Ossi Ketola ja Patrik Antonius pelasivat Etelä-Koreassa 20 miljoonan dollarin heads-up-ottelun, jota pokerimaailma seurasi ympäri maailmaa. Kaksi suomalaista järjesti yhden vuoden puhutuimmista pokeritapahtumista toisella puolella maapalloa. Samaan aikaan suomalaisen pokerin perinteisessä kodissa Helsingin Mikonkadulla tällaisesta näkyvyydestä voidaan vain haaveilla. Miksi?
Ketolan ja Antoniuksen ottelu oli suomalaisen pokerin kannalta absurdi näytös. Kaksi suomalaista istui vastakkain, molemmilla 10 miljoonaa dollaria edessään. Ympärillä oli kansainvälinen tuotanto, suora lähetys ja valtava yleisö.
UUNITUORE CASINO
UUSI PAY'N'PLAY
5 - 500 KÄTEISKIERROSTA TAI JOPA 30 000€
Talleta ja saat Sala-pyörästä kierrätysvapaita ilmaiskierroksia tai käteistä!
PELAA NYTMAHTAVA UUTUUS!
RAKERACE TULOSSA!
🎯 UUSI TARJOUS!
Luotettava kasino
🐻❄️ARKTINEN UUTUUS
UUSI POKERISIVU
🎣 KALA-ALLAS
💰ILMAISKIERROKSIA TAI KÄTEISTÄ
JOPA 50 000€ tai kierrätysvapaita ilmaiskierroksia
Talleta vähintään 20€, saat kierrätysvapaita ilmaiskierroksia tai käteistä!
PELAA NYTTÄYSIN UUSI KASINO
Paikka oli Jeju Etelä-Koreassa.
Mikonkadulla sijaitseva Casino Helsinki olisi maantieteellisesti ollut suomalaiselle pokerille maailman luonnollisin näyttämö. Antonius on suomalaisen pokerin suurin kansainvälinen nimi, ja Ketolasta on lyhyessä ajassa tullut yksi maailman seuratuimmista high stakes -pelaajista.
Silti ajatus vastaavan ottelun järjestämisestä Helsingissä tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta.
Suomessa olisi ollut täydellinen tarina
Aki Pyysing nosti tuoreessa Sijoitustiedon kolumnissaan esiin saman ristiriidan. Hän seurasi jälkilähetyksenä Ketolan ja Antoniuksen neljä ja puoli tuntia kestäneen ottelun. Pyysing päätti kirjoituksensa huomautukseen siitä, että toisenlaisessa suomalaisessa rahapelijärjestelmässä Ketolan kasinoliiketoiminta ja tällaiset pelit olisivat voineet sijoittua Suomeen.
Pyysingin Sijoitustiedossa julkaistun kolumnin loppukaneetti on kärjekäs, mutta kysymys sen takana on hyvä.
Miksi suomalaisen pokerin kiinnostavimmat tapahtumat järjestetään lähes järjestelmällisesti muualla?
Suomesta löytyy pelaajat. Suomesta löytyy pokeriyleisö. Suomesta löytyy vuosikymmenten pokerihistoria ja kansainvälisesti tunnettuja nimiä. Ketola–Antonius olisi vielä kaiken lisäksi ollut tapahtuma, jonka suomalaisuus olisi itsessään ollut osa tarinaa.
Sellainen ottelu keskellä Helsinkiä olisi ollut suomalaiselle pokerille valtava tapahtuma.
Mikonkatu ei pysty kilpailemaan kansainvälisten pokerikeskusten kanssa
Ongelma ei tietenkään ratkea sillä, että Casino Helsinki päättäisi huomenna kutsua Ketolan ja Antoniuksen pelaamaan.
Casino Helsingin varsinaisessa pokerihuoneessa on vain seitsemän pöytää. Suurempia turnausviikkoja varten käyttöön otetaan myös Fennia Salonki, mutta nykyiset tilat ovat silti aivan eri mittakaavassa kuin kansainvälisten jättitapahtumien vaatimat puitteet.
Kyse ei ole vain neliöistä.
Esimerkiksi Jejun Tritonissa miljoonapeli voidaan rakentaa kansainväliseksi viihdetuotteeksi. Tarvitaan televisiotuotanto, turvallisuus, henkilöstö, sopivat pelijärjestelyt, kansainväliset vieraat ja ympäristö, jossa maailman suurimpien panosten pelaaminen on normaalia liiketoimintaa.
Helsingissä pokeri on vuosien ajan tuntunut enemmän toiminnalta, jota ylläpidetään, kuin tuotteelta, jota määrätietoisesti kasvatetaan.
Siinä on valtava ero.
Suomi tuottaa pokeritähtiä, mutta muut maat järjestävät show’n
Tässä on suomalaisen pokerin suuri paradoksi.
Suomi on väkilukuunsa nähden tuottanut poikkeuksellisen paljon kansainvälisen tason pokerinpelaajia. Antoniuksen lisäksi maailmalla tunnetaan vuosien varrelta lukuisia suomalaisia huippuja. Nyt Ketola on tuonut suomalaisille jälleen näkyvyyttä aivan uudenlaisella tavalla.
Mutta kun suomalaiset pelaavat kaikkein kiinnostavimpia pelejään, näyttämö löytyy Tallinnasta, Las Vegasista, Barcelonasta, Monte Carlosta tai Jejusta.
Suomi tarjoaa pelaajat. Joku muu rakentaa tapahtuman heidän ympärilleen. Tämän ei tarvitsisi olla ikuinen luonnonlaki.
Suomen rahapelimarkkina muuttuu heinäkuussa 2027, kun lisenssijärjestelmä avautuu. Se ei automaattisesti tuo Helsinkiin Tritonia, EPT:tä tai 20 miljoonan dollarin heads-upia. Mutta sen pitäisi viimeistään pakottaa kysymään, millaisen aseman Suomi haluaa pokerille tulevaisuudessa antaa.
Onko tavoitteena vain tarjota suomalaisille paikka pelata?
Vai voisiko Helsingistä joskus jälleen rakentaa pokerikaupungin, johon myös muu maailma haluaa tulla?
Ketola ja Antonius näyttivät Jejussa, että suomalainen pokeri pystyy synnyttämään kansainvälisesti valtavan tarinan.
Olisi hienoa, jos joskus tulevaisuudessa koko pokerimaailman katsoessa kahta suomalaista pöydän ympärillä taustalla näkyisivät Jejun valojen sijasta Mikonkadun valot.
Lue myös: Näkökulma: Kenellä on varaa pelata Ossi Ketolaa vastaan omilla rahoillaan?
