Pokerinittailijan ja himopenkkiurheilijan paluu

Eiköhän se olisi aika pienen tauon jälkeen kirjoitella taas Valioliigan osalta päivitystä. Mainitaan nyt sitä ennen kuitenkin, että pitkän pähkäilyn ja pohdinnan jälkeen ostettiin nyt sitten viime viikolla Thaimaan lennot! Bangkokiin lennetään tammikuun loppupuolella. Vielä toistaiseksi ei ole varattuna muuta kuin lennot ja ihan täyttä varmuutta ei ole missä majaillaan. Todennäköisesti ainakin parissa eri paikassa. Pitkien lentojen tuskaa lievitettiin vähän ostamalla molempiin suuntiin lisämaksusta eturivin istumapaikat, joissa on sitten vähän enemmän jalkatilaa. Tyyristä oli, mutta elämähän on!

Mutta sitten siihen Valioliigaan ja totta kai pakko aloittaa jälleen kerran Manchester Citystä. 11 pelin jaksossa nyt yksi ainoa voitto. Sensaatiomainen romahdus. Pep on todellakin hukannut Mojonsa. ManU päästi paikallismatsissa Cityn pitkään liian helpolla. Ihan samalla tavalla kuin moni muukin niin minäkin ihmettelin Amorimin lähestymistapaa otteluun. City on ollut haavoittuvainen nimenomaan vastahyökkäyksille ja tästä huolimatta Amorim rakensi avauskokoonpanonsa kaikkea muuta kuin vastahyökkäyspelaajille. Sen sijaan hän lähti pelaamaan hyvin varovaisesti oman pään kautta. Tuo on ollut juuri se pelitapa, jonka City on vuosien varrella murtanut kerta toisensa jälkeen. Silloin kun Cityn on annettu jauhaa rauhassa tuota hidastempoista pallonhallintaansa niin lähes poikkeuksetta joukkue on sitten jossain vaiheessa löytänyt ne riittävät aukot vastustajien bussista ja vienyt voiton.

Eilinen ottelu näytti pitkään tältä eli että Gvardiolin avausjakson osuma riittää voittoon. On tosin sanottava, että jos Cityn hyökkäyspeli olisi vanhalla tasollaan niin ottelu olisi ollut ennen viimeistä kymppiä enemmän kuin 1-0. Todella vähän tämä nyky-City nyt sitten kuitenkin pallonhallinnastaan huolimatta sai mitään vaarallista aikaan. ManUnkin oli toki lopulta pakon edessä nostettava jonkin verran prässi- ja aktiivisuustasoaan ottelun loppua kohden. Brunolla oli siinä jo yksi loistopaikka, mutta hän nosti läpiajonsa päätteeksi pallon ohi takanurkasta. Ja 1-0 näytti pitävän loppuun saakka. Ennen kuin tapahtui sitten se mikä on ollut myös Cityn isona ongelmana tällä kaudella. Eli merkittävät henkilökohtaiset virheet. Nunes antoi ensin todella huono syötön alaspäin ja Amad pääsi palloon käsiksi. Tilanne näytti jo kuivuvan kokoon ennen kuin Nunes teki toisen ison virheen ja tuli paniikissa paikkaamaan ensimmäistä mokaansa. Peruspeittäminen olisi tuossa tilanteessa jo riittänyt, mutta Nunes tuli voimalla Amadin jaloille. Rankkarista tasoitus ja hetkeä myöhemmin tilanne oli jo 1-2, kun Ederson epäonnistui ties kuinka monetta kertaa vastaantulossaan ja Amad pääsi tuikkaamaan pallon hieman onnenkin avustuksella verkon perukoille. Ederson on vuosien aikana päässyt liian usein liian helpolla Cityn veräjän suulla. Maailman luokan kassari hän ei ole mielestäni ikinä ollut ja viimeistään tämä kausi on sen osoittanut nyt kun City olisi kerrankin kaivannut maalivahtia, joka tekisi game savereita. Kovassa paikassa on Pep. ManU ei pelannut eilen millään tavalla hyvin, mutta siitä huolimatta tuloksena oli jälleen kerran tappio. City ei osannut tappaa peliä silloin kun ManU siihen tarjosi kaikki mahdollisuudet ja lopussa isot henkilökohtaiset virheet + puolustusongelmat nousivat taas suureen rooliin.

