- Tämä aihe sisältää 46 vastaukset, 7 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 21 tuntia GNAGL toimesta. This post has been viewed 1062 times
-
Viestit
-
GNAGL
Jos ennen kauden alkua pitäisi nimetä yksi ideajoukkue niin minulla se on Kiekko-Espoo. Mielestäni sarjanousija on saanut kasattua yllättävänkin hyvältä näyttävän joukkueen.
Ai niin, piti vielä tästä mainita, että kausiennakoinnissani ykkösideajoukkueeksi nostamani K-Espoo on vetänyt kyllä huiman alkukauden. Viiden ottelun voittoputkessa tällä hetkellä ja peräti kolmantena sarjataulukossa. Aivan näin kovaan lentoon en edes minä olisi uskonut. Toki tulee kauden edetessä varmastikin valumaan lähemmäksi povaamaani sijoitusta.
- Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi GNAGL. Syy: Edit. Bluesia ei toki soitella enää kuin NHL:ssä
Jatketaan Valioliiga-joukkueiden läpikäyntiä:
Brentford
Brentford kuuluu niihin joukkueisiin, joiden peliesitykset ovat ailahdelleet alkukauden aikana merkillisen paljon. Vaikkapa vieraissa Cityä vastaan ja viime viikonlopun Wolves-ottelussa joukkueen hyökkäyspeli on rullannut pitkät tovit aivan loistavasti. Sitten taas esimerkiksi toissa viikonlopun kotiottelu West Hamia vastaan oli hyvin vaisua tekemistä ”ampiaisilta”. Brentford on viime kierroksilla hämmästyttänyt jalkapallomaailmaa salamamaaleillaan. Lontoon pieni suuri seura on tehnyt nyt jo neljässä peräkkäisessä ottelussa avausmaalin alle puolessatoista minuutissa!
Brentford on järkevästi johdettu seura, joka on hyödyntänyt vahvasti muun muassa tilastoanalytiikkaa nousussaan pysyväksi Valioliiga-joukkueeksi. Tietyllä tavalla seura on yltänyt potentiaalinsa äärirajoille ja seuraava hyppäys kohti euro-otteluita pelaavaksi seuraksi vaatisi lisää taloudellisia resursseja. Rajalliset resurssit näkyvät esimerkiksi tällä hetkellä siinä, että Yoane Wissan loukkaantumisen myötä joukkueella ei ole laittaa kentälle riittävän laadukasta keskushyökkääjä. Monivuotinen luottohyökkääjä Ivan Toneykin kun lähti siirtoikkunan lopussa Saudi-Arabiaan. Maaliodottamissa joukkue on alkukaudesta ollut sarjan sijoilla 11-14. Joukkueella on parantamisen varaa etenkin puolustuspelissään, sillä toistaiseksi vastustajat ovat luoneet turhan paljon maaliodottamaa ampiaisia vastaan. Nottinghamin tapaan Brentford tullee olemaan läpi kauden tukevasti Valioliigan keskikastissa ilman pelkoa putoamisesta, mutta myöskään europaikkataisteluun yltämättä.
West Ham
West Ham kuuluu Newcastlen ohella alkukauden suurimpiin pettymyksiin. Hammers teki kesällä varsin hyvänoloisia hankintoja ja odotukset olivat jälleen kerran kohtuullisen korkealla. Uusi päävalmentaja Julen Lopetegui on kuitenkin hieman yllättäen luottanut pääosin vanhoihin luottomiehiin siinä missä uudet hankinnat ovat viettäneet aikaa paljon penkin puolella. Omia ajatuksiaan Lopetegui ei vielä ensimmäisiin otteluihin saanut näkymään kentällä, sillä niin karmeita olivat Hammersin peliesitykset. Pari viimeistä ottelua on antanut kuitenkin toiveita paremmasta, sillä West Ham piti ensin Brentfordin hyökkäyspelin vierasottelussa täysin kurissa ja rallatteli tämän jälkeen komean 4-1 kotivoiton Ipswichistä kauden ehdottomasti parhaalla peliesityksellään.
West Ham on ollut alkukaudesta sekä maaliodottamissa että sarjapisteissä koko lailla vasta sarjan 12. paras joukkue ja se on jotain muuta kuin mitä ennen kauden alkua odotettiin. West Hamin ykkösvahvuus on todella vahva keskikenttämiehistö, josta löytyy runsaasti laatua muun muassa Jarrod Bowenin, Mohamed Kudusin, Lucas Paquetan ja Tomas Soucekin johdolla. Potentiaalia pitäisi siten olla huomattavasti nähtyä parempaan ja jos Lopetegui vaan saa iskostettua oman pelifilosofiansa alkukautta paremmin joukkueeseen, pitäisi Hammersin ihan minimissään nousta ainakin top 10 joukkueeksi kauden edetessä.
Bournemouth
Sarjassamme ailahtelevia alkukauden joukkueita on seuraavana vuorossa Bournemouth. Joukkueen alkukausi on sisältänyt onnekkaita voittoja heikoilla peliesityksillä tyyliin 2-3 vierasvoitto Evertonista ja vastapainoksi ansaitsemattomia tappioita pirteällä pelillä tyyliin 0-1 kotitappio Chelsealle. Ennen kauden alkua suurimpana kysymysmerkkinä pidettiin sitä miten talismaani Dominik Solanken lähteminen Spursiin saadaan paikattua. Tilalle ykköshyökkääjäksi hankittu Evanilson ei ole vielä toistaiseksi täysin vakuuttanut, mutta toisaalta Antoine Semenyo on lisääntyneen vastuun myötä noussut aivan uudelle tasolle. Semenyo on ollut ehdottomasti Bournemouthin paras pelaaja alkukaudesta ja luonut jatkuvasti hyvää uhkaa oikealta laidalta.
Andoni Iraola on tehnyt erinomaista työtä Bournemouthin peräsimessä. Etenkin joukkueen prässipeli ja sitä myötä aktiivinen hyökkäyspeli on usein nautittavaa katsottavaa. Nytkin alkukaudesta Bournemouth on luonut maaliodottamaa peräti 7-8. eniten koko sarjasta. Varsin kapealla ja keskinkertaisella rosterilla sarjapaikan säilyttäminen on joka tapauksessa edelleen se ehdoton ykköstavoite joukkueelle. Siihen pitäisi olla kaikki edellytykset. Kymmenen kärkeen rosterin laatu ei taida kuitenkaan millään riittää.
Manchester United
Valioliigan alkukauden puhutuin manageri on tainnut olla taas kerran Erik ten Hag. Hollantilaisen projekti ei vaan millään meinaa ottaa tuulta alleen eivätkä tasaiseen tahtiin lehdistölle esitetyt erikoiset lausunnot ole ainakaan lisänneet ten Hagin suosiota kannattajien keskuudessa. Alkukausi on ollut ManUlta jälleen kerran heikko ja entinen jättiläinen löytyy maajoukkuetauolla sarjataulukosta vasta sijalta 14. Tämä ei varmasti tyydytä ketään ManU-kannattajaa, vaikka maaliodottamissa joukkue onkin muutaman pykälän tätä sijaa korkeammalla.
ManU on väläyttänyt joissain otteluissa ihan pirteitäkin otteita. Esimerkiksi maalittomaan tasapeliin päättynyttä vierasottelua Crystal Palacea vastaan joukkue suorastaan dominoi ja oli epäonnekas, ettei saalistanut täyttä pistepottia. Toisaalta joukkueelta on nähty sitten myös täydellisiä rimanalituksia kuten esimerkiksi kotiottelu Tottenhamia vastaan, minkä ManU olisi voinut hyvin hävitä vaikka murskanumeroin. Ten Hag ei ole onnistunut missään vaiheessa luomaan mitään tasapainoa joukkueensa otteisiin. ManUn peli tuntuu näyttävän joka viikko jollain tavalla erilaiselta. Myös avauskokoonpano vaihtuu ottelusta toiseen. Bruno Fernandesia lukuun ottamatta pysyvät avausmiehistön luottopalaset loistavat poissaolollaan. Ten Hagin toiminta vaikuttaa vieläkin tempoilevalta, vaikka hän on saanut jo hyvän tovin aikaa rakentaa joukkueensa pelitapaa. Kenellekään ei varmasti tulisi yllätyksenä mikäli ManUn peräsimessä nähtäisiin jo ennen joulua uusi päävalmentaja. Tästä pelaajamateriaalista pitää pystyä saamaan huomattavasti enemmän irti kuin mihin ten Hag on toistaiseksi pystynyt.
Leicester
Ennen kauden alkua ykkössuosikkina Valioliigan jumbopaikalle lähteneen Leicesterin startti kauteen on ollut positiivissävytteinen. Toistaiseksi ketut keikkuvat putoamisviivan yläpuolella parhaana nousijajoukkueena ja seuraa uhanneet pisterangaistuksetkin jäivät toteutumatta. Ihan puhdas sarjan heittopussi Leicester ei siten ole ainakaan vielä ollut. On tosin todettava, että ketuilla on toistaiseksi ollut hyvää onneakin mukana tuloksissaan. Kaikissa mahdollisissa maaliodottamatilastoissa joukkue on nimittäin ollut alkukauden aikana sarjan kahden huonoimman miehistön joukossa. Leicester on luonut itse maaliodottamaa vain yhden maalin verran per ottelu ja antanut vastustajilla maaliodottamaa yli tuplasti tästä per ottelu. Nämä ovat sellaisia lukemia, että jatkuessaan ne tulevat pitkässä juoksussa näkymään karulla tavalla myös sarjataulukossa. Joukkueen pelaajamateriaali on erittäin heikko ja on helppo ennustaa edelleen sitä, että Leicester tullaan näkemään ensi kaudella takaisin Championshipin puolella.
