Ilveksellä oli kaksijakoinen viikonloppu. Perjantaina oltiin kaikessa parempia kuin Kärpät. Paitsi maalivahtipelissä. Dominik Pavlatista on kovaa vauhtia muodostumassa meille iso ongelma. Jokaikisessä pelissä selän taakse menee 1-2 helppoa. En ymmärrä miten 24-vuotiaalla, jo vuosia miesten pelejä pelanneella molarilla voi olla noin suuria vaikeuksia ihan perusasioissa. Eli esimerkiksi sivuttaisliikkeessä ja sijoittumisessa. Kärppiä vastaan Pavlat imuroi käsittämättömästi kaksi pienestä kulmasta tullutta kutia etunurkasta sisään, kun oli sijoittunut tilanteissa aivan päin helvettiä. Eivätkä olleet ensimmäiset väärän sijoittumisen takia tulleet takaiskut tällä kaudella. Ihan puhtaasti molarin takia menetettiin pinna Kärpille. Tällaisilla otteilla Pavlatia ei uskalla kohta laittaa lainkaan maalin suulle.
Lauantaina tuli sitten Helsingissä turpaan HIFK:lta. Loppunumerot 4-0 olivat hieman liian leveät, kyllä ottelu noita numeroita tasaisempi oli. Mutta huonompia oltiin joka tapauksessa tuossa matsissa. Päästiin niskan päälle vasta siinä vaiheessa kun ottelu oli jo 3-0 isännille. Sinänsä täysin ymmärrettävää, ettei oltu parhaimmilamme lauantaina. Edellisellä viikolla neljä matsia, sitten matkustus Ranskaan, keskiviikkona siellä myöhäisottelussa 65 minuuttia, matkustus takaisin Suomeen ja perjantaina ottelu Kärppiä vastaan. Ei ihan optimaalinen valmistautuminen lauantain kärkikamppailuun. Jossain vaiheessa ne (sekä henkisen että fyysisen) jaksamisen rajat tulevat vastaan huippu-urheilijoillakin.
Nyt onneksi viimein pelitahti helpottaa, sillä tällä viikolla Ilveksellä on vain kaksi ottelua. Ja niistäkin tiistain ottelu täysin panokseton CHL-läpsyttely jossa toivottavasti lepuutetaan avainmiehiä. Perjantaina luvassa sitten alkukauden mielenkiintoisin matsi, kun vuorossa ensimmäinen paikallinen. Hienoa että päästään siihen otteluun hyvin levänneinä niin näkee kunnolla missä me oikein mennään suhteessa Tuppuraan.
Puolet Valioliiga-joukkueista vielä käsittelemättä, joten jatkan seuraavassa päivityksessä sitä settiä.