Moi, mä oon Mika.H

Lauantai – käkkyä, kipua ja kuumia kiviä

Lauantai-iltana oli suuret odotukset: tarkoitus oli löytää mehukas käkky-pöytä ja painaa isolla. Mutta toisin kävi – kurkkukipu, päänsärky ja räkää valuva nenä ilmoitti tylysti: ”How about no?”

—

Red Rock – eläkeläispöytä ja paljastetut kortit

Aamupäivällä suunnattiin Moosen kanssa Red Rock Casinolle muutamaksi tunniksi. Paikka on ihan hieno kokonaisuutena – moderni, siisti ja tilava.
Pöytään päästiin heti, mutta fiilis latistui nopeasti: neljä vähintään 90-vuotiasta Vegas-pappaa istui jo valmiina. Pöytä oli todella kuollut, ja jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt lähteä pois huomattavasti aikaisemmin. Poltin siihen yhden binin käytännössä tyhjään.

Yksi mainittava käsi:

Oikealla puolellani istuva pappa näytti mulle korttinsa jokaisessa jaossa. Tyyppi ei koskaan korottanut – vain limp-call -linjaa, pelikirjassa ei ollut paljoa sivuja.
Tulee käsi, jossa näen hänen pitelevän A♠9♦. Ennen häntä tulee avaus, hän maksaa, minä maksan BB:stä.

Floppi tulee J-korkea kolmella padalla, sökötän, tulee c-bet, ja mitä tekee pappa? Kippaa suoraan – A♠ kädessä.
Tässä kohtaa minun peli muuttuu – minä maksan, koska tiedän että pataässä on poissa pelistä. Turn oli täysin blanko. Sökötetään, tulee uusi panostus, ei kovin iso ja vain minä maksan. River tuo pöytään neljännen padan. Paikka on auki, mikset jo lauo. Painan tähän lähes potillisen bluffin, ja saan snap callin. En jaksanut edes kortteja näyttää, kippaan ja potti vihulle. Potin häviö, mutta hauska tilanne.

Häviän siis 300$ binin, poistun paikalta. Moose käy syömässä ennen seuraavaa turnausta Orleansissa, ja minä löydän itseni +EV blackjack-pöydästä.
Puolessa tunnissa useampi musta chip taskuun – ehkä pitäisi sittenkin alkaa BJ-ammattilaiseksi? Tässä kävi kyllä tuuri, yhdessä jaossa pöydässä oli 9 korttia alle 8. Seuraavaan käteen laitan kaikki pelimerkit yhteen panostukseen, oli siinä vajaa 300$. Jakaja antaa ensimmäisen kortin, ruutu ässä, itselleen ottaa risti kasin, toinen kortti on pata kymppi ja sitä kutsutaan mustaksi jaakoksi.

—

Hierontaa ja öljykylpy

Vien Moosen Orleansiin ja suuntaan itse hierontaan, sillä niskat ja selkä jumissa turnausten istumisesta.
60 minuuttia, öljyä, kuumia kiviä – ja selän päällä kävelyä, taivaallista 80$ hinnaksi, ei ollenkaan paha Vegas-hintaan.

Ainut outo hetki: kun aika loppui, hieroja vain sanoi ”Hello sir, time is up, take care” ja käveli pois.
Jäin siihen kirjaimellisesti täysin öljyisenä ilman pyyhettä, joten ei muuta kuin paita päälle ja villalle suihkuun.

—

South Point – unet pöytään ja plussan kautta kotiin

Suihkun jälkeen heittelen Jonesin Golden Nuggetille ja suuntaan itse peleille South Pointiin.
Jaksan istua pöydässä ehkä 1,5 tuntia, kunnes nukahdan kesken jaon. Jakaja yrittää saada huomioni, ei reaktiota – kunnes vieressä istuva pelaaja taputtaa olkapäähän.
Totean rehellisesti: nyt on aika lähteä nukkumaan. Kello puoli yksitoista.

