Näkökulma: Miksi niin moni ammattiurheilija päätyy pokerin pariin?

Kun entinen jalkapalloilija Miika Töyräs kertoi tällä viikolla PokeriJonesin YouTube-kanavalla elättävänsä itseään nykyään pokerilla, tarina tuntui yllättävän tutulta.

Kilpaurheilu jäi taakse, mutta kilpailuvietti ei kadonnut mihinkään. Se vain vaihtoi muotoaan.

Töyrään tie pokerin pariin kulki jalkapallon kautta. Bussimatkoilla vanhemmat pelaajat pelasivat korttia, ja takapenkin pelit herättivät kiinnostuksen. Aluksi kyse oli harrastuksesta, mutta ajan myötä pokeri alkoi vallata enemmän tilaa. Lopullinen päätös siirtyä pokeriammattilaiseksi syntyi vasta urheilu-uran päätyttyä, kun tilalle piti löytää jotakin, joka tuntui yhtä merkitykselliseltä.

Töyräs ei ole yksittäistapaus. Pokerin historiassa on lukemattomia esimerkkejä ammattiurheilijoista, jotka ovat löytäneet uuden uran tai ainakin vakavan intohimon korttipöydistä. Kansainvälisesti tunnetuin esimerkki tällä hetkellä lienee Neymar Jr., joka on nähty toistuvasti suurissa live-turnauksissa ja nettipöydissä.

Yksi kaikkien aikojen kovimmista tennistähdistä, Boris Becker, tuli tunnetuksi myös pokeripiireissä urheilu-uransa jälkeen. Hän toimi PokerStarsin lähettiläänä ja kiersi pokeriturnauksissa ympäri maailmaa. Kolminkertainen Super Bowl -voittaja Richard Seymour vaihtoi urheilu-uransa jälkeen kainalopallon korttipakkaan. Pokerin live-turnauksista hän on tienannut urallaan tähän mennessä lähes miljoona dollaria.

Suomessa taas Patrik Antonius siirtyi pokeriin kilpatenniksen parista ja nousi lopulta maailman huipulle.

Miksi näin?

Ilmiö ei ole sattumaa. Kilpaurheilija on tottunut elämään epävarmuuden kanssa, käsittelemään tappioita ja jatkamaan eteenpäin. Pokerissa nämä taidot ovat arkipäivää. Yksittäinen huono tulos ei kerro kokonaisuudesta, ja pitkäjänteisyys on usein tärkeämpää kuin yksittäinen onnistuminen.

Myös paineensietokyky yhdistää pokeria ja urheilua. Urheilija, joka on pelannut ratkaisevia otteluita täysien katsomoiden edessä, ei hätkähdä helposti suurista panoksista tai huonoista korteista. Pokerissa vastassa ei ole yleensä yleisöä, mutta henkinen kuorma voi olla yhtä raskas, jopa raskaampi.

Monelle entiselle urheilijalle pokeri tarjoaa myös mahdollisuuden jatkaa kilpailemista ilman fyysisen kunnon asettamia rajoja. Kun keho ei enää kestä huipputasolla, pää ja kilpailuvietti toimivat silti. Kilpailu jatkuu, mutta areena on toinen.

Miika Töyrään tarina muistuttaa siitä, että urheilu-uran päättyminen ei välttämättä tarkoita kilpailullisen elämän päättymistä. Usein kyse on vain siirtymästä toiseen peliin, jossa panokset ovat yhä suuret ja vastuu omista ratkaisuista vieläkin suurempi.

🎆 JUURI JULKAISTU!