Näkökulma: Voiko verottaja todella väittää, ettei ammattivedonlyöjiä ole olemassa?

Suomessa on pitkään hyväksytty ajatus ammattimaisesta pokerinpelaamisesta. Ammattimainen vedonlyönti on kuitenkin jäänyt verotuksessa harmaalle alueelle tavalla, joka herättää yhä enemmän kysymyksiä uuden lisenssijärjestelmän lähestyessä.

Kun pokeriammattilainen pelaa ETA-alueen ulkopuolisia pelejä, hän voi tietyin edellytyksin vähentää toimintaansa liittyviä kuluja verotuksessa. Vedonlyöjällä vastaavaa mahdollisuutta ei käytännössä ole. Tämä siitä huolimatta, että molemmissa tapauksissa kyse voi olla vuosia jatkuneesta, järjestelmällisestä ja voitollisesta toiminnasta.

Oikeustieteen ylioppilas Rufus Rusanen nosti tuoreessa Verottaja-lehden artikkelissaan esiin erinomaisen tärkeän kysymyksen: miksi ammattimainen pokeri tunnustetaan verotuksessa tulonhankkimistoiminnaksi, mutta ammattimaista vedonlyöntiä ei?

Pokeri ja vedonlyönti eivät ole enää niin erilaisia kuin ennen

Perinteisesti pokerin ja vedonlyönnin välille on vedetty selkeä raja. Pokerissa pelaaja tekee jatkuvasti päätöksiä vastustajiaan vastaan, kun taas vedonlyönti on nähty enemmän sattumaan perustuvana toimintana.

Nykyinen vedonlyöntimarkkina näyttää kuitenkin hyvin erilaiselta kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Ammattimaiset vedonlyöjät rakentavat omia mallejaan, analysoivat valtavia datamääriä ja etsivät markkinoilta virheellisiä kertoimia samalla tavoin kuin pokeriammattilaiset etsivät etua pöydissä.

Monille kyse ei ole harrastuksesta vaan kokopäiväisestä työstä. Silti Verohallinnon tulkinta lähtee edelleen siitä, ettei vedonlyöntiä voida pitää vakaana tulonhankkimistoimintana samalla tavalla kuin pokeria.

Ongelma syntyy tappiovuosina

Kysymys ei ole pelkästään teoriasta. Käytännön ongelma syntyy silloin, kun veronalaisia voittoja kertyy paljon, mutta niiden vastapainona on myös suuria tappioita.

Jos vedonlyöjä voittaa vuoden aikana merkittäviä summia ETA-alueen ulkopuolisilta sivustoilta, voitot voivat olla veronalaisia. Tappioita ei kuitenkaan välttämättä saa vähentää samalla tavalla kuin pokerissa.

Tällöin voi syntyä tilanne, jossa veroa maksetaan huomattavasti enemmän kuin toiminnan todellinen nettotulos antaisi ymmärtää. Äärimmäisessä tapauksessa pelaaja voi päätyä maksamaan veroja, vaikka vuosi olisi kokonaisuutena tappiollinen.

Juuri tätä Rusanen pitää ongelmallisena oikeusjärjestelmän näkökulmasta.

Lisenssiuudistus ei ratkaissut kysymystä

Suomen uusi lisenssijärjestelmä käynnistyy vuonna 2027. Uudistuksen tavoitteena on tuoda rahapelaamista nykyistä enemmän valvonnan piiriin ja houkutella pelaajia lisensoitujen toimijoiden palveluihin.

Samaan aikaan vedonlyöjien verokohteluun liittyvät peruskysymykset ovat kuitenkin jääneet ratkaisematta. Jos pokeriammattilaisen kulut voidaan tunnistaa osaksi tulonhankintaa, miksi sama logiikka ei voisi koskea myös ammattimaista vedonlyöntiä?

Lisenssijärjestelmä tuo varmasti keskusteluun lisää painetta, joten aiheeseen palattaneen vielä useaan otteeseen tulevina vuosina.

🎯 LUE MYÖS: Oikeustieteilija kyseenalaistaa vedonlyöjien verokohtelun – pokeri ja vedonlyönti eri asemassa Suomessa

🎆 EI KIERRÄTYSTÄ