Mutta ehei – matkalla autolle silmiin osuu vielä yksi +EV blackjack-pöytä.
Nappaan sieltä pari mustaa plussaa, ja vihdoin suunta villalle – nukkumaan.

Sunnuntain spesiaali – plo bomb pot, triple draw 2-8, maistuva lounas ja kalaisa käkkypöytä

Sunnuntai lähti rullaamaan villalta joskus klo 13 jälkeen. Tiputettiin Jones ja Jari Orleansille ja jatkettiin Moosen kanssa kohti Planet Hollywoodin PLO bomb pot -pöytää.
Kurkkasin Bravosta parkkihallissa: kaksi paikkaa vapaana. Mutta kun päästiin tiskille… vain yksi paikka jäljellä.
Moose herrasmiehenä päästi minut pelaamaan – tiesi kyllä, kuinka pitkään olin odottanut tätä.

Ja heti pöydässä odotti yllätys: toinen uusi pelaaja oli vanha tuttu suomalainen kaveri, Antti. Herraa en ollut nähnyt vuosikausiin.
Siitä se sitten lähti. Pöytään, radalle ja Spritevodkat kehiin.

—

Peli oli todella viihdyttävää, ja kuten saattoi arvata, tasoltaan hyvin pehmeää.
Näin useasti tilanteita, joissa pelaajat makselivat käsillä, jotka pelasivat vain toiseen boardiin.
Useaan kertaan joku joutui myös ”vartitukseen” – eli ¾ potista meni toiseen suuntaan, kun molemmilla oli sama suora yhdellä boardilla, mutta toisella ei mitään.

Ja onhan se nyt selvää, että tällaisessa pöydässä jään pari sataa taalaa tappiolle.
Mutta menisin uudestaan koska tahansa – hauskuus ja EV kohdillaan, vaikka tulos ei nyt sitä näyttänyt.

Sivubiitti: Moose oli ensimmäisenä jonotuslistalla, mutta tunnin jälkeen listaa tarkistaessaan huomasi olevansa toisena.
Joku soittanut ja kiilannut ohi. Varmaan suhteita, pffff…

—

Pelin jälkeen käytiin Antin kanssa Caesars Palacessa vähän pyörähtämässä. Slottia, ”ilmaisia” juomia (lasku tosin $200 per pää), ja sit siirryttiin ravintolaan.

File mignon, parmesaaniperunat ja vihreitä papuja. Liha 10 oz eli noin 280g – kaikki täydellistä.
Ruuan jälkeen taas kasinoita, slottia, ja parit koronat naamariin.

—

Kello lähenteli 22:00, ja päätin suunnata Orleansiin pelaamaan 2-7 triple draw -turnauksen.
Antilla oli seuraavana päivänä lento, joten hän jäi rauhallisemmin viettämään iltaa.

Ja eiköhän taas… ”Poker Gods: hold my beer.”
Turnaus olikin taas mixed – mukana ass to 5ja Badugi.
Mutta jääräpäänä poltin silti 240$ sisään, koska vuorossa oli juuri 2-7 triple draw.

Muutaman käden se hauskuus kesti.

Buttonista kolmostan kädellä 2-3-5-6-7.

Kaksi maksajaa.

Ensimmäisellä vaihdossa 3 korttia, toisella 2.

Panostan, molemmat maksaa.

Seuraavassa vaihdossa molemmat vaihtaa 2 korttia.

Panostan, taas molemmat maksaa.

Kolmas vaihto: eka vaihtaa 2, toinen yhden.

Nyt vihu lyö alle, noh eihän tätä kipata voi.

Vihu näyttää: 2-3-4-5-7.

Mitäs tuohon voi sanoa? Ei muuta kuin siirtymään käkkyyn.