Sitten viimeiset viisi Valioliiga-joukkuetta käsittelyyn:
Everton
Everton pelasi viime kaudella tyypillisen Sean Dychen joukkueen tapaan erittäin laadukasta puolustuspeliä päästäen neljänneksi vähiten maaleja koko sarjasta. Pitkälti tämän takia joukkue säilytti helposti sarjapaikkansa, vaikka sai alkukaudesta pisterangaistuksenkin. Tämä kausi on kuitenkin käynnistynyt aivan eri tavalla. Seitsemässä ottelussa omiin on uponnut peräti 15 palloa eikä Everton voi syyttää tästä edes huonoa onnea, sillä osumia on mennyt omiin koko lailla maaliodottaman mukaisesti. Sekä omien havaintojen että maaliodottamien perusteella Everton on sarjataulukossa ansaitusti viiden heikoimman joukkueen joukossa.
Heikkoon alkukauteen on helppo löytää ainakin osaselitystä loukkaantumisista. Evertonin puolustuslinja on kärsinyt nimittäin todella paljon poissaoloista alkukauden aikana. Puolustuksen neljästä ykkösvaihtoehdosta ainoastaan James Tarkowski on ollut pelikunnossa koko alkukauden. Etenkin suurseurojenkin kesän siirtoikkunassa tavoitteleman Jarrad Branthwaiten loukkaantumisongelmat ovat olleet iso isku Evertonille. Oikean laitapakin paikalla puolestaan sekä Seamus Coleman että Nathan Patterson ovat kärsineet loukkaantumisista. Sen myötä oikean pakin paikalla on jouduttu pakon edessä peluuttamaan veteraani Ashley Youngia. Kaikki kunnia Youngin upealle uralle, mutta ei hän 39-vuotiaana enää missään nimessä ole Valioliiga-joukkueen avauskokoonpanon tasoinen pelaaja. Jos ja kun Everton saa jossain vaiheessa puolustuksen parhaat pelaajansa samaan aikaan kentälle, tulee joukkueen peräpää todennäköisesti tiivistymään ja sijoitus sarjataulukossa sen myötä kohentumaan.
Ipswich
Alkukauden peliesitysten perusteella Ipswich vaikuttaa jossain määrin viime kauden Lutonilta Valioliigassa. Lutonin tapaan Ipswich ei perusta peliään pelkkään passiivisen puolustamiseen vaan pyrkii myös rakentamaan aktiivisesti hyökkäyspeliä. Harmi vaan, ettei rosterin taso tahdo oikein riittää tähän pelitapaan, minkä myötä viime kauden Lutonin kohtalo uhkaa vahvasti. Voittotili sarjanousijalla on vielä avaamatta, mutta joukkue esitti varsin mukavan neljän ottelun tasapeliputken ennen kuin sitten romahti pahasti sekä pelillisesti että tuloksellisesti West Hamin vieraana.
Ipswich on ollut alkukauden maaliodottamissa sarjan kahden huonoimman joukkueen joukossa yhdessä Leicesterin kanssa. Hyökkäyspelissä on ollut pirteitäkin väläytyksiä, mutta maalivahti- ja puolustuspelin taso ei näytä riittävän Valioliigaan. Ipswich on edelleen yksi vahvimmista putoajakandidaateista niin kuin se oli jo kauteen lähdettäessä.
Crystal Palace
Crystal Palace pelasi viime keväänä huikeaa futista ja oli suorastaan maalintekokone. Palace paukutti nimittäin kauden viimeisessä 13 ottelussa peräti 29 häkkiä. Ykköshyökkääjä Jean-Philippe Mateta takoi tuossa jaksossa 13 osumaa 13 otteluun. Kaikki on ollut kuitenkin toisin tämän kauden alussa ja Palace on tehnyt nyt vain viisi maalia seitsemään otteluun. Joukkue ei ole loistanut myöskään maaliodottamatilastoissa, joten erityisen huono runikaan ei selitä romahdusta. Ainakin osaselityksenä kelpaa sen sijaan Michael Olisen lähteminen kesän aikana Bayern Muncheniin. Olise oli toinen Palacen hyökkäyspelin sieluista viime kevään maalihurjasteluissa. Se toinen sielu Eberechi Eze jäi vielä Palaceen, mutta on pelannut vaisun alkukauden kunnostautuen erityisesti maalipaikkojen tuhlaajana.
Olisen ja tärkeän puolustajan Joachim Andersenin lähdöistä huolimatta Crystal Palacen miehistön pitäisi pystyä huomattavasti nähtyä parempaan tekemiseen. Manageri Oliver Glasner näytti suorastaan nerolta viime keväänä, mutta sädekehä on ottanut alkukaudesta isoa osumaa. Putoamisviivan alapuolella oleminen seitsemän kierroksen jälkeen on räikeä alisuoritus koko joukkueelta. Uskon Glasnerin saavan hiottua pelin parempiin uomiin kauden edetessä enkä usko Palacen pysyvän kovin pitkään putoamistaistossa. Viime kevään Super-Palacea kuitenkaan tuskin enää toista kertaa nähdään. Kotkat nousevat todennäköisesti kauden edetessä kohti sarjan keskikastia ja pysyvät siellä kauden loppuun saakka.
Southampton
Southampton on pitänyt alkukaudesta palloa peräti 57.4% peliajasta eli viidenneksi eniten koko sarjasta. Enemmän kuin esimerkiksi Arsenal, Chelsea tai Aston Villa. Harmi vaan, että miehistöllä ei tunnu olevan minkäänlaista ideaa miten pallonhallinta muutettaisiin hyödyksi joukkueelle. Soton on nimittäin tehnyt vain neljä maalia seitsemässä ottelussa ja luodussa maaliodottamassakin joukkue löytyy sarjan häntäpäästä. Sotonin alkukausi on ollut siis pikkunäppärää pallon pitämistä ilman kykyä murtautua hyviin maalipaikkoihin.
Se on toki sanottava, että Southampton olisi ansainnut sentään enemmän kuin yhden sarjapisteen alkukauden peliesityksillään. Jonkin verran huonoa onneakin joukkueella on siis ollut mukana. Isossa kuvassa Southamptonin peliesitykset eivät ole kuitenkaan millään tavalla säväyttäneet. Manageri Russell Martinin pelifilosofiaan kuuluu pallon pitäminen, mutta Sotonin heikkolaatuisella kalustolla se ei ainakaan alkukaudesta ole näyttänyt tuottavan mitään. Tietyllä tavalla pelityylissä on kuitenkin potentiaalia mikäli joukkue vain oppii kauden edetessä puolustamaan paremmin vastustajien vastahyökkäyksiä ja tekemään toisessa päässä murtavia syöttökombinaatioita. Veikkaan Southamptonin taistelevan kauden loppuun asti sarjapaikastaan. Pidän Sotonin mahdollisuuksia säilyttää sarjapaikkansa kuitenkin jonkin verran parempina kuin muiden nousijajoukkueiden Leicesterin ja Ipswichin.
Wolves
Vaikkei Wolvesin rosteri paperilla erityisesti ihastutakaan niin tuskin kovin moni ennen kauden alkua heitä sentään pahnan pohjimmaiseksi veikkasi. Susien alkukausi on ollut tuloksellinen katastrofi. Ja vaikka Sotonin tapaan sarjapisteitä pitäisi toki olla enemmän kuin yksi kappale, on Wolves maaliodottamienkin mukaan ollut alkukaudesta sarjan bottom 5 joukkue. Mukaan on mahtunut kuitenkin varsin hyviäkin peliesityksiä. Esimerkiksi kotiottelu Newcastlea vastaan oli susilta laadukasta tekemistä, vaikka vieraat lopulta kahden vastustamattoman kaukolaukauksen avulla veikin kaikki sarjapisteet mennessään. Myös Aston Villan Wolves piti 75 minuuttia täysin poissa maalipaikoilta ennen kuin sitten romahti viimeisellä vartilla. Viime kierroksen vierailu Brentfordin kotiluolaan oli sen sijaan sekä pelillinen että tuloksellinen katastrofi. Wolvesilla on riittävän laadukas kärkipari Matheus Cunhan ja Jörgen Strand Larsenin myötä. Keskikentältä puuttuu kuitenkin luovuutta ja puolustus on alkukaudesta vuotanut pahemman kerran otteluiden kriittisillä hetkillä.
Wolvesin kauden alun otteluohjelma on ollut erittäin kova, joten parempaa lienee luvassa. Aivan näin huono joukkue susilauma ei ole miltä alkukauden tulokset ovat näyttäneet. Wolves on pelannut erittäin hyviä jaksoja otteluissaan, mutta jänne ei ole kestänyt täyttä 90 minuuttia. Vastusten helpottuessa pistepussikin tulee karttumaan nähtyä paremmalla tahdilla. Sarjapaikastaan Wolves saattaa kuitenkin joutua taistelemaan pitkäänkin yhdessä viime kauden nousijoiden kanssa.
Sellanen viikonloppu sitten Ilves-rintamalla. Pettymystä perjantaina, pettymystä lauantaina. Näistä lauantai oli aika odotettu pettymys. Ei se HJK nykyvireessään sitten pystynyt nipistämään pinnoja KuPSilta niin kuin pelkäsinkin. Ilves hoiti komeasti oman osuutensa, mutta eipä se auttanut. Loppusarjassa viisi voittoa viidestä matsista. Ei sen paremmin olisi tuloksellisesti voinut mennä. Valitettavasti se mestaruus hävittiin kevään pistemenetyksiin. FC Lahden kanssa pelattiin muun muassa kaksi tasapeliä ja tämän lisäksi tulee heti mieleen pari muutakin kriittistä matsia. Kauden toisessa ottelussa johdettiin Gnistania kotimatsissa tauolla 2-0, mutta päästettiin toisella jaksolla kuusi, kyllä luit oikein 6 maalia omiin ja hävittiin peli 4-6! Lisäksi kauden ensimmäisessä KuPS-kohtaamisessa tehtiin aivan lopussa tasoitusmaali kulmapotkutilanteesta. Osuma kuitenkin lopulta hylättiin hyvin kyseenalaisesti.
