näytti suoraan sanottuna karmealta oikeastaan koko kauden ajan! HPK:n yllätysmestaruuden aikana Pennanen opittiin tuntemaan modernina valmentajana, jonka pelifilosofia perustui hyökkäävään peliin. Mestaruuskauden HPK piti pelistä toiseen kiekonhallinnan itsellään luoden paikkoja ja maaliodottamaa sarjan kovinta tahtia. Viime kauden Ilves oli kuin vastakohta tälle! Ilves pelasi koko kauden ajan hyvin passiivisesti luovuttaen kiekon ja pelin hallinnan vastustajille. Hyökkäyspeli oli lähes täysin yksilöiden ja ylivoimapelin varassa. Oli jopa melkoisen hämmästyttävää kuinka hyvin Ilveksen runkosarja meni tuloksellisesti. Kakkossija oli paljon enemmän kuin mitä niillä peliesityksillä olisi ansaittu. Ilves oli esimerkiksi runkosarjassa laukausten erotuksessa vasta sijalla 12. Ilveksen vastustajat laukoivat runkosarjan aikana 353 kertaa enemmän maalia kohti kuin Ilves! Eli täysin päinvastoin kuin miten HPK oli pelannut silloin mestaruuskaudella.

Kaikki runkosarjan ottelut nähtyäni minulle ei tullut jättiyllätyksenä tippuminen heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella KalPalle. Todella iso pettymys se toki silti oli. Vaikka omat silmät kertoivat peleistä toista niin kyllähän sitä loppuun asti kuitenkin pieni toivonkipinä säilyi siitä, että kauden tärkeimmillä hetkillä keväällä peli loksahtaisi kohdalleen. Joukkue oli runkosarjan aikana oppinut hienosti sietämään vastustajan painostusjaksoja ja voittamaan heikommallakin pelillä miltei illasta toiseen. Tämä olisi ollut hyvä pohja mikäli joukkue olisi pystynyt kovimmissa peleissä petraamaan tasavoimien viisikkopeliään enemmän kiekolliseen suuntaan. Mutta turha toive oli tämä. Ei se peli niin vaan muutu yhtäkkiä keväällä jos koko kausi on hinkattu samalla, passiivisella pelityylillä.

KalPa paineisti ja luisteli Ilveksen jään rakoon puolivälierissä. Pari ensimmäistä peliä olisivat vielä voineet ihan yhtä hyvin kääntyä Ilveksen voitoiksi. Mitä pidemmälle sarja kuitenkin eteni, sitä vahvemmin KalPa oli niskan päällä. Ilves ei pärjännyt jalalla eikä päällä. Runkosarjassa Ilveksen ylivoimapeli oli sarjan parasta ja se oli iso syy hyville tuloksille. KalPaa vastaan yv oli puhdas 0 prosenttia! Melkoinen sulaminen sillä rintamalla. Koko sarjan aikana Pennanen ei pystynyt millään tavalla reagoimaan KalPan jatkuvaan paineistamiseen, mikä sulatti myös tuon ylivoimapelin pyörittämisen.

Jälkimmäinen Pennasen kausi oli yksi iso pelillinen floppi! Kyseessä ei ollut mikään pelkkä kevään KalPa-sarjan sulaminen vaan koko kauden aikainen jatkumo todella heikosta pelin rakenteesta. Mitä ei jostain syystä Pennanen edes tuntunut yrittävän korjata kauden aikana. Homman kruunasi vielä viimeisen KalPa-ottelun jälkeinen kättelykohu ja Pennasen todella sekavat selittelyt asiaan liittyen. Pennasen piti olla se henkisen valmennuksen kivikova osaaja. Sen sijaan hän oli itse pääkopan osalta heikoin lenkki, joka suli kovien paineiden alla ja meni täydelliseen kipsiin kauden tärkeimmillä hetkillä! Melkoinen pohjanoteeraus!

Tässä oli lyhyt katsaus Ilveksen lähimenneisyyteen blogien väliseltä ajalta. Huomenna pureudun sitten tähän hetkeen ja tulevaan Liiga-kauteen Ilveksen osalta.