—

Limitistä nolimittiin – salettipähkinät ja pehmennyt pappa

Pääsen istumaan 3/6 Limit Hold’emiin, jossa odottelen pääsyä panostuskatottomaan peliin.
Yksi käsi jää mieleen:

Sökötän BB:stä K♠2♦

Floppi 3-way kolme pataa, check callaan.

Turniin neljäs pata, check-raiseen ja maksu.

River blankko, lyön – saan maksun.

Kuka tässä kohtaa ajattelee häviävänsä tämän käden?

Ilmeeni oli WTF, kun vastustaja kääntää A♠2♠ – salettipähkinät. O.o

—

Siirryn vihdoin 1/3 NLHE-pöytään, jossa heti alkuun pieni välikohtaus:

Istumapaikka niin ahdas, että polvi osuu viereiseen pelaajaan. Kaveri älähtää:
”This is my spot, you can’t come into my side!”

Hetken hiljaisuus. Sitten totean tyynesti:
”This is fun table, you having fun? How about you? We all having fun now?”
Pieni bensaruiske liekkeihin, mutta…

Lopuksi, kun pappa lähtee, taputtaa mua käteen ja sanoo:
”Sorry for earlier, I’m tired, in a bad mood, and took it out on you. That wasn’t fair.”
Kertoi olevansa 70, ja kysyi mistä olen.
Kerron että Suomesta.
”Really? My favorite person is from Finland!”
Mainitsi jonkun top10 frisbeegolf-heittäjän, nimi meni ohi, mutta fiilis hyvä. Vaatii paljon miestä myöntämään oma virhe, arvostan.

Pöytä hyvä, mehukas ja kalaisa.
Mika on luonnollisesti jo 600$ inessä.

Tulee mehukas käsi:

Ääliö1 BB:ssä, Ääliö2 laittaa pimeän $20 korotuksen UTG:stä.

Pari maksua, mulla 66, maksan, muutama maksu vielä ja ääliö1 maksaa BBltä.

Floppi: 9♠6♣5♠.
Ääliö1 painaa all-in, ääliö2 salamana mukana – kummallakin noin $400.
Kipataan mulle → menen myös $400 all-in.
Perästä vielä yksi pienempi stack maksaa.

Turn: 2♦, River: 5♦.
BOOOOM – lähes $1.5k potin voitto!

Kädet?

Shortti: A♠J♠ (nut fd) – standardi.

Ääliö1: JJ – ja vain maksoi preflop!

Ääliö2: K2o. Jep. Can’t make this shit up. :D

Tässä kohtaa juotu varmaan 6 Spritevodkaa, mutta ei tunnu missään.
Väsy alkaa painaa, ja ääliötkin lähtivät pöydästä.
Totean:
”Thank you and good night.”

Maanantain möllötykset – leffaa, A8o ”well played”, ja tuplat tuhkana

Maanantai oli täysi chillipäivä. Olin villalla puoli neljään asti, kunnes päätin lähteä syömään. Pikapysähdys In-N-Outilla, ja siitä Fandango on katsomaan uusinta Mission Impossiblea.

Elokuva ei alkuun maistunut, koska se oli mielestäni oudon huonosti leikattu – rytmi oli hajalla ja kohtausten vaihdot erittäin sekavia.
Mutta loppua kohden leffa parani selvästi, ja lopulta oli oikein loistava kokonaisuus.

—

Illan ohjelma: Moose Luxoriin ja itse South Pointiin

Leffan jälkeen hain Moosen villalta ja vein hänet Luxoriin show’ta katsomaan.
Itse jatkoin siitä South Pointiin pelaamaan käkkyä.

—

Istun 1/2 NLHE-pöytään.
Viides jako menossa ja minulla on live $5 panostus.
Viisi limppaajaa, BB korottaa $15, mikä korotus tämä nyt on?

Katson kortit – AKo, klassinen Anna Kournikova.
Korotan $90, BB maksaa jättäen taakseen $45.