Mestaruustaistelussa viikonlopun tulokset satoivat ennen kaikkea Chelsean laariin. Siniset hoitivat oman osuutensa hieman takellellen, mutta kuitenkin. 2-0 johto oli todella lähellä hukkua kun Mbeumon kavennusmaalin jälkeen Brentford sai vielä pallon avopaikasta ylärimaan saakka. Kilpakumppanit Liverpool ja Arsenal sen sijaan tiputtivat pisteitä, aika erilaisilla peliesityksillä tosin.

Liverpool on yksinkertaisesti sarjan paras joukkue. Tämän voi sanoa siitä huolimatta, että Valioliigassa on nyt voittokulun jälkeen kahden tasapelin putki päällä. Lauantain peliesitys vakuutti kuitenkin kovasti. Pool otti ottelun alussa isosti osumaa kun Fulham iski avausmaalin ja Robertson lensi vielä hetkeä myöhemmin suoralla punaisella suihkun puolelle. Se miten Liverpool reagoi näihin vastoinkäymisiin on mestarijoukkueen merkki. Tyytyikö Pool alivoimaisena tasapelipisteeseen niin kuin 95% joukkueista olisi tehnyt? No ei vaan se haki isollakin riskillä voittoa ja kolmea pinnaa ottelun loppuun saakka! Ja oli siinä lähempänä kuin miehen ylivoimalla pelannut Fulham. Tasapelipisteeseen lopulta oli tyytyminen, mutta hattua päästä Arne Slotin miehistölle. Tuollaisella rohkeudella, asenteella ja voittajan mentaliteetilla ansaitsee voittaa mestaruuden. Se on pakko näin Arsun miehenäkin sanoa.

Miten se oma Arsu sitten? Heikkoa on vaan se hyökkäyspeli poislukien kulmat… todella heikkoa. Ennen Everton-ottelua näin X:ssä tilaston johon oli summattuna yhteen kahdeksan viime ottelun luotu maaliodottama avoimessa pelissä. Arsenal oli tässä tilastossa Valioliigan kolmanneksi huonoin joukkue! Edellä muun muassa tällaisia joukkueita kuin Ipswich, Everton ja Leicester! Ja siltähän tuo homma näytti jälleen myös viikonloppuna Evertonia vastaan. Puolustus kyllä pitää ja kulmat ovat vaarallisia, mutta perushyökkäyspeli on todella ideaköyhää ja vastustajan helposti luettavissa. Käytännössä kaikki hyökkäykset kulkevat oikealta laidalta Sakan kautta. Pimennä Saka ja kulmat, pimennä Arsun hyökkäyspeli. Siinähän se kiteytettynä.

Nottingham se sen kuin vaan porskuttaa edelleen! Aston Villa oli viikonloppuna pitkään 0-1 johdossa, mutta niin vaan ottelu kääntyi lopussa kotivoitoksi. Ihan ansaitusti kylläkin, sillä ottelu kulki aika vahvasti Nottinghamin komennossa. Kertaalleen Chris Woodin 1-1 tasoitusmaali jo hylättiin VARin toimesta äärimmäisen niukan paitsion takia. Tämä ei Nottinghamia lannistanut vaan isännät rynnivät väkisin ottelun lopussa rinnalle ja ohi. Hienoa tarinaa on tämän kauden Nottingham rakentamassa, vaikka onkin ainoa joukkue joka on maailman aikoihin onnistunut häviämään Pepin Citylle!

