Kuvassa työnhakija tummansininen puku päällään ja alla valkoinen paita, edessään hänellä on punaisia, vihreitä ja sinisiä pelimerkkejä sekä kaksi pelikorttia.

Näkökulma: Pokeri CV:ssä voi ratkaista työnhaun – mutta kumpaan suuntaan?

Perttu Lofman |

Työmarkkina on kovempi kuin koskaan ja erottuminen on noussut ratkaisevaan rooliin. Perinteiset meriitit eivät aina riitä, kun hakijoita on kymmeniä tuhansia. Voiko pokeri CV:ssä toimia yllättävänä valttikorttina vai kääntyykö se hakijaa vastaan?

Työpaikkoihin on viime aikoina ollut poikkeuksellisen kova kilpailu. Yksittäisiin hakuihin voi tulla kymmeniä tuhansia hakijoita, ja samaan aikaan valtamediassa on nähty otsikoita siitä, kuinka hyväksymisprosenttien valossa lääketieteelliseen yliopistoon voi olla helpompi päästä opiskelemaan kuin joihinkin työpaikkoihin. 

Tässä tilanteessa pelkkä tutkinto tai työkokemus ei enää riitä, vaan hakijan täytyy erottua jollain tavalla.

Perinteisesti CV:ssä korostetaan työkokemusta, koulutusta ja ehkä muutamaa turvallista harrastusta. Mutta mitä tapahtuu, jos listalle ilmestyy jotain odottamatonta, kuten pokeri? Monelle se voi herättää mielikuvia riskinotosta ja rahapelaamisesta, mutta samaan aikaan se voi kertoa myös taidoista, joita työelämässä arvostetaan yhä enemmän.

Pokeri kehittää taitoja, joille on kysyntää

Pokeri ei ole pelkkää tuuria, vaan pitkälti päätöksentekoa epävarmuuden alla. Pelaaja joutuu jatkuvasti arvioimaan todennäköisyyksiä, tekemään nopeita ratkaisuja ja hallitsemaan riskiä. Nämä ovat taitoja, joille on käyttöä erityisesti analytiikkaan, rahoitukseen ja teknisiin rooleihin painottuvissa tehtävissä.

Monien pöytien pelaaminen, vieläpä useiden tuntien ajan kehittää myös keskittymiskykyä ja kykyä käsitellä suuria määriä informaatiota samanaikaisesti. Pitkät sessiot vaativat kurinalaisuutta, rutiinia ja henkistä kestävyyttä. Samalla syntyy kyky tehdä päätöksiä lähes automaattisesti ilman, että laatu kärsii.

Lisäksi pokeri opettaa probabilistista ajattelua. Kaikki päätökset eivät johda heti oikeaan lopputulokseen, mutta pitkällä aikavälillä oikeat ratkaisut tuottavat tulosta. Pokeria harrastanut oppii hyväksymään sen, että hyväkin päätös voi johtaa huonoon lopputulokseen ilman, että oma toiminta romahtaa. Työelämässä tämä voi näkyä kykynä pysyä rauhallisena paineen alla, keskittyä seuraavaan ratkaisuun eikä hätiköidä tilanteissa, joissa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Samalla pokeri opettaa datalähtöistä ajattelua. Päätöksiä ei tehdä fiiliksen perusteella, vaan kerätyn informaation pohjalta. Pelaaja havainnoi vastustajien käyttäytymistä, tunnistaa toistuvia kaavoja ja tekee ratkaisuja sen perusteella. Sama ajattelutapa on yleistymässä työelämässä, jossa päätöksenteko perustuu yhä enemmän dataan, simulaatioihin ja analyysiin. Pokerinpelaajalle tämä on luonteva tapa toimia, sillä hän on tottunut tekemään ratkaisuja systemaattisesti kerätyn tiedon pohjalta.

Paras siirto ei ole aina turvallisin vaan huomattavin

Kaikki työnantajat eivät kuitenkaan katso pokeria positiivisessa valossa. Monille se yhdistyy edelleen vahvasti uhkapelaamiseen, mikä voi herättää epäilyksiä riskikäyttäytymisestä tai luotettavuudesta. Tässä mielessä pokeri CV:ssä on aina pieni riski.

Vertailukohtana voi ajatella esimerkiksi shakkia. Se nähdään yleisesti älyllisenä ja kurinalaisena harrastuksena, vaikka monet sen kehittämistä taidoista ovat hyvin samankaltaisia kuin pokerissa. Ero syntyy pitkälti mielikuvista, ei itse tekemisestä.

Lopulta paljon riippuu siitä, miten asia esitetään. Pokerin mainitseminen ilman kontekstia voi herättää kysymyksiä, mutta oikein kehystettynä se voi toimia vahvuutena. Kyse ei ole siitä, että pelaa rahasta, vaan siitä, mitä taitoja pelaaminen on kehittänyt.

Työmarkkinan kiristyessä erottuminen on entistä tärkeämpää. Pokeri ei ole perinteisin tapa tehdä vaikutusta, mutta juuri siksi se voi toimia. Se ei välttämättä sovi jokaiseen tilanteeseen, mutta oikeassa ympäristössä se voi olla juuri se tekijä, joka erottaa hakijan massasta ja nostaa hänet aivan uuteen valoon.

Go to top