Floppi: T-8-5.
BB painaa all-in, maksan.
Turn ja river tiiliskiviä.
BB kääntää A8o.

Totean: ”Well played.”
Otan merkit, nousen ja siirryn seuraavaan viihteeseen.

—

+EV Blackjack – ja yllätyksellinen asiakaspalvelu

Siirryn +EV Blackjack-pöytään jossa tulee erikoinen tilanne:

Teen ison panoksen kohdassa jossa pakan luku pitäisi olla korkealla, ja mulle jaetaan Jätkä ja 4.
Jakajalla näkyy 7, mutta hän vahingossa kääntää pohjakorttinsa näkyviin – pataässä.

Pitboss kutsutaan paikalle. Hän katsoo tilannetta ja heittää vitsillä:
”Are you going to hit that? I would.”
Nauran, otan kortin – tulee akka ja bustaan.

Ajattelen että rahat meni, mutta pitboss sanoo:
”You’re good, boss. It was our mistake.”
Ja palauttaa panokset.
Reilu ele, ja otetaan kiitollisena vastaan.

Hieman myöhemmin saan käteen 44, ja jakajalla näkyvissä 3 – täydellinen paikka jakaa.
Splittaan, ja saan perään vielä kaksi nelosta lisää – nyt pöydässä neljä kättä, kaikissa tuplausmahdollisuus.
Käytän ne kaikki, ja lopputuloksena käsissä:
18, 18, 20 ja 19.

Eli pöydässä on nyt huomattavan iso betsi Mikan rooliin nähden.

Mitä tapahtuu?
Jakaja vetää seitsemällä kortilla 21.
Koko show savuna ilmaan. Tämä lysti riitti tältä iltaa minulle.

Kello 23:45, haen Moosen Luxorista, ja suunnataan villalle kuorsaamaan.
Päivä paketissa.

Keskiviikon kuopat

Eilen osui ja upposi – nimittäin reissun isoin monttu tähän mennessä.

Istuin 1/3 teksussa Resort Worldissa, kun vastaan tuli käsi, jota en ihan heti unohda:
setti vastaan top pair + värinveto, ja potti ehti kasvaa reippaasti yli 2,5k dollariin.

Jos tämä potti olisi napsunut kotiin, olisi koko Vegasin reissu ollut kunnolla plussalla.
Mutta kun riveri lävähti pöytään ja vihu paljasti kätensä, ei voinut muuta kuin sanoa “well played”.
15 minuuttia myöhemmin makasin jo sängyssä hiljaa kattoon tuijottaen. Sen verran kirpasi.

—

Outletit ja ohuet fiilikset

Päivässä ei muuten ollut juurikaan raportoitavaa.
Kävin Jarin kanssa pyörähtämässä South Premium Outletissa – joo, se sama missä ollaan käyty melkein joka reissulla.
Tällä kertaa saaliina muutamat julisteet muksuille ja joku hajuvesi.
Paikka alkaa kyllä vähän menettää hohtoaan, monet liikkeet missä käytiin viime vuonna oli nyt kadonneet.

—

Motivation: missing

Kuten ehkä rivien välistä paistaa, eilisen jälkeen ei oikein ollut intoa kirjoittaa heti aamulla mitään –
ja ei sitä motivaatiota juuri nytäkään tunnu löytyvän.
Kaikki kävi niin nopeasti ja jyrkästi, että vähän jäi tyhjä olo.

—

Huomenna luvassa siirtymä – mutta ei Suomeen

Huomenna on check-out villalta, ja vien pojat aikaisin aamulla lentokentälle.
Oma lento lähtee vasta iltaan, mutta ei suinkaan Suomeen.

Seuraava pysäkki: Boston.
Kahdeksi päiväksi moikkaamaan yhtä nettituttua, suunnitelmat vielä täysin auki – mutta eiköhän jotain kehitetä.
Ehkä pieni irtiotto Vegasin pöydistä tekee ihan hyvää juuri nyt.

