Näkökulma: ICM-diilit pitäisi kieltää

Pokeriturnaukset ratkotaan yhä useammin neuvottelupöydässä eikä pelikorteilla. Prahan PLO-mestaruusturnauksessa kolme parasta pelaajaa sopi ICM-diilin ja ratkaisi lopullisen voittajan käytännössä flipillä. Jos muiden lajien mestaruuksia ei jaeta sopimalla, miksi pokerissa pitäisi?

Pokeriturnauksissa elämme aikaa, jolloin finaalipöytien jännitys ei enää huipennu siihen, kuka uskaltaa pelata lopussa rohkeasti, kuka venyy tekemään uskomattoman maksun tai kuka onnistuu bluffaamaan tiensä mestaruuteen. Yhä useammin turnaus päättyy siihen, että pelaajat nojaavat taaksepäin, pyytävät turnausjohtajan paikalle ja alkavat neuvotella ICM-diilistä, joka jakaa palkintorahat ilman että turnausta oikeasti pelataan loppuun.

Tuore esimerkki nähtiin Prahassa Diamond Poker Seriesin €10 400 PLO Championshipissä. Kolme parasta pelaajaa teki keskenään diilin, ja lopullinen mestaruus ratkaistiin lähes kirjaimellisesti flipillä. Suomalainen Juha Helppi vei pokaalin ja 168 400 euroa, mutta toiseksi sijoittunut suomalaispelaaja Aki Vihikainen kuittasi diilin ansiosta jopa suuremman summan, 198 700 euroa. Kaikki pääsivät omiin tavoitteisiinsa, mutta pokeri kilpailulajina ei välttämättä.

Mikä ICM-diili on?

ICM (Independent Chip Model) on laskentatapa, joka muuttaa pelaajan merkkipinon rahalliseksi arvoksi turnauspalkintojen näkökulmasta. Kun pelaajat tekevät ICM-diilin, he eivät enää pelaa rahasta turnauspöydässä, vaan sopivat keskenään, miten potti jaetaan tämän mallin mukaan.

Usein jäljelle jätetään vain pieni summa tai pelkkä pokaali pelattavaksi, ja toisinaan mestaruus ratkaistaan jopa flipillä, kuten Prahassa. Diili on pelaajalle rationaalinen, mutta pelille ongelmallinen, sillä ratkaisu syntyy neuvottelemalla eikä pelaamalla.

Miltä tämä näyttäisi muissa urheilulajeissa?

Kuvitellaan, että ICM-diilit hyväksyttäisiin muissakin lajeissa. Ajatus tuntuu heti absurdilta. Tenniksen Grand Slam -finaalissa pelaajat voisivat ennen ottelua sopia, että he jakavat palkintorahat tasan ja ratkaisevat tittelin yhdellä tiebreakilla.

Jalkapallon Mestarien liigan finaalissa kapteenit saattaisivat todeta, että rahapalkinnot jaetaan puoliksi ja mestaruus ratkaistaan yhdellä rangaistuspotkulla. Katsojat saisivat kyllä virallisen voittajan, mutta kaikki ymmärtäisivät, että lopputulos ei syntynyt kilpailun kautta vaan sopimushuoneessa.

Pokerissa hyväksymme tämän käytännön lähes refleksinomaisesti. Mutta jos sama tuntuu täysin mielettömältä muissa lajeissa, miksi pidämme sitä sallittuna pokerissa?

ICM-diili on pelaajalle järkevä, mutta pelille ongelmallinen

Pelaajan näkökulmasta ICM-diili on rationaalinen päätös. Blindit kasvavat, varianssi on valtavaa ja yksittäinen flippi voi merkitä kymmeniä tuhansia euroja suuntaan tai toiseen. Ammattilaiselle diili on osa riskinhallintaa ja psykologista turvaa. Matemaatikolle se on jopa kaunis ratkaisu, jokainen saa odotusarvonsa.

Mutta pokeri ei ole vain matematiikkaa. Se on tarinanrakennusta, jännitystä, huipennuksia, paineensietoa ja rohkeita päätöksiä. Kun finaalit ratkotaan laskemalla, eivät pelaamalla, kilpailun ydin katoaa.

Dramatiikka, pelin kauneus ja se ainutlaatuinen tunne, kun mestaruus ansaitaan pöydässä, häviävät taustalle. Kortit eivät enää käänny merkityksellisellä tavalla, sen tekee Excel.

On harhaluulo, että diilit ovat aina olleet kiinteä osa turnauspokeria. Esimerkiksi WSOP on vuosikymmenten ajan suhtautunut diileihin erittäin varauksellisesti, ja syystä: finaalin arvo haluttiin säilyttää kilpailullisena, ei taloudellisena sopimuksena. Historiallisesti diilit ovatkin olleet kiellettyjä tai vahvasti rajoitettuja juuri siksi, että ne vievät turnaukselta sen urheilullisen merkityksen.

Eikä ole mitään näyttöä siitä, että turnauksiin osallistuvien määrät vähenisivät, jos diilit kiellettäisiin kokonaan. Pelaajat tulevat turnauksiin pelaamaan, eivät neuvottelemaan. He haluavat voittaa pytyn, testata taitojaan ja kokea paineen, joka syntyy oikeista päätöksistä.

On vaikea kuvitella, että kukaan jättäisi rekisteröitymättä turnaukseen vain siksi, ettei finaalissa saa tehdä ICM-laskelman mukaista jakoa.

Pokeri ansaitsee oikeat voittajat

Livepokeri tarvitsee jännitystä, tarinoita ja momentteja, joissa taito ja tuuri punnitaan tosipelissä. Jos finaalit jatkossakin ratkotaan kuten Prahassa, neuvottelupöydässä ja sen jälkeen flipissä, pokeri menettää vähitellen sen, mikä tekee lajista ainutlaatuisen ja viihdyttävän.

Siksi on aika sanoa ääneen se, mitä on pitkään kuiskittu: ICM-diilit eivät tee pokerista parempaa. Ne vesittävät kilpailua, heikentävät lajin uskottavuutta ja vievät pelaajilta mahdollisuuden voittaa mestaruus sillä tavalla kuin urheilussa kuuluu, omalla pelillä.

Pokeri tarvitsee voittajia, jotka ansaitsevat tittelin pöydässä, eivät paperilla. Ja juuri siksi ICM-diilit pitäisi kieltää.

🎯LUE MYÖS: https://nettipokeri.com/juha-helppi-nappasi-prahan-plo-mestaruuden-168-400-euroa-ja-pytty-suomeen/

🎂 UPOUUSI BRÄNDI!