Viikonloppu poiki kahdet valmentajapotkutkin Valioliigassa. Wolves ja Southampton koittavat kääntää kautensa suuntaa uuden valmentajan avulla. Sotonin ekan jakson esitys Spursia vastaan oli häpeällinen. Jo tauolla 0-5 numerot aivan karmaisevan puolustuspelin seurauksena ja toinen jakso oli tämän jälkeen pelkkää kävelyä. Eipä kovin suurena yllätyksenä tämän jälkeen tullut ilmoitus Russell Martinin potkuista. Martin yritti liian kunnianhimoisesti pärjätä Valioliigassa hallitsemalla palloa, vaikka käytössä olevien palasten taso ei tähän riittänyt.

Wolvesin tappioputki venyi puolestaan jo neljään kun sudet taipuivat kotistadionillaan 1-2 tappioon Ipswichiä vastaan. Eikä lopputulosta vääryytenä voi pitää, sillä Ipswich oli mielestäni hienokseltaan parempi joukkue ottelussa. Häpeällisin osuus Wolvesin ottelussa nähtiin toki vasta päätösvihellyksen jälkeen kun Rayan Ait-Nourin ja Matheus Cunhan pääkopat eivät katkeraa viime hetken tappiota kestäneet. Molemmat riehuivat taiston tauottua siihen malliin, että pelikieltoa on kaiken järjen mukaan luvassa. Ei tuntunut tämän kauden Wolves olevan Gary O’Neilin näpeissä ja hän maksoi asiasta työpaikallaan.

Crystal Palace on kovassa nousussa ja yksi sarjan kovakuntoisimpia tiimejä tällä hetkellä. Eilen joukkue kaatoi Brightonin vieraissa maalein 1-3 todella väkevän peliesityksen päätteeksi. Palace oli selvästi parempi joukkue eikä Brighton löytänyt oikein mitään aseita Palacen vastahyökkäyksiin ja tiiviiseen puolustuspeliin. Palace on pelannut nyt viisi ottelua ilman tappiota ja myös peliesitykset ovat kauden alun taapertamisen jälkeen olleet huomattavasti laadukkaampia.

Siinäpä Valioliigasettiä taas pienen tauon jälkeen. Seuraavassa postauksessa käydään sitten läpi Ilveksen vaikeaa neljän ottelun viikkoa.

Huhheijaa, on tää Joulun aika vaan kiireistä. On olemassa kahdenlaisia persoonia: Joulu-ihmisiä ja ei-Joulu-ihmisiä. Itse kuulun kyllä niihin jälkimmäisiin…

Nyt saatiin joka tapauksessa jo eilen ja toissapäivänä hoidettua pakolliset sukulaisvierailut. Sen myötä tänään luvassa mukavan rauhallinen päivä kun urheilutkin käynnistyvät uudestaan vasta huomenna. Tarkoituksena mennä ainakin emännän kanssa joulusaunaan, toki syödä edelleen lisää kinkkua ja myös pelata Smart10-peliä, joka oli yksi joululahjoista. Eilen jo testattiin ja on kyllä harvinaisen hyvän idean joku saanut peliä kehittäessään. Todella simppeli peli sinänsä, mutta siitä huolimatta hyvin mielenkiintoinen. Suosittelen kokeilemaan jos joku ei ole vielä peliin törmännyt. Tosi suosittuhan tuo on viime aikoina ollut ja peliä myydäänkin nykyään melkein joka kaupassa. Enkä ihmettele miksi on suosittu. Erittäin helppo ja vähän tilaa vievä peli ottaa myös mukaan vaikka reissuille.