No, jäipä nälkää ainakin jäljelle tuleville kausille. Upea kausihan tämä kaiken kaikkiaan oli futis-Ipalta. Hienot europelit ja Austria Wienin tiputtaminen. Hopeamitali Veikkausliigasta ja tulevaksi kaudeksi europeleihin. Plus komea yleisökeskiarvo 5784 uudella Tammelan stadinilla eli yli tuplat viime kauteen verrattuna!
Mitenkäs kiekko-Ipa sitten? Aivan karmaiseva pettymys oli perjantain paikallisottelu. Sekä tuloksellisesti että pelillisesti. Ei meillä ollut yksinkertaisesti mitään palaa pelissä! Todella iso pettymys kun nyt ei voinut mitään alla olevaa rasitustakaan käyttää tekosyynä huonoisiin otteisiin. Puolustettiin todella huonosti Tapparan vastahyökkäyksiä vastaan eikä itse päästy juuri lainkaan ykkössektorin maalipaikoille. Siinäpä matsi kiteytettynä. Kiekkoa pyöriteltiin vaarattomilla alueilla ja heiteltiin epätoivoisia kiekkoja maalille viivalta ja huonoista kulmista. Joukkueen liike oli erittäin tahmeaa ja kaksinkamppailuissa oltiin lapasia. Hävettävän huono esitys kaiken kaikkiaan. Alkukauden pitkä voittoputki on aika kaukana tällä hetkellä.
Ennen kauden alkua kirjoitin meidän hyökkäyksestä näin:
Hyökkäys
Ainakin näin etukäteen ajatellen hyökkäys on se osa-alue, joka itseäni Ilveksen osalta mietityttää eniten ennen kauden alkua. Ilveksellä on heittää kehiin todella kova ykkösketju Suomi-Mäntykivi-Lööke, jonka on vaikea nähdä pettävän. Koko kolmikko on nakuttanut jo useamman kauden ajan liigassa kovia lukemia tauluun ja yhteispeli näytti ainakin CHL-peleissä toimivan. Suomi on varmastikin koko Liigan top 3 pelaaja. Tähän kolmikkoon Ilves tuskin tulee kaatumaan.
Ykkösketjun takana Ilveksellä on tasaisen laaja hyökkäyskalusto, joka sisältää kuitenkin paljon kysymysmerkkejä. Simon Stransky on ehkä se varmin kortti kivikovan kärkikolmikon takana. Stransky pelasi kelpo viime kauden ja oli ennen kaikkea Ilveksen paras hyökkääjä pudotuspeleissä. Tämän jälkeen hyökkäys pitää kuitenkin sisällään paljon epävarmoja tapauksia. Samuli Ratisella, Juuso Könösellä, Kasper Björqvistillä, Ville Meskasella ja Joonas Nättisellä on kaikilla varsin vaisu viime kausi takanaan. Eikä näistä kukaan ole erityisemmin loistanut myöskään Liiga-kauden alla pelatuissa otteluissa. Tämän lisäksi uudet ulkomaalaisvahvistukset Erik Borg ja Adam Najman ovat myös kysymysmerkkejä. Najman on ainakin toistaiseksi ollut iso pettymys ja heikko molemmissa päissä kenttää. Joukkue tarvitsisi ehdottomasti toista kiekollista johtavaa sentteriä Mäntykiven lisäksi.
Ilveksen hyökkäys sisältää ison joukon kavereita, joiden paras taso riittäisi hyvin Liigassa. Mitään varmuutta ei kuitenkaan tällä hetkellä ole siitä, että he pystyvät pelaamaan sillä parhaalla tasollaan. Tästä seitsemän hyökkääjän kysymysmerkkijoukosta jos yli puolet pettävät niin vaikea Ilveksen on sitä himoittua finaalipaikkaa tälläkään kaudella saavuttaa.
Valitettavasti ainakin 13 Liiga-ottelun otoksella nämä maalaamani uhkakuvat ovat toteutuneet jopa pahempina kuin ajattelin. Ei tästä kysymysmerkkijoukosta ole noussut oikeastaan kukaan erityisen positiivisella tavalla esiin vaan pikemminkin päinvastoin! Kyllä pitää tämän osaston parantaa paljon peliään kauden edetessä, jotta tässä voitaisiin finaalipaikasta haaveilla. Lisävahvistukset sitten toki se toinen vaihtoehto.
Ei muuta kuin pää rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Being Ilves-fan
Tiistai oli hieno ilta. Kävin paikan päällä kattomassa kuinka Ilves jatkoi turpaanottoaan HPK:ta vastaan. Hienosti on noussut kyllä joukkueella hattuun se alun voittoputki ja tällä hetkellä on ihan perusasiatkin hukassa. Tiistain avausmaali kertoi kaikessa koomisuudessaan tän hetken meiningin. Vedetään ihan peruskulmarallia hyökkäyspäässä. Sitten yks vähän heikompi syöttö ja hetkeä myöhemmin HPK on toisessa päässä kahdella nollaa vastaan. Ja kaks meidän lähintä miestä on tilanteessa hyökkääjiä!
En tiä missä helvetissä se meidän pakkipari huiteli! No, siitä tosiaan avausmaali. Tokassa maalissa sitten pakki kompuroi ihan omia aikojaan oman maalin takana -> kerholainen sai kiekon, syöttö keskisektoriin ja meidän molari imuroi voimattoman rannelaukauksen sisään.Kahden maalin tappioasemassa hirveä yliyrittäminen päälle. Olihan siinä jotain saumoja tulla vielä takaisin peliin mukaan, mutta ei ollu taaskaan viimeistelypäivä. Kolmessa viime Liiga-matsissa on nyt otettu turpaan maalein 2-13. Ehkä se nöyryys viisikkopeliä kohtaan alkaa sieltä pikkuhiljaa taas löytymään kun joukkue käy tarpeeksi alhaalla.
Pelin jälkeen sitten vitutuksissa kohti ratikkapysäkkiä vain huomatakseen, että kaikki vuorot peruttu! Siellä oli joku täräyttänyt ratikalla toisen ratikan kylkeen ja liikenne seis! Ainoa positiivinen puoli asiassa oli se, että kylkeensä saanut ratikka oli ns. Tappara-ratikka eli vuorattu ympäriinsä Tapparan mainoksilla. Veikkaan että joku Ilves-henkinen ratikkakuski oli siellä kuunnellut radiosta Ipan matsia ja yhtä vittuuntunut kuin minäkin konttaamiseen. Kyllä mäkin siinä tilanteessa olisin painanut vaan kaasua lisää jos joku fucking Tappara-ratikka olis ilmestynyt silmien eteen!
Ei sit muuta kuin bussipysäkkiä kohti kun ratikka ei kulkenut. Ja arvatkaapa vaan menikö se mun bussivuoroni lopulta niin täyteen, etten mahtunut kyytiin mukaan?!?
Being Ilves-fan
Loukkaantumiset. Siinä avainsana fanitusrintamalla tällä hetkellä. Kaiken muun hyvän lisäksi Ilveksen ykkösmies, joka tekee aina ketjukavereistaan parempia pelaajia eli Eemeli Suomi oli poissa perjantain TPS-matsista. Ei oo tarkkaa tietoa kuinka vakava loukkaantuminen on. Jostain pikkumurtumasta on huhuiltu Ilves-foorumilla. Ilman Suomea meidän hyökkäys on entistäkin kapeampi ja heikompi. Sinänsä perjantaina meidän peliesitys oli parempi kuin pitkään aikaan. Yllättäen vaan Pavlat hävisi taas räikeästi maalivahtipelin vastustajan molaria vastaan ja siinä oli koko lailla ottelun ratkaisu.
Arsenalin mestaruushaaveet uhkaavat kaatua loukkaantumisiin. Saka sentään teki eiliseen Liverpool-kamppailuun paluun parin ottelun poissaolon jälkeen. Mutta tuo puolustajakalusto. Voi herranen aika sentään mitä menoa. Saliba pelikiellossa. Gabriel loukkaantui kesken Pool-kamppailun ja on ilmeisesti jalka paketissa tällä hetkellä. Calafiori loukkina. Timber puolikuntoisena ja joutui tulemaan kesken Pool-pelin vaihtoon. Tomiyasu loukkina. Voihan elämä. Hieno taistelu eilenkin ja peli oli jopa voitettavissa. Mutta eihän joukkue millään kestä pitkässä juoksussa tällaista poissaolosumaa pakistosta.
Packersinkin pelinrakentaja Jordan Love loukki sitten jo toista kertaa tällä kaudella ja joutui jättämään eilisen pelin kesken. Melkoista menoa on mun fanitusrintamalla.
Valioliigassa kierroksen suurin yllätys nähtiin Palace-Spurs ottelussa. Tottenham ollut aika kovassa lennossa alkukaudesta pelillisesti ja Palace todellakaan ei. Odotin ehdottomasti vierasvoittoa tuosta ottelusta etukäteen. Mutta Spurs oli todella vaisu ja Palace pelasi ehdottomasti kauden parhaan ottelunsa. Ansaittu voitto kotkille.
