Kun puhutaan rahapeleistä, suurin osa suomalaisista ajattelee peliautomaatteja, rulettia tai blackjackia. Ne ovat nopeita, koukuttavia ja täysin sattumanvaraisia pelejä, joissa pelaajan osaamisella ei ole juuri merkitystä.
Pokeri sen sijaan on aivan eri maailmasta. Vaikka siinäkin pelataan rahasta ja onnen osuus on olemassa, pitkässä juoksussa tulokset määräytyvät taidon, päätöksenteon ja psykologisen pelin perusteella, ei tuurin.
Jokainen, joka on pelannut edes pari jakoa enemmän, tietää tämän faktaksi. Jostain syystä viralliseen keskusteluun faktat eivät aina sovi.
Silti Suomessa pokeri on jäänyt uhkapelikeskustelun varjoon. Ja siitähän keskustelussa on usein kyse – puhutaan varjosta, ei siitä, mikä sen varjon tekee.
Syy ei ole pelissä itsessään, vaan siinä, miten pelimarkkinat on rakennettu.
Kuka palvelisi pelaajia?
Suomessa on käytännössä vain yksi katu, Mikonkatu, jossa voi pelata live-pokeria. Vielä muutama vuosi sitten pokerihuoneita oli eri puolilla maata, mutta ne suljettiin yksi toisensa jälkeen.
Nyt pelaajien täytyy matkustaa satoja kilometrejä, jotta voisi osallistua turnaukseen – johon ei voi edes ostaa lippua etänä, ja johon otetaan vain rajattu määrä osallistujia.
Laillinen, sosiaalinen ja taidollinen pokerinpelaaminen on tehty vaikeaksi. Jos ei mahdottomaksi, niin ainakin hyvin hankalaksi.
Mikä vie pelaajat varjoihin?
Jo koronan synnyttämä kasvanut kysyntä, yhdistettynä surkeaan tarjontaan, on ajanut yhä useamman suomalaisen pelaamaan niin sanottuihin laittomiin pokerihuoneisiin.
Näissä yksityisissä klubeissa, joissa peli pyörii pienellä riskillä mutta suurella intohimolla, on kenties satunnaispelaajankin mielestä oma glamourinsa.
Tätä pelaamisen iloa, jota iltapäivälehtien mukaan tuntuu olevan tarjolla melkein joka pitäjässä, moni tuntuu kaipaavan.
Mikä houkuttaa laittomissa pokerihuoneissa?
Ensimmäinen vastaus on yksinkertainen: mahdollisuus pelata. Kun laillisia vaihtoehtoja ei ole, pelaajat luovat omansa.
Näissä yksityisissä pokerihuoneissa houkuttelee ennen kaikkea yhteisö.
Samanhenkiset ihmiset, jotka haluavat pelata oikeaa pokeria ilman byrokratiaa, turnausrajoituksia tai monimutkaisia ehtoja.
Lisäksi peleissä on usein parempi ilmapiiri. Pelaajat voivat itse sopia säännöistä, pelimuodoista ja sisäänostoista. Monelle kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan yhteisöllisyydestä ja siitä, että saa pelata taitopeliä kaikessa rauhassa.
Kun pelaajat ovat jo siirtyneet yksityisiin klubeihin, ei heitä ole helppo houkutella enää toisaalle.
Tarvitaan aitoa panostusta, ymmärrystä pokerikulttuurista ja halua rakentaa siltoja pelaajayhteisön kanssa – ei enää pelkkiä esteitä.
Jos pelaajat ajetaan varjoihin, sinne siirtyvät myös pelit.