Ok, käydäänpä pikaisesti viime viikonlopun urheilujakin läpi. Ilveksen poissaolosuma alkoi saamaan viikonloppuna jo tragikoomisia piirteitä. Lauantaina KooKoota vastaan Ilvekseltä puuttui kokoonpanosta muun muassa ykkösmolari, ykköspakki ja 5/6 kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjistä! Paljon kertoo se, että meidän nelosketjun sentterinä viiletti ”stay-at-home” puolustaja Juho Rautanen laiturinaan ”nevöhöörd” junnu Iivari Heikkinen, joka ei ole U20-sarjassakaan tehnyt tällä kaudella kuin kolme maalia 23 otteluun! Lähtökohtiin nähden hieno taistelu kun tultiin kolmannessa erässä kahden maalin takaa tasoihin ja saatiin lopulta yksi tärkeä sarjapiste plakkariin. KooKoo voitti ottelun jatkoajalla aika kyseenalaisen jäähyvihellyksen jälkeen. Yksi sarjapiste oli joka tapauksessa tuolla kokoonpanolla erittäin hyvä suoritus.

Päivää aikaisemmin Ilves oli kaatanut HIFK:n kotiottelussaan 2-0 kahden repaleisen joukkueen kohtaamisessa. Ei jää ainakaan viihdyttävyyden osalta historian kirjoihin tuo ottelu. Varsin varovaista ja passiivista peliä oli molemmilta joukkueilta. Ei todellakaan mitään hienouksia nähty ottelussa. Kolmannessa erässä HIFK hölmöili lopulta jäähyilyllään onneksi sen verran, että Ville Meskanen pääsi iskemään yv:llä voittomaaliksi jääneen osuman. Neljä pinnaa tyydytti ehdottomasti viikonlopusta noilla poissaoloilla. Toivottavasti tämän viikon perjantaiksi saataisiin raavittua kasaan jo edes kelvollinen kokoonpano.

Valioliigassa nähtiin viikonloppuna aika yllätyksetön kierros. Itselleni suurempi yllätys oli oikeastaan vain Fulhamin jääminen 0-0 tasapeliin kotiottelussa Southamptonia vastaan. Russell Martinin poispotkiminen tuotti ainakin ensimmäiseen otteluun huomattavasti tähän saakka nähtyä tiiviimpää puolustuspeliä. Ei Fulhamilla ottelussa mitenkään isoa määrää ollut hyviä maalipaikkoja, enemmän toki kuitenkin kuin Sotonilla.

Liverpool murskasi aika odotetusti Tottenhamin. Se on koko lailla itsemurhaa lähteä pelaamaan sitä Spursin ”omaa peliä” Poolia vastaan, mutta Ange Postecoglou ei tunnetusti omista periaatteistaan luovu eikä tee kompromissejä. Liverpool on Mo Salahin johdolla vain yksinkertaisesti liian kovassa lennossa ja nyt Diogo Jotakin on vielä kuntoutunut loukkaantumisestaan niin tulivoima ei muuta kuin vaan lisääntyy.

Manchester City otti tukkaan Aston Villan vieraana, niin kai voidaan jo tässä vaiheessa sanoa että täysin odotetusti. Aika paljon kertoo se, että reilun minuutin pelin jälkeen Villalla oli ollut jo puhdas läpiajo ja pallo käynyt kertaalleen ylärimassa! On se vaan hämmästyttävää kuinka helposti vastustajat yhä edelleen avaavat vastahyökkäyksissä Cityn puolustuksen. Aika usein siihen riittää aivan yksinkertainen pystysyöttö. Keskusta vuotaa kuin seula eikä pelkkä Rodrin poissaolo millään selitä noin perustavanlaatuisia ongelmia. Pepillä on ollut tässä nyt viikkotolkulla aikaa saada paketti parempaan kuosiin eikä mitään edistystä ole tapahtunut.

Arsenal löysi hyökkäyspelin ongelmiinsa ainakin väliaikaisesti yllättävän ratkaisun. Muistaako joku vielä sellaisen kaverin kuin Gabriel Jesus, josta povailtiin aikoinaan maailman kärkihyökkääjää? Kovasti on ollut brassin ura vastatuulessa viime vuosina ja tällä kaudella hän on jumittunut tiukasti Arsenalin penkille. No, viime viikolla Jesus kaivettiin naftaliinista esiin ja tulosta syntyi. Arsu kohtasi Crystal Palacen itse asiassa kaksi kertaa viime viikolla. Ensin Palace kaatui EFL-cupin ottelussa kotona 3-2 ja viikonloppuna Valioliigassa vieraissa 1-5. Jesus paukutti matseissa yhteensä viisi häkkiä! Nähtäväksi jää onko Jesus todellakin back vai oliko kyse vain hetkellisestä suonenvedosta.