Wolves esitti melkoisen loppukirin Brightonin vieraana. 85 minsan kohdalla vielä 2-0 tappiolla, mutta lopulta henkisesti todella tärkeä tasapelipiste matkaan. Brightonin pelaajia ja kannattajia voi hieman potuttaa. Juuri ennen 2-2 -tasoitusmaalia nimittäin kotijoukkueella oli peräti 4-1 ylivoimahyökkäys! Todella surkea syöttö siinä tilanteessa ja 10 sekuntia myöhemmin pallo oli verkossa toisessa päässä kenttää!
Toinen joukkue, jota varmaan aika paljon potutti viikonlopun pelinsä jälkeen oli ManU. Ekalla jaksolla Garnacho paukutti ensin pallon voimalla ristikkoon ja myöhemmin nähtiin ”miss of the season”. Diego Dalotilla oli TÄYSIN tyhjä maali edessään eikä vastustajaa lähimaillakaan. Jollain ihmeellä kaveri onnistui kuitenkin saamaan pallon ohi maalin! Harvoin näkee ihan noin kammottavia missaamisia. Ja lopultahan ManU koki tappion Hamin vieraana.
Ipswichin kannattaisi nyt jo viimein vaihtaa ykkösmolariaan. Muric maksaa joukkueelle nimittäin sarjapinnoja. Nytkin varsin pirteä peliesitys valui täysin hukkaan. Alivoimaisena vielä komeasti tasoihin, mutta sitten Muric nousi lisäajan viime hetkillä taas esiin. Mbeumo heitti sellaisen peruspääpallon boksiin. Kukaan Brentfordin pelaaja ei ollut lähelläkään ehtiä palloon, mutta Muric ilmeisesti kuitenkin pelkäsi tätä kun jähmettyi vain paikoilleen. Pallo sitten painui suoraan verkkoon ja Ipswichiltä jäi ansaittu tasapelipiste ottamatta.
Tämän päivityksen lopuksi vielä tärkeä ilmoitus: Perinteiset brittiläiset, isokokoiset Target-hyökkääjät eivät sittenkään ole vielä kuolleet sukupuuttoon! Tästä pitää huolen Nottinghamin Chris Wood, joka on uransa aikana saanut osakseen melkein yhtä paljon naureskelua ja aliarviointia kuin Peter Crouch aikoinaan. Wood paukutti jo viime kaudella komeat 14 maalia ja tämä kausi on alkanut vielä hurjemmalla tahdilla. Seitsemän häkkiä yhdeksässä matsissa! Ja millaisilla suorituksilla! Eivät todellakaan ole olleet mitään onnenkantamoisia vaan hienoilla suorituksilla tehtyjä viimeistelyjä. Wood iski aikoinaan Burnleyn paidassa neljällä peräkkäisellä kaudella vähintään 10 maalia Valioliigassa. Tämän jakson jälkeen seuraavat kaksi kautta tuottivat kuitenkin vain 5 ja 3 maalia sekä seuravaihdon kesken molempien kausien. Harva olisi uskonut, että kolossi nousee vielä noiden kausien jälkeen tällaiseen vireeseen. En ainakaan minä olisi uskonut, mutta hattua päästä miehelle!
Pingviini
Nää tekstit on kyllä mielettömän hyviä. Luen ihan kaikki vaikken Liigaa juurikaan seuraa vaan Valioliiga on nykyään se omin juttuni Arsenalin pienimuotoisen fanittamisen ohella.
Se liiga on kyllä saanut Arsun ja Cityn taapertelun jälkeen ihan uutta väriä kun asiantuntija-arvioissa hellyyttävän yksimielisesti kolmanneksi arvioitu Pool onkin ollut paras jengi tähän asti. Ja Aston Villa on ainakin vielä jaksanut painaa menemään, mutta tuskin tuolla rosterin laajuudella jaksavat koko kautta kun on CL myös taakkana. Chelsealla on myös paukkuja olla top4 noiden lisäksi, mutta muihin en jaksa uskoa.
PS. Chris Wood ei ole britti, vaan ”kiwi” eli uusiseelantilainen
Nää tekstit on kyllä mielettömän hyviä. Luen ihan kaikki vaikken Liigaa juurikaan seuraa vaan Valioliiga on nykyään se omin juttuni Arsenalin pienimuotoisen fanittamisen ohella.
Se liiga on kyllä saanut Arsun ja Cityn taapertelun jälkeen ihan uutta väriä kun asiantuntija-arvioissa hellyyttävän yksimielisesti kolmanneksi arvioitu Pool onkin ollut paras jengi tähän asti. Ja Aston Villa on ainakin vielä jaksanut painaa menemään, mutta tuskin tuolla rosterin laajuudella jaksavat koko kautta kun on CL myös taakkana. Chelsealla on myös paukkuja olla top4 noiden lisäksi, mutta muihin en jaksa uskoa.
PS. Chris Wood ei ole britti, vaan “kiwi” eli uusiseelantilainen
Kiitos! Lisää kyllä mukavasti motivaatiota kirjoitella, kun kuulee, että joku näitä innolla lueskelee.
Ja erittäin hyvä huomautus tuo Chris Wood! Uusiseelantilainenhan kaveri tosiaan on. On vaan niin perusbrittiläisen näköinen, että tuon asian unohtaa turhan helposti. Joka tapauksessa edustaa mainiosti perinteistä brittiläistä, kuolemassa olevaa targethyökkääjätyyppiä. Niin vaan viime viikonloppunakin Wood osui taas maalipuiden väliin. Parempi kuin Haaland tällä hetkellä!
Mestaruustaistosta tulee tosiaan mielenkiintoinen tällä kaudella, kun City ja Arsenal ovat ainakin vielä toistaiseksi kaukana viime kauden tasostaan. Molemmat kärsivät viikonloppuna tappion ja vieläpä täysin ansaitusti. City oli 80 minuuttia koko lailla umpisurkea Bournemouthin vieraana ja peli olisi hyvin voinut olla siinä vaiheessa enemmänkin kuin 2-0 kotijoukkueelle. Ihan loppuun City sai sitten kovan painostuksen aikaan. Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan enää mitään viime hetkien pisteitä pelastavaa maalia nähty. Bournemouth on vaan niiiiiiin hieno jengi, helppo sympata Iraolan poppoota! Omalla aktiivisella prässipelillä vaan lähdettiin Cityäkin vastaan vetämään ja se tuotti hienosti tulosta. City oli aivan köysissä ison osan ottelusta.
Arsenalilta puolestaan Newcastlen vieraana jo vähän liian tutuksi alkukaudesta tullut virkamiesmäinen suoritus. Joukkueen ongelmana on se, ettei viime kauden kivijalka eli puolustus onnistu pitämään enää lainkaan nollia ja sitten hyökkäyspelistä uupuu ikävän paljon Ödegaardin poissaolon myötä. Ihan liikaa se hyökkääminen on Sakan yksilösuoritusten varassa Ödegaardin poissaollessa.
Jännä nähdä kuinka paljon Cityn ja Arsenalin hyökkäyspeli tulee parantumaan maajoukkuetuon jälkeen kun ilmeisesti sekä De Bruyne että Ödegaard alkavat olemaan pelikunnossa. Kyllä nuo keskikentän keskustan pelintekijät vaan ovat aika kriittisen tärkeitä näillekin joukkueille. Cityllä toki KdB:n lisäksi myös Rodrin poissaolo on vaikuttanut merkittävästi.
Liverpool se vaan porskuttaa suosikkikaksikon kompastellessa. Itse asiassa Pooliltakin nähtiin melkoisen heikko avausjakso Brightonia vastaan. Vierasjoukkueen prässipeli toimi ja se sai huomattavasti kotijoukkuetta vaarallisempia hyökkäyksiä aikaan. Arne Slot vaikuttaa kuitenkin erinomaiselta managerilta ja niin vaan hän löysi jälleen oikeat lääkkeet toiselle jaksolle. Ottelun suunta kääntyi toiseen päähän kenttää ja Pool jauhoi vääjäämättä sen verran laatupaikkoja, että myös tulos kääntyi kotivoitoksi.
Nottingham jatkoi huimaa alkukauttaan ja nousi sarjataulukossa jo kolmanneksi! Täysin sekaisin oleva West Ham oli pelkkä suupala huippuvireiselle joukkueelle. Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan liito jatkuu. Mitään isoja uhkakuvia on peliesityksiä katsellessa tällä hetkellä vaikea nähdä, mutta toki se pelaajamateriaali omat realiteetit tulee todennäköisesti jossain vaiheessa asettamaan ja pientä laskua ainakin tulee sarjataulukossa. West Ham alisuorittaa puolestaan niin pahasti materiaaliinsa nähden, ettei kovin suurena yllätyksenä voitaisi pitää jos manageri siellä kohta vaihtuisi. ManUhan jakoi jo viime viikolla omat odotetut valmentajapotkunsa ja onhan peliesityksissä nyt sen jälkeen parissa ottelussa ollut ainakin jonkinlaisia piristymisen merkkejä.
Tottenham jatkoi upeita kotiesityksiään Aston Villan kustannuksella. Spurs on paukuttanut Arsenal-tappiota lukuun ottamatta 3-4 maalia kaikissa kauden kotipeleissään. Tärkeää oli myös se, että jo floppihyökkääjän leimaa valjujen peliesitystensä takia lähestynyt Dominik Solanke sai viimein ketsuppipullon auki ja tekaisi kaksikin häkkiä. Richarlison kun loukkasi jälleen kerran itsensä tultuaan vaihdosta kentälle, on Spursille elintärkeää että Solanke alkaisi löytämään viime kaudelta Bournemouthista tuttu virettään.
