Hollannin hallitus pohtii valtion oman rahapeliyhtiön myymistä, ja samaa olisi aika pohtia myös Suomessa. Kun rahapelimonopoli puretaan ja Veikkausvarojen korvamerkinnät on jo haudattu, valtionyhtiön pyörittämiselle ei löydy enää kestävää syytä.
Hollannissa käydään parhaillaan keskustelua valtion rahapeliyhtiön kauppaamisesta eniten tarjoavalle. Vaikka maassa on jo toimiva lisenssimalli, valtionyhtiöllä on edelleen hallussaan yksinoikeus lottoon, raaputusarpoihin sekä kivijalkapisteissä tapahtuvaan vedonlyöntiin.
🎯 UUSI TARJOUS!
VAIN 1X KIERRÄTYS
NYT AVATTU!
UUNITUORE CASINO
MAHTAVAT BONARIT
VEROVAPAA KASINO!
JUURI AVATTU UUTUUS!
KIERRÄTYSVAPAA KASINO
JUURI JULKAISTU!
RAKERACE TULOSSA!
TURVALLINEN JA VEROVAPAA
Asetelma on käytännössä identtinen sen kanssa, mihin Suomi herää ensi vuoden heinäkuussa, kun kotimaiset nettipelit avautuvat kilpailulle ja Veikkauksen tontille jäävät vain perinteiset monopolituotteet.
Suomessa ajatus rakkaan yhtiön kauppaamisesta saattaa nostaa perinteisiin takertuvien niskakarvat pystyyn, mutta ajatusleikki on täysin aiheellinen. Svenska Ylen keväällä tekemän kyselyn mukaan yllättävän moni kansanedustajakin olisi valmis harkitsemaan valtion rahapeliyhtiön myyntiä.
Mihin valtionyhtiötä tarvitaan?
Kun markkinat kerran avataan, valtion toiminnalle rahapelien pyörittäjänä on äärimmäisen vaikea keksiä mitään strategista perustetta, ellei päättäjien saunailtoja Saariselän Lottomajalla haluta laskea huoltovarmuuskriittiseksi suhteiden ylläpidoksi.
Rahapelien järjestäminen ei ole valtion ydintehtävä, vaikka kyseisen käsitteen rajat venyvätkin poliittisessa puheessa aina mielipiteen esittäjän oman edun mukaisesti. Yövartijavaltion ja Pohjanmaalla asuvien pandojen ylläpidon väliin asettuu monenlaista yhteiskunnallista tekemistä, mutta lottokupongin tulostamisen ei pitäisi mahtua edes näiden ääripäiden väliin.
Hollannissa myyntiaikeita on jarruteltu pelolla kansalaisyhteiskunnan rahoituksen rapautumisesta, mutta Suomessa tämäkin tekosyy on vanhentunut. Veikkauksen tuottojen korvamerkinnöistä luovuttiin vihdoin vuonna 2024, ja kansalaisjärjestöjen tuet maksetaan nykyään suoraan valtion budjetista.
Kansanhuvit kelpaavat myös sijoittajille
Lotonkaan kohtalon puolesta kenenkään tuskin tarvitsee yöuniaan menettää.
Vaikka yli viisikymmentä vuotta lähes kansallisena velvollisuutena pidetyn pelin suosio on ollut loivassa laskussa vanhempien ikäluokkien luonnollisen poistuman myötä, peli tuottaa edelleen valtavasti rahaa. Vuonna 2024 Veikkaus teki oman raporttinsa mukaan lotolla pelikatetta noin 116 miljoonaa euroa.
Tälle noin 40 palautusprosentilla pyörivälle kansanhuville löytyy taatusti innokkaita jatkajia myös sijoittajien joukosta.
Jos valtio kerran ryhtyy luopumaan tarpeettomasta monopolistaan, työ kannattaisi viedä kerralla maaliin asti.
Samassa yhteydessä olisi loogista purkaa myös kivijalkakasinoiden ja fyysisten pelien yksinoikeus ja myöntää toimilupia useammalle kilpailijalle. Kilpailu toisi kaivattua ryhtiä myös kotimaiseen pelikulttuuriin, joka on näivettynyt vuosikausia yhden toimijan lailliselta kilpailulta suojellussa kulmauksessa.
Pelaajien kannalta aito kilpailu olisi pelkkää voittoa.
Terveessä kilpailuympäristössä saattaisi käydä jopa niin onnellisesti, että esimerkiksi pokerin suomenmestaruusturnaukseen saataisiin houkuteltua kolminumeroinen määrä osallistujia tämänvuotisen 62 pelaajan sijaan.