Viimeinen päivä Vegasissa – kiitos ja näkemiin

Miten se aika menikään taas näin vikkelästi? Aina sama juttu – mutta silti, paljon ehdittiin ja paljon jäi taas Vegasin hiekkaan.

Aamu alkoi jo seitsemältä, kun lähdin viemään Jonesin ja Jarin lentokentälle. Paluu villalle ja parin tunnin unet ennen kuin oli aika nousta, siivota kämpän rippeet, pakata loput ja lähteä saattamaan Moosekin matkaan.
Tässä kohtaa iski jo vähän tyhjä olo – tässäkö se nyt taas oli?

—

Aamupala, suomi yllättää – taas

Google Mapsiin tuttu haku: “breakfast near me”, ja päädyin jonnekin vohvelille.
Siinä istuessani alan kuulla takanani keskustelua – suomeksi.
Tottakai. Täysin random paikka, off-stripillä, ja siellä takana suomalaispariskunta lomailemassa – eivät pokerin takia.
Aina se jaksaa hymyilyttää, kun randomisti Suomalaisiin ulkomailla törmää.

—

Vatsassa ei paljon vohveli painanut, joten ajelin ympäriinsä ja päätin käydä vielä yhdessä elokuvassa – Brad Pittin F1-leffa.
En seuraa formuloita juuri ollenkaan, mutta elokuva oli yllättävän hyvä. Ei varmasti realismia nähnytkään, mutta viihdytti, ja sehän riittää.

Leffan jälkeen alkoi vatsa jo kurnia. En edes muista, mitä paikkaa aluksi etsin, kunnes sattumalta silmiin osui talon kyljessä kyltti: “Pasta Mia.”
Flashback vuoteen 2015: oltiin kaverin kanssa Vegasissa, kaksi viikkoa syöty pelkkää mättöä, ja yhtäkkiä hän laittaa mulle viestin:

> “Täällä on pastaa :D”

U-käännös ja suoraan sisään. Spaghetti & meatballs – ja olipa muuten hyvää. Ehkä se oli nostalgia, ehkä nälkä, ehkä molemmat.

—

Viimeiset käkkyset – limitin logiikka hakusessa

Pasta suussa kohti Orleansia viimeisille käkyille.
Ainut pöytä, johon pääsi heti, oli 3–6 limit, ja voi veljet mitä menoa.

Yksi käsi jäi erityisesti mieleen:
Flopille 6–7 pelaajaa sököttelevät riverillä pöytä näyttää A–6–T–J–Q.
BB lyö 6$ ja saa maksun. Näyttää AKs, eli flopannut top pair + nut flush draw – mutta ei laita rahaa pottiin aiemmin?

Toinen käsi, jossa itse mukana:
Limppaan 2-parin, mennään 5-way flopille 6–2–x.
Yksi menee all-in 3 dollarilla, 80v aasialaisnainen korottaa, minä re-reissaan ja hän maksaa.
Turn K – lyön, maksu.
River T – lyön, maksu.
Käännän setin – ja nainen näyttää 6-setin.
En olisi koskaan kipannut, mutta ilmeisesti hän ei arvosta rahaa.

Noin tunnin limit-harjoittelu –45$, jonka sain kuitenkin sloteista takaisin.

Nyt istun Harry Reidin terminaalissa 3, lento kohti Bostonia odottelee.
Matka ei jatku vielä kotiin, vaan edessä pari päivää itärannikolla.
Mitähän siellä keksitään?
Ainakin tiedän, että on sielläkin kasino.

En malttanut jättää kirjoittamatta, jotain hyvääkin voi tapahtua. Sain upgraden Premium seattiin Boston – Paris lennolle ja Paris – Helsinki business. Nyt ei enää paskavalas tuoli enää haittaa _o/

Siittä sitten lähtee liikenteeseen videot