Southampton sai viimein kauden avausvoittonsa kaatamalla Evertonin 1-0. Vierasjoukkueella oli kyllä kaikki saumat ottaa pelistä vähintään tasuri, mutta viimein onnikin hymyili hieman Sotonille toisin kuin kauden aikaisemmissa peleissä.
Jos tämän hetken onnekkain joukkue pitäisi nimetä Valioliigasta niin se olisi ehdottomasti Leicester. Joukkue oli jälleen kerran pelillisesti selvästi huonompi kuin vastustajansa Ipswich, mutta niin vaan viime hetkien tasoitus toi taas tärkeän sarjapinnan. Ipswich vaikuttaa alkukauden perusteella joukkueelta, jonka peli näyttää ihan hyvältä niin kauan kuin se pysyy hyökkäyssuuntaan aktiivisena ja aggressiivisena. Mutta heti kun joukkue valuu alemmas ja pyrkii vain puolustamaan, alkavat myös ongelmat. Varsin kaoottista oli lopun puolustaminen Ipswichiltä vaikka siihen saakka olivat pelanneet erinomaisen ottelun. Jossiteltavaakin kyllä vähän joukkueelle jäi, sillä 1-0 tilanteessa kotijoukkueelle olisi aivan hyvin voitu viheltää rangaistuspotku.
Suorittelin Unibetillä siinä illasta jotain pokerimissionia ja kävin kurkkaamassa onko mulla jotain käyttämättömiä tikettejä jäänyt tilille. Ja olihan sinne jäänyt. Nimittäin vanhaksi menossa olevia Mission freerolls tikettejä. Tajusin samantien, että niin joo ne freerollit olivat olleet edellisenä sunnuntaina! Ne ovat joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina ja tämä oli muistaakseni ensimmäinen kerta kun unohdin pelata ne freerollit! Ette voi uskoa kuinka paljon nittiä alkoi vituttamaan tuollainen unohdus. Nää on just sellasia juttuja, jotka vituttaa minuntapaista erikoista nittiä varmasti about 33 kertaa enemmän kuin keskivertojamppaa. Hyvän ilmaisen valuen missaaminen. Se on nitin pahin vihollinen! Nuo Mission freerollsit ovat koko lailla parhaita freerolleja mitä nykyään enää on tarjolla. Vitutti muuten tiistai-illan lisäksi vielä keskiviikkoaamunakin kun heräsin tämä unohdus. Ja kyllä, olette oikeassa. Ei mullakaan ihan kaikki ole kotona pään sisällä!
Lokakuun vitutus oli vielä niin tuoreessa muistissa, että marraskuun freerolleja en todellakaan enää missannut! Ja hyvä niin. 1500€ freerollissa painuttiin nimittäin aina finuun saakka ja kuutossijasta lopulta mukavat 53€. Isommassa 5000€ freerollissakin mentiin rahoille saakka. Lopulta joltain 25. sijan paikkeilta ulos ja 35€ siitäkin ilmaista rahaa plakkariin. Yhteensä tuli siis lähes 90€ freerollilunastukset eilen.
Ilveksen viime viikosta kirjoittelu jää nyt seuraavaan postaukseen. Ehkä sitä voisi tässä maajoukkuetauon aikana kirjoitella vähän laajemminkin Liigan alkukauden yllättäjistä ja pettäjistä.
PokerBeat
Lokakuun vitutus oli vielä niin tuoreessa muistissa, että marraskuun freerolleja en todellakaan enää missannut! Ja hyvä niin. 1500€ freerollissa painuttiin nimittäin aina finuun saakka ja kuutossijasta lopulta mukavat 53€. Isommassa 5000€ freerollissakin mentiin rahoille saakka. Lopulta joltain 25. sijan paikkeilta ulos ja 35€ siitäkin ilmaista rahaa plakkariin. Yhteensä tuli siis lähes 90€ freerollilunastukset eilen.
Loistavaa! Hyvät rahat sieltä!
Thx, PokerBeat! Taitaa meidän pokerinittailussa olla jotain samoja piirteitä, näin olen tässä vuosien varrella ainakin ymmärtänyt
Aloitetaan maajoukkuetauon Liiga-katsaus omasta rakkaasta Ilveksestä. Käydään ensimmäisenä läpi Ilveksen viime viikko, joka oli lopulta ihan positiivinen. Neljän pelin tappioputken jälkeen saatiin viimein täydennystä pistesarakkeeseen keräämällä kuusi pinnaa kolmesta matsista.
Peliviikko käynnistyi tiistaina Raumalta pelillisesti hyvin tasaisissa merkeissä. Me oltiin ottelun alussa hieman niskan päällä ja Lukko puolestaan sitten pelin loppua kohden hallitsi hienokseltaan pelitapahtumia. Todella erikoisia maaleja tuli puolin ja toisin tässä matsissa. Miltei kaikki osumat olivat sellaisia, että niiltä paikoilta ei maalia olisi pitänyt ikinä syntyä. Oli erikoisia pomppuja, molarien heikkoja etukulman peittoja jne. Lopulta se kiekko pomppi paremmin Ilveksen suuntaan kun pelin lopussa Simon Stranskyn puoliepätoivoinen heitto maalille pomppi Lukon pakista omiin. Osuma jäi 2-3 voittomaaliksi ja meille erittäin arvokkaat kolme sarjapistettä sen myötä.
Torstaina Vaasassa nähtiin sitten runkosarjakiekkoa pahimmillaan. Parin ekan erän aikana oikein kumpikaan joukkue ei tuntunut syttyvän otteluun ja peli oli melkoisen tylsää katsottavaa. Hyviä maalipaikkoja ei nähty juuri ollenkaan. Meillä ehkä hieman paremmat saumat oli johtaa kahden erän jälkeen. Sitten en tiedä, mitä Ilvekselle tapahtui toisella erätauolla. Päätöserä oli nimittäin kauden kauheinta kiekkoa meiltä! Ei tahdottu päästä edes omalta alueelta kontrolloidusti kiekon kanssa pois! Ihan täydellinen mahalasku oli tuo erä ja Sport marssi lopulta ansaitusti 4-1 voittoon.
Lauantaiksi Niemelä oli saanut sitten joukkueen taisteluhengen taas huomattavasti parempaan kuosiin kun vieraskiertue päättyi Kouvostoliittoon. Oikeastaan läpi ottelun me hallittiin pelin virtausta ja oltiin hienokseltaan niskan päällä. Kolmannen erän alkuun painettiin pikatahtia pari osumaa, jotka lopulta riittivät vierasvoittoon. Vaikka pääosin oli ihan hyvä peliesitys meiltä niin on toki myönnettävä, että mahtui sinne joukkoon muutama karmea koomailukin lähinnä hyökkäyspäässä, mitkä johtivat KooKoon vaarallisiin ylivoimahyökkäyksiin. Niistä ne KooKoon pahimmat paikat syntyivät. Omalla perusrakentelulla eivät juurikaan hyville paikoille päässeet. Malek taisi torjua yli 40 laukausta ottelussa, mutta se tilasto kyllä valehteli jonkin verran, sillä Ilves voitti kuitenkin pelin maaliodottaman huomattavasti pienemmällä laukaisumäärällä.
Sitten hieman yhteenvetoa runkosarjan ensimmäisestä pätkästä Ilveksen osalta. Kausihan käynnistyi hurjalla seitsemän ottelun voittoputkella. Vieläpä kolmen pisteen sellaisilla. Hyvinhän me pelattiin kauden alussa, muttei kuitenkaan ihan noin hyvin. Vastukset olivat suotuisia ja tasaisissa peleissä pienet marginaalit kääntyivät meidän suuntaan.
Voittoputken jälkeen alkoikin vaikea jakso. Kahdeksasta seuraavasta ottelusta voitettiin vain kaksi. Osassa tämän jakson peleistä pelattiin oikeasti todella huonosti kuten esim. paikallismatsissa ja kotipelissä Ässiä vastaan. Toisissa, tasaisemmissa kamppailuissa ne pienet marginaalit kääntyivät sitten vastustajan suuntaan toisin kuin alkukauden voittoputken aikana. Niin se varianssi vaan tuppaa usein tasoittumaan…
Viime viikolla saatiin hommaa sitten tosiaan taas paremmin balanssiin Sportin vikaa erää lukuun ottamatta. Liigassa on pelattu nyt 18-21 ottelua ja pistekeskiarvossa ollaan tällä hetkellä viidennellä sijalla. Maaliodottamien erotuksessa olleen yli seitsemän maalia plussan puolella mikä on sarjan kolmanneksi paras lukema. Onhan peliesityksissä kiistatta ollut ailahtelua, mikä osaltaan aika usein kuuluukin alkukauteen. Keskimäärin ollaan pelattu kuitenkin ihan hyvin tämä kauden alku. Ylivoimaprosentti 28% (sarjan kolmanneksi paras) ja alivoimaprosentti n. 81% (sarjan viidenneksi paras) ovat ihan riittävällä tasolla. Tilanne on kohtuullisen hyvä, kun viisikkopeli ja erikoistilanteet eli ne pelaamisen peruspalaset ovat olleet sarjan top 5 tasoa. Toki finaalijoukkueeksi yltäminen vaatii vielä parannusta näillä kaikilla osa-alueilla. Kevääseen on kuitenkin paljon aikaa ja Niemelän prosessi on yleensä aina tuottanut sitä pelin kehitystä kevättä kohden.