ManU konttasi kotonaan Bournemouthia vastaan. Heikolla pelillä tulleesta City-voitosta huolimatta Amorimin projekti ei ole erityisen ruusuisissa merkeissä käynnistynyt. Bournemouthista voi vain sanoa ne tutut jokaviikkoiset sanat: On se vaan upea ja huikea jengi!

Newcastle on selvästi nyt löytänyt oman vireensä vaisuhkon alkukauden jälkeen. Moni joukkue on joutunut pelillisesti varsin tiukoille Ipswichin kanssa, mutta Newcastlea vastaan traktoripojat jäivät kyllä täysin jyrän alle. Loppunumerot olisivat voineet olla jopa vielä suuremmat kuin nyt nähdyt 0-4. Alexander Isak on muun joukkueen mukana noussut omalle huipputasolleen.

Sean Dyche on jälleen kerran tehnyt tutut temppunsa ja sen myötä Evertonin puolustus on täyttä betonia. Viime viikonloppuna tämän asian sai kokea hyökkäysvoimainen Chelsea jäädessään maalittomaan tasapeliin Evertonin vieraana. Kymmenessä viime Valioliiga-ottelussaan Everton on päästänyt vain kerran enemmän kuin yhden maalin verkkoonsa. Tällä puolustamisen tasolla sarjapaikka tulee kyllä säilymään siitä huolimatta, ettei hyökkäyspelissä tapahdu juuri mitään.

Huomisesta alkaen sitten kovaa urheilusettiä luvassa. Vaikea on ehtiä kaikkea mielenkiintoista edes katsomaan. Valioliigassa pelataan muutaman päivän sisään kaksi täyttä pelikierrosta. Liiga jatkuu jo huomenna. Nuorten MM-kisat alkavat. Dartsin MM-kisat lähestyvät huipennustaan jne. Tästähän se urheilumiehen todellinen Joulu vasta alkaa!

Dartsin MM-kisat huipentuvat tänään finaaliin. Eilinen semifinaalipäivä oli melkoinen lässähdys kun molemmat ottelut olivat niin selvää kauraa. Tänään on kaiken järjen mukaan odotettavissa paljon tasaisempi ja mielenkiintoisempi matsi.

Itse löin ennen semifinaaleja betsin van Gervenin mestaruuden puolesta kertoimella 3.50. Ajattelin, että Gerven on pomminvarma finalisti ja Buntingilla on pienoiset saumat yllättää Littler. Vaan ei ollut Bunting parhaimmillaan eikä saanut edes kunnon taistoa aikaiseksi. Gervenin vastustaja Dobey nyt ei näyttänyt missään vaiheessa kunnon finalistiehdokkaalta. Paljon parempia pelaajia tippui jo aikaisemmilla kierroksilla pois. Esimerkiksi Rydz olisi ehdottomasti ansainnut peliesityksillään olla neljän joukossa. Mutta kaavion osalta täytyy käydä sopivasti tuuriakin ja sitä ei Rydzillä nyt ollut.

