Otsikon kysymyksestä pitäisi pystyä keskustelemaan vakavasti. Sääskilahti teki yhden suomalaisen urheiluvuoden kovimmista suorituksista.
Jos suomalainen olisi voittanut olympiahopeaa, hänen paikkansa Vuoden urheilija -keskustelussa olisi varma. Lauri Sääskilahden kohdalla tilanne on toinen, vaikka hänen saavutuksensa kuuluu suomalaisen urheiluvuoden merkittävimpiin. Syynä ei ole tällä kertaa suorituksen taso, vaan laji.
Olemme ikuisuuskysymyksen edessä: onko pokeri urheilua vai ei?
Pokerin kohdalla keskustelu jumittaa
E-urheilun kohdalla samanlainen väittely on pitkälti jäänyt historiaan. Kun Aleksi ”Aleksib” Virolainen nousi Vuoden urheilija -ehdokkaaksi Counter-Strike-menestyksensä ansiosta, huomio kohdistui hänen saavutukseensa, ei siihen, voiko e-urheilijaa pitää urheilijana.
Pokerin kohdalla keskustelu pysähtyy edelleen lajin määrittelyyn.
Pokeri ei tietenkään vaadi samanlaista fyysistä suorituskykyä kuin kestävyysurheilu tai joukkuelajit. Se vaatii kuitenkin maailman huipulla poikkeuksellista päätöksentekoa, keskittymistä, paineensietoa ja henkistä kestävyyttä. Juuri näitä ominaisuuksia WSOP Main Event mittaa lähes kahden viikon ajan.
Keskustelun arvoinen suoritus
Perustelluin vastaväite Sääskilahden ehdokkuudelle liittyy siihen, että kyse on yhdestä turnauksesta. Se on paljon relavantimpi keskustelu kuin väittely pokerin asemasta urheiluna.
En väitä, että Lauri Sääskilahden pitäisi voittaa Vuoden urheilija -äänestys. En myöskään osaa sanoa, riittääkö yksi näin poikkeuksellinen suoritus ehdokkuuteen.
Mutta keskustelua asiasta pitäisi käydä.
