Suurin pettymys alkukaudesta Ilveksen osalta on minulle ollut maalivahtipeli! Se oli osa-alue, joka meillä piti etukäteen ajateltuna olla kunnossa. Meillä oli kaksi vahvalta näyttävää korttia. Nuori, kehittyvä ja potentiaalinen tuleva NHL-vahti Jakub Malek sekä hieman kokeneempi, myös Malekin tapaan Tsekin maajoukkueringissä oleva Dominik Pavlat. Pakko on sanoa, että toistaiseksi molemmat ovat olleet ehdottomia pettymyksiä! Varsinkin Pavlat on ollut todella, todella huono! Voidaan puhua alkukauden otteiden perusteella jopa yhdestä sarjan huonoimmista molareista! Pavlatin torjuntaprosentti on vasta sarjan 20. eli viidenneksi huonoin vähintään seitsemän ottelua pelanneista maalivahdeista. Maaliodottamaan suhteutettuna Pavlat on päästänyt noin viisi maalia enemmän kuin ”olisi pitänyt” mikä on aika paljon seitsemässä pelatussa ottelussa.
Malek aloitti kauden itse asiassa erittäin hyvin. Hänelläkin alkoi kuitenkin vaikea jakso samaan aikaan kuin muulla joukkueella ja viimeisissä otteluissa selän taakse on lipsahdellut ikävän paljon helppoja maaleja. Sen myötä Malek on tipahtanut torjuntaprosenteissa sarjan 10. sijalle ja maaliodottamiinkin suhteutettuna hän on ollut parin maalin verran ”negatiivinen torjuja” eli päästänyt selkänsä taakse enemmän kiekkoja kuin olisi pitänyt.
Luotan siihen, että Malek saa paketin jossain vaiheessa taas kasaan. Hänellä oli myös viime syksynä vaikea ajanjakso, mutta löysi joulun jälkeen paremman torjuntavireen. Kehittyvä kaveri ja jälleen vuoden kokeneempi niin uskon kyllä Malekin nousevan paremmalle tasolle kuin mitä toistaiseksi on nähty. Pavlatin osalta usko on sen sijaan koetuksella. Miehellä on ollut ihan perusasioiden, kuten sijoittumisen, kanssa suuria ongelmia. Korvien välissä ei ole tuntunut kaikki olevan kohdallaan. En tiedä eikö hän ole sopeutunut elämään uudessa maassa vai onko itseluottamus vain mennyt pohjamutiin heikkojen suoritusten myötä. Toivottavasti Pavlat löytäisi kauden edetessä edes sellaisen tason, että hänet uskaltaisi hyvillä mielin heittää välillä maalin suulle ja antaa Malekille huilia. Onhan tässä kuitenkin sellainenkin mahdollisuus olemassa, ettei Pavlat jatka Ilveksessä kauden loppuun asti vaan joudutaan hankkimaan jostain pätevämpi kakkosveska.
Se toinen huolenaihe Ilveksen osalta on edelleen sama kuin mistä kirjoittelin jo ennen kauden alkua eli meidän hyökkäyskaluston riittävyys. Ykkösketju kannatteli meitä alun voittoputken aikana. Sitten kun sen tehot hyytyivät, hyytyi myös koko joukkueen pisteiden keruu. On edelleen suuri kysymysmerkki miten meidän 2-4 ketjujen hyökkäyskalusto tulee riittämään. Tuo osasto on toistaiseksi ollut pettymyksiä täynnä. Viimeisellä Liiga-viikolla ennen maajoukkuetaukoa meidän nelosketju Bau-Nättinen-Väisänen nousi viimein kantamaan vastuuta myös tuloksenteosta, mikä toi pienen valonpilkahduksen. Kunnon kakkosketjua meillä ei kuitenkaan edelleenkään ole. Adam Najman on osoittautunut todella pehmeäksi kaveriksi ja hänen piti sitä meidän kakkosketjua orkestroida. Ratinen-Meskanen-Könönen osasto on ollut erittäin vaisu eikä sieltä ole tullut juuri lainkaan tulitukea. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että mikäli me halutaan finaalipaikka keväällä saavuttaa niin jotain todellista vahvistusta tuo hyökkäysosasto vielä kaipaa. Pakit ovat hoitaneet oman ruutunsa hyvin sekä omiin päin että hyökkäyssuuntaan. Kakkos- ja kolmosketjut meidän pitää kuitenkin jostain kauden edetessä löytää. Ja siihen taidetaan tarvita myös ulkopuolelta jotain apuja.
PokerBeat
Kakkos- ja kolmosketjut meidän pitää kuitenkin jostain kauden edetessä löytää. Ja siihen taidetaan tarvita myös ulkopuolelta jotain apuja.
Sieltähän uusi hyökkääjähankinta sitten saatiin. 22-vuotias jenkki Lukas Svejkovsky, joka on Pohjois-Amerikassa pelannut AHL:ssä ja ECHL:ssä. Kyllähän tämä lähtökohtaisesti kalpenee aika pahasti naapurin Quenneville-hankinnalle, mutta kelpaa kuitenkin tässä vaiheessa. Ei Svejkovskyltä ihmeitä vaadita, että tulee vahvistamaan meidän 2-3 ketjuja. Toivottavasti tuo ainakin jalkoja joukkueeseen, sillä meidän tämän kauden hyökkäyskalusto on yllättävän hidasjalkainen.
Käydäänpä sitten läpi vähän muiden Liiga-joukkueiden kuin Ilveksen alkukautta. Aloitetaan positiivisista yllättäjistä, joita ovat olleet ainakin HIFK, Kiekko-Espoo ja SaiPa.
HIFK johtaa sarjaa ensimmäisellä maajoukkuetauolla. Ihan näin kovaa menoa aika harva veikkaili kauden alla. Aika yleisesti HIFK:ta soviteltiin vasta kakkoskoriin (niin tein myös minä). Kerrankin Ville Peltosen miehistö on kuitenkin tehnyt kovaa tulosta. HIFK on tehnyt peräti 3.62 maalia per ottelu eli eniten koko sarjasta. Ykkösvitja Vesalainen-Lehterä-Pakarinen on ollut aivan sairaassa vireessä. Lehterä on sadan tehopinnan ja Pakarinen 65 maalin tahdissa. Aivan pimeää menoa siis.
Avainkysymys HIFK:n ja ykkösketjun kohdalla on se, voiko tällainen meininki jatkua läpi koko kauden? Kaiken järjen mukaan ei mitenkään voi. HIFK on tehnyt toistaiseksi peräti 14 maalia enemmän kuin maaliodottaman mukaan olisi pitänyt tehdä. Itse asiassa maaliodottamien perusteella HIFK on ollut jopa hienokseltaan negatiivinen joukkue alkukaudesta! Maaliodottamat joukkueella ovat sarjan keskikastia. On selvää, että HIFK:n ykkösketju on ollut hurjassa liekissä ja sen myötä pistepussi on karttunut kovaa tahtia. Yhtä selvää on se, että mukana on ollut myös suotuisaa varianssia. On helppo ennustaa, että HIFK:n pistetahti tulee pienenemään enkä usko joukkueen olevan sarjan kärkipaikalla enää runkosarjan päätyttyä. Top 4 paikasta HIFK:lla on kuitenkin hyvät saumat taistella runkosarjan loppuun asti, sillä loistava alkukausi sallii jonkun vaikeammankin jakson kauden edetessä.
Kiekko-Espoo oli ennen kauden alkua nostoni ykkösideajoukkueeksi ja SaiPallekin veikkailin Raipen alaisuudessa merkittävää perustason nousua. En minä silti olisi ikinä uskonut, että joukkueet ovat parinkymmenen kierroksen jälkeen sarjataulukossa sijoilla kolme ja neljä! Kiekko-Espoo on ollut mestari kääntämään tiukat ottelut edukseen, mikä on hyvän joukkueen merkki. Aivan sarjan kolmanneksi parhaan joukkueen tasolla se ei kuitenkaan ole suorittanut, vaan HIFK:n tavoin tuloksissa on ollut mukana myös hyvää runia. Espoo on maaliodottamissa ollut viiden maalin verran negatiivinen joukkue alkukaudesta. HIFK:n tapaan joukkue on tehnyt selvästi enemmän maaleja kuin maaliodottaman perusteella olisi pitänyt. Eiköhän Espoo tulee kauden edetessä alaspäin sarjataulukossa. Joukkue vaikuttaa kuitenkin hyvin tasapainoiselta kokonaisuudelta, joten mihinkään jättiromahdukseen on vaikea uskoa. Tehot jakautuvat varsin tasaisesti läpi joukkueen. Lisäksi Liigan alkukauden suurimpia positiivisia yllättäjiä on ollut Espoon nuori maalivahtilupaus Petteri Rimpinen, jonka loistavat otteet ovat olleet suuri syy isolle pistepussille. Rimpisen torjuntaprosentti on sarjan toiseksi paras Tapparan Juha Metsolan jälkeen. Tietysti voidaan perustellusti kysyä, voiko 18-vuotiaan maalivahdin taso pysyä näin kovana koko kauden ajan?
SaiPa on parin koko lailla surkuhupaisan kauden jälkeen tehnyt komean nousun takaisin uskottavaksi Liiga-seuraksi. Raimo Helminen on niin intohimoinen kiekkomies, että hän tuntuu nykyisellään pystyvän sytyttämään koutsaamansa joukkueet aina melkoiseen liekkiin ja tekemään kovempaa tulosta kuin mitä paperilla voisi odottaa. Samalla on kuitenkin SaiPan kohdalla pakko todeta sama asia kuin HIFK:n ja K-Espoonkin: SaiPalla on ollut loistavissa tuloksissaan myös sopivasti tuuria mukana. Joukkueen maaliero on seitsemän maalia plussan puolelle kun maaliodottamien mukaan sen pitäisi olla saman verran pakkasella! SaiPan kohdalla suuren kysymysmerkin tulevaan aiheuttaa se, että loistavasti lainadiilin aikana pelannut maalivahti Oskari Salminen (torjuntaprosenteissa sarjan 4. paras) karkasi nyt Jypiin. Heikentyvä maalivahtipeli voi hyvinkin keikauttaa joukkueen tuloksenteon toiseen suuntaan. SaiPa tulee hyvin todennäköisesti valumaan sarjataulukossa reilustikin alaspäin runkosarjan aikana. Erinomaisen alkukauden myötä SaiPa tulee kuitenkin taistelemaan tiukasti pudotuspelipaikasta, mikä on jo sekin hyvä suoritus tällä pelaajamateriaalilla.