Ihmepoika Luke Littler takoo tulosta aivan hämmästyttävällä tahdilla tiskiin. Ei hänenkään peli silti ainakaan vielä täydellistä ole. Tuplissa hän ei ole läheskään niin jäätävä kaveri kuin tuloksenteossa. Ei noista tuplista tahdo löytyä huippuprosenteilla oikein mikään muu kuin suosikkitupla 10. Siinä on MvG:n sauma iskeä. Gerven toki myös huomattavasti kokeneempi ja rutinoituneempi pelaaja. Eipä toisaalta se kokemattomuus oikein mitenkään ole toistaiseksi Littlerin pelissä näkynyt. Kovimmillaan yleensä silloin kun pelit ovat tärkeimmissä vaiheissaan. En sitten tiedä saako lähestyvä tai karkaava maailmanmestaruustittelikään sitten tiukoissa paikoissa kättä yhtään tärisemään. Tänään se nähdään. Toivottavasti tulisi tasainen ja jännittävä ottelu. En edes oikein osaa sanoa kumman voittoa toivoisin. Normaalisti ehdottomasti Littlerin, mutta sitten kun on tuo mestaruusveto Gervenille niin se vähän tasoittaa tilannetta omassa mielessä.

Sattuneesta syystä en muuten hirveästi ole FPL:stä kirjoitellut viime aikoina. Vituttanut niin paljon kun oli varmasti kaikkien aikojen huonoin alku kisaan niin ei ole paljon huvittanut kirjoitella. Oli aika 50-50 päätös käytänkö Wild Cardin tuossa kierroksella 12 milloin suuri osa (ainakin valveutuneista) pelaajista sen käytti. Kun joukkueeni oli täysin terve eikä näyttänyt paperilla mitenkään heikolta niin päätin lopulta, että teen eri tavalla kuin muut ja säästän WC:n myöhempään ajankohtaan. Big Mistake! Ainakin result-orientated. WC:llä ois vaihtunu Haaland Salahiin muun muassa. Nyt tuli liian pitkään pidettyä Haalandista kiinni Salahin kustannuksella ja se oli tällä kaudella todellinen vedenjakajaratkaisu.

Pahimmillaan kävin overall rankingissä neljän miljoonan paikkeilla enkä muistaakseni koskaan aikaisemmin ole aivan alkukierroksia lukuun ottamatta niin huonolla sijoituksella ollut. Nyt viime kierroksilla ja lopulta käyttämäni WC:n avustuksella olen saanut homman viimein kääntymään parempaan suuntaan. Muun muassa kierroksella 17 tiimini keräsi 119 pinnaa keskiarvon oltua vain 60. Sen verran tässä on nyt jo noustu, että ollaan päästy nipin napin miljoonan parhaan joukkoon overall rankingissä. Syksyn umpisurkean jakson takia saa unohtaa jo tässä vaiheessa kautta haaveet neljännestä top 5000 sijoituksesta. Top 100k:hon voisi olla vielä mahkuja jos osaisi nyt loppukauden ajan tehdä koko ajan oikeita ratkaisuja. Chipit ovat vielä käytössä, joten niiden oikea ajoittaminen ratkaisee paljon.

Eipä onneksi kaikilla muillakaan kausi ole putkeen mennyt. Jollain ihmeellä johdan nimittäin oman kaveriporukan miniliigaa siitä huolimatta, että ensimmäinen puolisko oli kaikkea muuta kuin hyvä minulta. Olin tuossa marras-joulukuun taitteessa vielä tukevasti miniliigan viimeisenä lähes sata pinnaa kärkeä perässä. Nyt ollaan kuitenkin tosiaan noustu jo niukkaan johtoon. Nopeastihan tuo swingaa sitten taas toiseen suuntaan jossei muuvit osu.

Uskomattoman kovaan tilttiin tämä Fantasy-kisa kyllä pahimmillaan saa oman pääkopan ajettua!   Ainakin kun pelaa sitä parhaita kavereitaan vastaan, jotka muistavat kyllä WhatsAppilla kuittailla silloin kun heillä kuittailtavaa on. Mutta ai että kuinka makeaa on päästä sitten kostamaan nämä kuitit sen jälkeen kun tuuli onkin kääntynyt toiseen suuntaan!

Ilveksen viime viikko tuotti kaksi jatkoaikatappiota ja yhden kolmen pisteen voiton. Peliesityksiin en erityisen tyytyväinen ollut.

