Riku ”Noose” Vihreäsaari pokerivuosistaan HS:lle: ”Rahan arvon on pakko hämärtyä”

Toni Rouhiainen |

Suomalaisen nettipokerin kulttihahmo Riku Vihreäsaari kertoo Helsingin Sanomien laajassa henkilökuvassa ammattilaisurastaan, hurjista kuukausitienesteistään ja siitä, miksi huippupelaajan on pakko kadottaa käsitys rahasta.

Monelle 2000-luvun alun pokeribuumia eläneelle nimimerkki Noose on legenda. Nykyään 41-vuotias Riku Vihreäsaari viettää lokoisia eläkepäiviä Tampereella, mutta Helsingin Sanomien tuore haastattelu palaa aikoihin, jolloin hän takoi nettipöydissä summia, jotka huimasivat päätä, ainakin muiden päätä.

Vihreäsaari kertoo HS:lle menettäneensä käsityksen rahan arvosta jo vuonna 2004. Hän pitää tätä ominaisuutta välttämättömänä ehtona menestyvälle high stakes -pelaajalle.

– Ei ole henkisesti kestävää olla pokerinpelaaja ja ymmärtää rahan arvo. Se on todella huono kombinaatio. Rahan arvon on pakko hämärtyä jossain vaiheessa, jos aikoo pelata yhtään isoja pelejä, Vihreäsaari toteaa haastattelussa.

Hänen mukaansa ammatti ei voi lyödä leiville, jos tappiollisen päivän jälkeen alkaa miettiä, mitä hävityllä 100 000 eurolla olisi saanut kaupasta. Summat on nähtävä vain lukuina.

70 000 euron kuukausituloja

Vihreäsaari hyppäsi nettipokerin kelkkaan juuri oikeaan aikaan 2000-luvun alussa. Lahjakas nuorukainen nousi nopeasti high stakes -pöytiin ja pelasi parhaimmillaan kymmentä pöytää yhtä aikaa.

Kun peli kulki, tulosta syntyi. Vihreäsaari arvioi HS:lle tienanneensa hyvinä aikoina keskimäärin 60 000–70 000 euroa kuukaudessa. Motivaatio ei kuitenkaan kumpuamut rakkaudesta lajiin.

– Päivät olivat aina samannäköisiä. Mutta tein hommaa, mitä rakastin, eli voitin. En mä itsessään sitä peliä rakastanut, mutta mä rakastin voittamista, hän kuvailee.

Grindaaminen oli raakaa: yli kymmentä tuntia päivässä jopa puolentoista kuukauden putkissa.

Realismi iski: ”En ollut riittävän lahjakas”

Ura pokeriammattilaisena kesti noin kymmenen vuotta. Lopettamispäätös kypsyi 2010-luvun alussa, kun pelien taso koveni ja tappioputket pitenivät. Kuukausitasolla saattoi tulla takkiin 30 000 euroa.

Vihreäsaari olisi voinut jatkaa pienemmissä peleissä, mutta kunnianhimo tuli tielle.

– Kun huomasin konkreettisesti, että musta ei tule maailman parasta pokerinpelaajaa, totesin, että tähän asti tämä nyt riitti. Ei ollut riittävästi lahjakkuutta, vaikka oli tehty paljon duunia, hän myöntää realistisesti.

Hän lopetti uransa ollessaan vielä voitolla, mikä on harvinaista monelle pelurille. Pokerista jäi käteen velaton asunto ja satojen tuhansien eurojen pelikassa.

Go to top