HIFK, Blues ja SaiPa ovat ne alkukauden selkeimmät positiiviset yllättäjät. Tähän kategoriaan voisi ehkä nostaa neljänneksi joukkueeksi vielä Ässät. Ennen kaikkea porilaisten hyökkäyspeli on ollut alkukaudesta selkeä positiviinen yllätys. Kaikki odottivat, että Ässillä oma pää kyllä pitää, mutta tehot hyökkäyspäässä tulevat olemaan tuskan takana. Ässät on kuitenkin esittänyt yllättävän pirteätä hyökkäyspeliä ja latonut kiekkoa häkkiin hienosti kolme maalia per ottelu tahdilla. Kuudes sija sarjataulukossa on positiivinen suoritus porilaisilta ja kaiken hyvän lisäksi tähän ei tilastojen mukaan ole tarvittu edes hyvää tuuria. xG-tilastojenkin mukaan joukkue on nimittäin ollut juuri tasan kuudenneksi paras tähän saakka!
Koko lailla odotusten mukaisesti ovat toistaiseksi suorittaneet Tappara, KalPa, TPS, Sport, HPK ja Jukurit. Ainakaan minulle ei näiden joukkueiden tämän hetken sarjasijoituksissa ole mitään yllättävää. xG-tilastoista huomioitavaa näiden joukkueiden kohdalla on se, että Sportin ja Jukureiden olisi niiden perusteella pitänyt toistaiseksi kerätä huomattavasti nähtyä enemmän sarjapisteitä. Jukurit on xG-tilastossa sarjan alempaa keskikastia eikä suinkaan selvä sarjajumbo ja Sport peräti sarjan kakkossijalla! Jukureiden pelejä kun on katsonut niin selkeästi omakin havaintoni on ollut, että nähtyä enempään olisi ollut kaikki eväät. Sportin näin kova sijoitus xG-tilastoissa sen sijaan yllätti. Täytyy ehdottomasti ottaa joukkue tarkempaan seurantaan maajoukkuetauon jälkeen, sillä vielä toistaiseksi omat havainnot rajoittuvat pitkälti Ilves-kohtaamisiin.
Tappara on edelleen Tappara ja jälleen kerran ykkössuosikki mestariksi. Varsinkin kun hankki vielä pari kovaa, kokenutta vahvistusta joukkueeseensa viime viikolla. KalPan pelitapa toimii edelleen kuin junan vessa. Joukkue on sarjan tasaisimpia ja varmimpia suorittajia. TPS on jotenkin aikas HMV-joukkue nykyään. Siellä se on joukon jatkona takuuvarmana keskikastin tiiminä mukana sarjassa aiheuttamatta suuntaan tai toiseen sen suurempia tuntemuksia tai erityishavaintoja. HPK paransi valmentajavaihdon myötä selvästi tuloksentekoaan, mutta xG-tilastot paljastavat, että ongelmia on edelleen myös jäljellä. Joukkue on ollut nimittäin xG:ssä sarjan ylivoimaisesti heikoin joukkue, osin toki aivan alkukauden peruja, mutta eivät ne xG-tilastot mitään hyviä Mannerinkaan aikana ole olleet.
Käsitellään toisessa postauksessa sitten vielä alkukauden negatiivisia yllättäjäjoukkueita.
SaiPan kohdalla suuren kysymysmerkin tulevaan aiheuttaa se, että loistavasti lainadiilin aikana pelannut maalivahti Oskari Salminen (torjuntaprosenteissa sarjan 4. paras) karkasi nyt Jypiin. Heikentyvä maalivahtipeli voi hyvinkin keikauttaa joukkueen tuloksenteon toiseen suuntaan.No SaiPahan ampuu kovilla! Salmisen tilalle hankittiin nyt paperilla todella kovan luokan kassari Michael Hutchinson, jolla on aika vahvaa kokemusta NHL:stä lähinnä kakkosmaalivahdin roolista. Hienoa nähdä tällainen kaveri Liigassa ja vieläpä SaiPassa. Aivan oikein Lappeenrannassa yritetään hyödyntää maksimaalisesti uutta buumia, jonka Raipe sinne tänä syksynä on nostattanut.
Sitten niihin Liigan alkukauden pettymyksiin. Aloitetaan tässä postauksessa Lukosta ja Kärpistä, joiden tilanne on osittain aika samantyyppinen. Kumpikin joukkue näyttää paperilla erittäin kovalta, mutta kummankin kohdalla valmennusta pidettiin kauden alla kysymysmerkkinä. Ensimmäisellä maajoukkuetauolla molemmat valmentajat ovatkin odotettua heikompien tulosten myötä heti jo kovan paineen alla. Tulosta pitää alkaa tulemaan huomattavasti kovemmalla tahdilla ja nopeasti. Muutoin Lämsä ja Mäntymaa saattavat havaita kalossin kuvan ahterissaan.
Tulosten takaa Lukon ja Kärppien osalta paljastuu kuitenkin aika erilaiset alkukaudet. Lukko on itse asiassa ollut pelillisesti hyvin vahva ja on ylivoimainen ykkösjoukkue alkukauden xG-tilastoissa! Itsekin Lukon pelejä jonkin verran seuranneena voin vahvistaa sen asian, että joukkueen peli on kulkenut huomattavasti saatuja tuloksia paremmin. Voisi ajatella homman kiikastaneen viimeistelystä, mutta itse asiassa Lukko on tehnyt juuri sen verran maaleja kuin maaliodottaman mukaan olisi pitänytkin. Omiin on mennyt jonkin verran enemmän kuin olisi pitänyt, mutta siinäkään ero odottamaan verrattuna ei ole iso. Raumalaiset ovat vain jotenkin ihmeellisesti onnistuneet häviämään otteluja enemmän kuin olisi pitänyt. Yksi selittävä tekijä tähän on Lukon umpisurkea ylivoimapeli. Se on ollut nimittäin KalPan jälkeen sarjan toiseksi tehottominta. Toisaalta alivoimaprosentissa Lukko on sarjan ykkösjoukkue. Mikäli joukkueen peruspeli pysyy näin tasokkaana ja ylivoimapeli paranee edes jonkin verran, tulee Lukko nousemaan runkosarjan edetessä top 4 sijoitukselle.
Kärppien kohdalla alkukauden tarina on ollut pelillisesti hyvin erilainen kuin Lukolla, vaikka joukkueet sarjataulukossa ovatkin peräkkäisillä sijoilla. Kärppien peliesitykset ovat nimittäin alkukaudesta näyttäneet pääosin karmaisevan huonoilta. xG-tilastoissa joukkue on vasta 11. sijalla, joten huonoa tuuria oululaiset eivät voi heikosta alkukaudestaan syyttää. Tehot ovat levänneet lähes täysin muutaman kärkihyökkääjän harteilla, mutta siitä huolimatta joukkue on kyllä iskenyt maaleja ihan riittävän määrän. Puolustuspeli ei vain ole antanut lainkaan apuja joukkueelle. Kärpät on päästänyt nimittäin peräti 3.63 maalia per ottelu mikä on eniten koko sarjasta! Maalivahtipeli Kärpillä on ainakin epäonnistunut alkukaudesta, sillä sekä Niclas Westerholm että Tomi Karhunen ovat päästäneet selkänsä taakse enemmän osumia kuin maaliodottamien mukaan olisi pitänyt. Toisaalta Kärpät on sitten vastapainoksi ollut myös ylitehokas hyökkäyspäässä ja tehnyt selvästi enemmän osumia kuin olisi pitänyt. Kokonaisuudessaan Kärppien peli on alkukaudesta näyttänyt hyvin epätasapainoiselta. Maaliverkot heiluvat molemmissa päissä kenttää eikä toimivasta pelitavasta ole ollut oikein tietoakaan. Ville Mäntymaan on pakko saada paketti pikaisesti paremmin kasaan. Puolustuspäätä tilkitsemään hankittiin juuri itselle Ilveksen riveistä kovinkin tuttu tsekkipakki Dominik Masin, joka kuuluu sarjan ihan parhaisiin yleispuolustajiin. Juuri sellainen kaveri, jota joukkue tässä tilanteessa kaipasikin. Veikkaan, että Kärpät tulee jonkin verran parantamaan peliesityksiään, mutta parantaako niin paljon, että Mäntymaan työpaikka tulee säilymään? Vaikea sanoa. Masin ja loukkaantuneena pitkään ollut Turunen kun lisätään rosteriin niin pakkohan voittoja on alkaa tulemaan kovemmalla tahdilla kuin tähän saakka.
Kari
Kari tunnustautuu mitä luultavammin Kaukovaaran kovimmaksi Nottingham Forest kannattajaksi. Tai ainakin kovimmaksi sympatiaseeraa´aksi. Kari kun kavahtaa tuota kannattajatermiä täältä Kaukovaarasta käsin katsottuna. Toki Karin Milanille se suotakoot.