Tiistaina olin paikan päällä Kärpät-kotimatsissa ja melkein teki mieli lähteä takaisin kotia kohti jo avauserän jälkeen! Oli aivan katastrofaalinen erä Ipalta. Ihan täysin sitä susikuraa mitä nähtiin joulun jälkeen täydet kolme erää Raumalla. No, kyllähän joukkue siitä pelin edetessä paransi (huonontaa nyt ei olisi enää voinutkaan) ja nousi vielä hienosti kolmen maalin takaa tasoihin. Jatkoilla Meskasella oli läpiajo, muttei saanut ihan ujutettua kiekkoa längistä sisään. Jäähy otettiin sitten puolisen minuuttia ennen rankkuja ja ehtihän Kärpät siinä vielä värkkäämään ylivoimalla voittomaalin. Avauserän tapahtumat huomioiden hyvä ja maistuva yksi sarjapinna ottelusta. Kokonaisuutena kuitenkin heikko peliesitys meiltä ja oululaiset olisivat kyllä ansainneet kaikki kolme pinnaa matsista.

Viikonloppuna oli tuplakohtaaminen Sportia vastaan ja aika samantyyppistä menoa oli kuin edellisviikonloppuna Ässiä vastaan. Todella tasaista ja tiukkaa vääntöä molemmat ottelut. Tyytyväinen voi olla, että lopulta neljä pinnaa saatiin plakkariin kohtaamisista. En edelleenkään erityisen tyytyväinen ollut silti Ilveksen peliesityksiin Sport-kamppailuissa, joskin parempaa se toki oli kuin tiistaina Kärppiä vastaan. Liiga on vain yksinkertaisesti todella tasainen ja kova sarja tällä hetkellä. Jukurit näyttää vetävän aika ajoin jonkun täydellisen floppipelin, mutta kaikkia muita vastaan joutuu näköjään vääntämään aivan täyden iltapuhteen jos meinaa voiton ottaa. Ei ole kevyempiä iltoja Liigassa tarjolla tällä kaudella nyt kun alkukauden isot alisuorittajatkin ovat Kärppien, Pelicansin ja JYPin johdolla saaneet konettaan käyntiin. Huima kevät kyllä tulossa!

Viikon positiivisin asia oli Eemeli Suomen paluu kaukaloon lauantain ottelussa. Svejkovsky kun vielä palaa niin voi taas odottaa räväkämpää hyökkäyspään tekemistä meiltä. Tosin nyt kun hyökkäyksen pahin poissaolosuma on alkanut helpottamaan niin loukkeja on ruvennut kasaantumaan sitten puolustukseen. Meidän top 6 puolustajista on nimittäin nyt jo puolet rikki! Parikka ja Utunen olivat jo valmiiksi kuulemma kohtuullisen pitkällä saikulla ja lauantain pelissä Niklas Friman sai nyt vielä ikävästi huitaisun sormilleen ja jätti pelin kesken. Eiköhän sieltä joku murtuma paljastu ja pitkä poissaolo hänellekin. Ihan kohtuullisesti meillä onneksi on pakistossa laajuutta tälläkin kaudella, mutta onhan se selvää, että kolmen ison palasen poissaolo samaan aikaan vaikuttaa negatiivisesti.

Tässä alkaa olemaan enää viikon verran aikaa talvilomareissuumme! Kolme viikkoa keräillään D-vitamiinia Thaimaassa ensi viikosta alkaen. Nyt meillä on jo noin puoliväliin saakka reissu suunniteltuna ja hotellit varattuna. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Bangkokista etelään päin sijaiseva pieni ja rauhallinen rantakohde nimeltä Cha Am. Tiedossa on, että Cha Amissa ei ole oikeastaan mitään erityistä muuta kuin kilometritolkulla beachiä. Viime Thaimaan reissullamme meidän oli jo tarkoitus pistäytyä Cha Amissa, mutta silloin se lopulta jäi joten ajateltiin että käydään nyt tällä kertaa siellä. Sopii hyvin heti loman alkuun mennä toipumaan pitkästä lennosta ja jetlagista tuollaiseen erittäin rauhalliseen kohteeseen. Löydettiin erittäin halvalla (15€ per yö!) todella hyvät arvostelut saanut Guesthouse, joka on parinsadan metrin päässä merenrannasta. Viisi yötä ja neljä kokonaista päivää ollaan Cha Amissa ja veikkaan että se aika riittää aivan hyvin tuohon paikkaan.

