Niin kuin vähän veikkailinkin niin Ilveksen lento ja voittokulku päättyi viime viikolla Liigassa. Vaikea arvioida kuinka paljon voidaan laittaa rasituksen piikkiin ja kuinka paljon sen piikkiin, että muutkin joukkueet alkavat saada viisikkopeliään kuntoon. Ässät kylvetti meitä kaksi kertaa viiden päivän sisään ja vielä ihan ansaitusti. Olivat jotenkin paljon meitä nälkäisemmän oloinen ryhmä noissa peleissä ja veivät koko ajan kaksinkamppailut nimiinsä. Olihan siinä eilen lopussa Suomella vielä aivan täydellinen avopaikka tasoittaa kamppailu, mutta ei se laukaus kunnolla onnistunut. Taisi se kiekko tolpassa silti käydä ja pyöriä vielä senkin jälkeen siinä maaliviivan lähettyvillä. Isossa kuvassa ei me kuitenkaan sitä tasoitusta oltaisi eilisellä peliesityksellä ansaittu.
Ässät-ottelujen välissä kaadettiin sarjajumbo Jukurit kotona 4-1. Eikä meidän peliesitystä tuossakaan pelissä todellakaan pääse kehumaan. Pakkopullamainen rutiinivoitto, jossa siinäkin oltiin turhan paljon ottavana osapuolena. Todella väsyneen oloinen kiekko-ottelu. Ei ollut siitä ekojen pelien raikkaudesta ja iloisuudesta tietoakaan. Mahdollisesti pelikuorma tosiaan ainakin osasyynä.
Niin kuin pari kertaa olen täällä blogissakin jo muistutellut niin alkuohjelma Liigassa on ollut Ilvekselle todella suotuisa. Nyt tuo tulee kuitenkin muuttumaan, sillä kolme seuraavaa vastustajaa Liigassa ovat Kärpät, HIFK ja Tappara. Viime viikon pelitasolla ei tulla niissä pärjäämään. Ennen tätä settiä käydään vielä Ranskassa tekemässä “pikku” CHL-visiitti eli ei se pelirasituskaan tule mitenkään helpottamaan vaikka nyt onkin “vain” kolmen pelin viikko. Vähän pettynyt olen siihen, että Niemelä ilmoitti kaikkien parhaiden lähtevän Ranskaan. Itse olisin jättänyt edes ykkösketjun ja pari eniten urakoinutta pakkia lepäämään Suomeen. CHL:n jatkopaikka ei oo enää omissa käsissä enkä oikein tiedä haluaisinko edes sitä jatkopaikkaa.
Futispuolella hopea taitaa olla Ilveksen mitalin väri. Perjantaina hoidettiin oma osuutemme kaatamalla VPS vieraissa 0-2. Vaasalaiset olivat pelillisesti ottelussa hienokseltaan niskan päällä, mutta kauden loppua kohden Ilves on oppinut voittamaan tiukat matsit. Jos puhutaan ihan pelillisestä ilmeestä niin Ilves pelasi paljon parempaa hyökkäyspeliä keskikesällä kuin nyt loppusarjassa. Runkosarjan aikana oltaisiin mielestäni ansaittu enemmän pisteitä kuin saatiin. Nyt loppusarjassa on varianssi sitten tasoittunut, sillä ollaan vastavuoroisesti saatu enemmän kuin peliesitykset olisivat edellyttäneet. Ainakin KuPSia ja VPS:ää vastaan vähän niin kuin varastettiin voitot vaikkei oltu parempi joukkue kentällä.
Se mestaruus taisi ratketa lauantaina SJK-KuPS ottelun viimeisellä vartilla. KuPS johti 0-1 kun se joutui ulosajon myötä alivoimalle. Tuossa oli se Ilveksen iso sauma mestaruuteen! Yhden hurjan mylläkän SJK sai luotua minkä aikana päästiin puskemaan täysin vapaasti parista metristä ja reboundistakin oli vielä saumaa maalintekoon. Ei SJK vaan sitä tasoitusta saanut miesylivoimallakaan aikaiseksi. Vikalla kierroksella KuPS kohtaa kotonaan täysin sekaisin olevan HJK:n, joten melkoinen yllätys olisi jos he siinä matsissa pisteitä tiputtaisivat. Hopea on loistava suoritus ja lämmittää mieltä, sillä ovathan ne mitalit futiksen puolellakin olleet melkoisen harvinaista herkkua Ipalle. Mutta totta kai vähän jää syömään jos se mestaruuskin tosiaan näin pienestä jää kiinni. Katotaan nyt kuitenkin vielä se päätöskierros, urheilussahan kaikki on aina mahdollista.
FPL:ssä 55 pinnan kierros eli vähän yli keskiarvon ja pientä nousua overall rankissa. Eniten jäi harmittamaan kapuvalinta kun käytännössä 50-50 oli laitanko Sakan vai Haalandin. Väärinpäin meni tietenkin.
Futiksessa alkoi nyt maajoukkuetauko. Jos vaan ehdin ja jaksan niin voisin sen aikana kirjoitella seuraavissa postauksissa vähän tarkemmin ajatuksiani Valioliiga-joukkueista alkukauden perusteella. Huomisesta alkaen.