Pohja Nottingham Forest suhteelle luotu 90-luvun lopulla Rovaniemen Keskuskentällä. FC Santa Claus isännöi tapahtumaa. Vastassa Nottingham Forest. Karin vieressä istuu Armstrongin Keke. Se mikä Karia harmitti oli Pierre van Hooijdonkin sopimustilanne. Kasari ja ysäri Alankomaat pitivät sisällään hienoja hahmoja ja vuoden 1998 arvokisat ovat olleet Karille kaikkien aikojen arvokisat. Lontoon olympialaiset järjestyksessä jaetulla toisella sijalla Naganon kanssa. Hooijdonk kiukutteli menemään eikä ollut Rovaniemellä. Mutta Steve Stone oli mukana. Kova potku ja pälvikalju. Taululla lukemat 0-10 kun lisäaikaa alettiin pelaamaan ja Kari asteli porteista ulos. Tuosta Nottingham paineli vielä kolme lisää. Forest parempi 0-13.
Eihän Karilla enää mitkään Englannin taivaskanavat näy jotenka tekstitelkkarista Forestit. Muita Karille lämpimiä muistoja herättäviä Valioliigaporukoita olivat 90-luvun Spice Boys Liverpool Collymoreineen, Fowlereineen, McManamineen, Redknappeineen ja Phil Babbeineen. David James Karin lempi englantilainen pallon potkija/torjuja kautta aikain. Jolla maanisin Nintendo-kausi päällä Villa-vuosinaan. Wembleylla Unitedia vastaan malttanut edes tauolla koppiin poistua vaan oli pakko päästä torjumaan palloa. Ja tuohon päälle vielä nuori Michael Owen.
Seuraavana listalla Carlos Tevezin ja Javier Mascheranon West Ham. Keväällä Lontooseen ja kahdestaan pitivät vasarat sarjassa. Massea meinanneet aluksi edes kentälle päästää. Eihän tuollaista dominointia Kari ole koskaan nähnyt missään mitä Carlos Tevez tuolloin esitti. Mohamed Salah Fiorentinassa lähimpänä. Levänneillä kintuilla kevääseen kesken kauden.
Vuosikerran 2008-09 Hull City mahtava joukkue. Jimmy Bullard aivan upea pelaajatyyppi. Dean Windassilla upea nimi. Toki Kari oli päivystänyt Hull Cityn tulemista Veikkaaja-lehdestä jo sieltä kolmos-nelosdivisioonasta asti.
Ja sitten toki vielä Manchester City ennen veriraha äkkirikastumistaan. Shaun Goater teki maalia ja tolppien välissä lippalakkinsa alla Nicky Weaver.
Boltonissa Big Sam Allardycen pelaajapolitiikka kiinnostavinta kautta aikojen. Paidan pukivat päälleen niin Milanista tutut Ibrahim Ba ja Taribo West. Kuin myös tietenkin Valioliigan kautta aikain ulkkari Jay-Jay Okocha. Ja moni muu.
David Jamesin jälkeen neljä seuraavaksi kovinta Stan Collymore, Joe Cole, ja Paulit Merson ja Gascoigne.
Kiitos Karille muisteloista! Legendaarisia nimiä ja joukkueita. Voinkin Nottingham Forestin sympatisointisi kunniaksi kertoa yhden oman muiston Forestista. Olin nimittäin kaudella 2010-2011 Lontoossa paikan päällä katsomassa Nottinghamin FA Cupin ottelua West Hamia vastaan. Tuolloin pelattiin vielä legendaarisella Upton Parkilla eikä nykyisellä, tylsällä olympiastadionilla (jossa sielläkin on tullut vierailtua).
Ottelusta jäi mieleen etenkin Championshipissä tuolloin pelanneen Nottinghamin vierasfanit, joita oli todella paljon ja jotka pitivät aivan äärettömän kovaa meteliä erityisesti ottelun alkupuolella. Etenkin ”West Ham is a shithole” -chäntti oli kovassa suosiossa. En ole yhtä kovaääniseen vieraskannattamiseen missään muussa paikan päällä todistamassani ottelussa törmännyt. Vierasfanit saivatkin avausjaksolla bensaa liekkeihin, kun Forest käänsi tappioaseman 1-2 johdokseen. Lopulta West Ham jyräsi kuitenkin väkisin jatkoon 3-2 voitolla ja vieraskannattajienkin möykkä laantui hieman pelin loppua kohden. Kotijoukkueen sankari oli melkoiseksi tuntemattomaksi suuruudeksi jäänyt nigerialainen Victor Obinna, joka tekaisi hattutempun kyseisessä ottelussa. Taisi jäädä tuo ottelu kaverin koko lailla ainoaksi tähtihetkeksi Englannin uransa aikana.
Laitetaanpa sitten Liiga-katsaus pakettiin, kun pelit jatkuvat taas jo tänään. Jäljellä on vielä kolme alkukauden pettymysjoukkuetta Pelicans, KooKoo ja JYP.
Pelicansin kohdalla osattiin ennen kauden alkua ennakoida, että sijoitus tulee todennäköisesti tippumaan kahden hienon kauden jälkeen. Sija 12. ensimmäisellä maajoukkuetauolla on tästä huolimatta selkeä pettymys. Eikä sijoituksessa ole maaliodottamienkaan perusteella paljon jossiteltavaa, sillä niissä Pelicans on tällä hetkellä sijalla 13. Aivan alkukauden heikkoja esityksiä ja tuloksia selittävät osaltaan loukkaantumiset. Lahtelaisilla oli nimittäin poikkeuksellisen paljon nimenomaan kärkipelaajiin kohdistuneita loukkaantumisia. Joukkue ajautuikin avauspelin JYP-voiton jälkeen viiden ottelun tappioputkeen pitkälti näiden loukkaantumishuolien takia. Tämän jälkeen seuraavat 12 ottelua on tuottanut jo 7 voittoa, joten joukkueen kurssi on ollut nousussa loukkaantumisten hellitettyä. Pelicans tullee nousemaan sarjan keskikastin paikoille runkosarjan edetessä. Mitalikannassa tämän kauden Pelicans tuskin tulee kuitenkin enää pysymään.
KooKoon kausi käynnistyi varsin mukavasti, sillä 12 ensimmäistä ottelua tuottivat peräti 8 voittoa. Viime viikot KooKoo on ollut kuitenkin tuloksellisesti sarjan heikoin joukkue ja yhdeksästä viimeisestä ottelusta tilille on tullut yksi ainoa voitto. Maajoukkuetauolle joukkue lähti viiden ottelun tappioputki niskassaan. Ihan sarjan toiseksi viimeistä sijaa KooKoo ei peliesityksillään olisi kuitenkaan ansainnut, vaan joukkueella on ollut myös huonoa runia matkassaan. Maaliodottamaa KooKoo on luonut itse koko lailla saman verran kuin on antanut sitä vastustajilleen ja sen osalta kuulunut sarjan keskikastiin eikä suinkaan hännille. On mielenkiintoista nähdä miten joukkue on saanut tauon aikana nollattua sysimustan tuloksellisen jaksonsa. Peruspeli riittää jatkossa nähtyä parempaan pistetahtiin elleivät jatkuvat tappiot sitten paina liikaa takaraivossa. Paineet etenkin tälle kaudella pitkästä aikaa taas töitä löytäneen Jouko Myrrän niskassa ovat kovat.
Edelliset neljä alkukauden tuloksellista pettymystä eli Lukko, Kärpät, Pelicans ja KooKoo olivat koko lailla selviä tapauksia. Viimeisenä käsiteltävän JYPin kohdalla voidaan käydä keskustelua kuuluuko se pettymyskategoriaan. Omalla kohdalla toistaiseksi nähty pistetahti on ollut kuitenkin pienoinen pettymys. Pelicansin tapaan tosin myös JYP on kärsinyt jonkin verran avainmiestensä loukkaantumisista. Ykkössentteriksi Pelicansista hankittu Nathan Schnarr on pystynyt pelaamaan vain neljä ottelua ja hyökkäyksen toinen kesän profiilihankinta Pekka Jormakka vain yhdeksän ottelua. Puolustuksen iso lupaus Jesse Pulkkinenkin oli loukkaantumisen takia sivussa ensimmäiset 14 ottelua. On selvää, että JYPin kapeassa pelaajamateriaalissa tällaiset poissaolot syövät iskukykyä ja ovat näkyneet etenkin joukkueen hyökkäyspelissä. JYP onkin luonut alkukaudesta vähiten maaliodottamaa kaikista joukkueista. Maaliodottamien erotuksessakin JYP on ollut HPK:n jälkeen sarjan toiseksi huonoin joukkue. Kovin lupaavalta joukkueen tilanne ei siten vaikuta. Yksi iso mahdollisuus JYPillä on kuitenkin kääntää kurssi tauon jälkeen positiivisemmaksi. Ykkösmaalivahdiksi kaavailtu Veini Vehviläinen on nimittäin pelannut karmaisevan huonon alkukauden. Vehviläisen torjuntaprosentti on enemmän pelanneista maalivahdeista sarjan huonoin. Maaliodottamiin suhteutettuna Vehviläisen torjuntatyöskentely on myös ollut alkukaudesta sarjan heikointa. Huono maalivahtipeli heijastuu aina väkisin muunkin joukkueen tekemiseen. Nyt JYP hankki kuitenkin maajoukkuetauon aikana maalinsa suulle SaiPassa erinomaisesti alkukaudesta esiintyneen Oskari Salmisen. Jos ja kun hän nostaa merkittävästi JYPin maalivahtipeliä, tulee se parantamaan huomattavasti koko joukkueen mahdollisuuksia nousta pudotuspelijoukkueeksi kauden edetessä.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.