Cha Amista jatkamme sitten kolmisenkymmentä kilometriä etelään päin Hua Hiniin, jossa vietimme edellisellä Thaimaan reissulla suurimman osan ajasta. Jäi sen verran hyvät muistot kaupungista, että halusimme ehdottomasti palata sinne ainakin joksikin aikaa. Me ei emännän kanssa olla enää tällä iällä mitään bilettäjiä tai yöelämässä riekkujia niin jotenkin tuo Hua Hin on juuri sopivantyyppinen kaupunki meille. Ei ole minkäänlaista suurkaupungin tuntua paikassa, mutta ei se toisaalta mikään ihan kuollut pikkupaikkakuntakaan ole. Sen verran haettiin vaihtelua viime vierailuun, että otettiin hotelli toiselta puolelta kaupunkia kuin viimeksi. Tuolloin majoituimme ”Hiltonin alueella”, joka on pääturistialuetta Hua Hinissä, näin kai voidaan sanoa. Nyt mennään sen sijaan muutama kilometri etelämmäksi lähemmäksi Bluportin ostoskeskusta ja Soi 94:sta mikä on tavallaan Hua Hinin toinen alue missä on enemmän elämää. Viime kokemuksen perusteella tuolla Blueportilla päin ranta-alue on paljon rauhallisempi ja miellyttävämpi kuin Hiltonin lähettyvillä. Ei me tosin mitään hirmuinnokkaita rannalla makailijoita olla, mutta kivahan siellä on aina välillä käydä aikaa viettämässä ja uimassa.

Viikoksi varasimme hotellin Hua Hiniin ja sieltä valitsimme huomattavasti kalliimman ja lähtökohtaisesti laadukkaamman paikan kuin mikä meillä on Cha Amissa. Tämän 5+7 yötä setin jälkeen meillä on vielä vajaat puolet lomasta jäljellä ja sen osalta teemme päätöksiä vasta paikan päällä missä sen ajan vietämme. Jos tuntuu siltä, että Hua Hinin alueella viihtyy pidempäänkin niin sitten jäämme sinne. Vaihtoehtona on kuitenkin tulla esimerkiksi jonnekin Bangkokin alueelle jos alkaa tuntumaan siltä, että Hua Hin on jo nähty ja koettu. Viimeksi vietimme reissun aivan lopusta vain pari päivää Bangkokissa ja ei kyllä tykätty yhtään siitä ihmisvilinästä ja 24/7 hälinästä. Tuolloin tosin hotellimme oli ihan ytimestä ja varmasti Bangkokista rauhallisempiakin alueita löytäisi. Saa itse asiassa ehdottaa jos joku tietää Bangkokista ytimen suurhälinää rauhallisemman ja miellyttävämmän alueen viettää esim. viikon verran aikaa. Me aletaan tosiaan emännän kanssa olemaan jo sen verran ”vanhoja partoja” ettei suurkaupungin hälinät ja bilettäminen oikein enää kuulu kummankaan mielijuttuihin. Toisaalta ei me kyllä haluta ihan pelkästään aloillakaan olla ja pelkästään makoilla uima-altaalla/rannalla eli jotain nähtävää/tekemistä lomapaikassa saisi mielellään myös olla. Sen takia voi olla, että kun jo toisen kerran Hua Hiniin mennään niin sitä alkaa loman loppupuolella kaipaamaan jo uutta nähtävää. Tai sitten ei.