Pokerimedia Pokerscout raportoi tuoreesta shakkihuijauksia koskevasta tutkimuksesta, jonka tuloksia voidaan soveltaa myös pokeriin. Tutkimuksen lopputulos ei ole pelaajien näkökulmasta mukavaa luettavaa.
Tietojenkäsittelytieteilijä Daniel Kerenin uusi tutkimus On the Effect of Cheating in Chess osoittaa, että jo kolme tietokoneen avustamaa siirtoa pelin aikana riittää kääntämään voimasuhteet päälaelleen.
Kerenin havainnot ovat intuitiivisia, mutta niiden vaikutus on suuri. Jos huijari käyttää solveria jokaiseen siirtoon, hänet on helppo tunnistaa botiksi tilastojen perusteella. Mutta jos apua käytetään vain satunnaisesti täsmäaseena, tilanne muuttuu.
Tutkimuksessa havaittiin, että jos tietokone valitsi satunnaisesti kolme kohtaa pelistä auttaakseen pelaajaa, vaikutus voittoprosenttiin oli maltillinen.
Mutta kun huijaus tehtiin älykkäästi, eli ohjelma puuttui peliin vain silloin, kun se laski ihmispelaajan olevan tekemässä suurinta virhettä, tulokset olivat mykistäviä.
Tällainen täsmähuijaus nosti pelaajan voittotodennäköisyyden tasavertaista vastustajaa vastaan 50 prosentista peräti 84 prosenttiin. Ja tämä saavutettiin puuttumalla peliin vain kolme kertaa.
Mikä pahinta, nykyiset automaattiset valvontajärjestelmät eivät kyenneet havaitsemaan tätä toimintaa, koska pelaajan peli näytti suurimmaksi osaksi inhimilliseltä.
Miksi tämä on myrkkyä pokerille?
Pokerissa suurin osa viime vuosien kiinnijääneistä huijareista on kompastunut omaan ahneuteensa.
Klassinen esimerkki on Mike Postlen tapaus Stones Gambling Hallissa. Postle jäi kiinni lopulta siksi, että hän voitti käytännössä jokaisen ison potin ja teki jatkuvasti täydellisiä päätöksiä, jotka olivat tilastollisesti mahdottomia.
Sama pätee hiljattain paljastuneeseen NBA-pelaajien tähdittämään sopupelirinkiin; toiminta oli niin räikeää, että sana levisi pelaajien keskuudessa kauan ennen viranomaisten puuttumista.
Kerenin tutkimus vihjaa kuitenkin pelottavaan mahdollisuuteen: entä jos pöydissä istuu huijareita, jotka eivät ole ahneita?
Pokerissa ”kolme siirtoa” voisi tarkoittaa kolmea kriittistä kättä yhden pelisession aikana.
- Täydellinen bluffi jättipotissa, kun solver tietää vastustajan rangen olevan heikko.
- Vaikea kippi, joka säästää koko pinon tilanteessa, jossa cooler olisi väistämätön.
- Maksimaalinen valuen saaminen riverillä.
Jos pelaaja käyttää reaaliaikaista avustajaa tai laitonta tietoa vastustajan korteista vain näissä harvoissa tilanteissa, hänen pelinsä näyttää ulospäin vain hyvältä pelinlukutaidolta tai onnelta.
Pelastaako ihmisluonto meidät?
Onko pokerinpelaajien syytä menettää yöunensa näkymättömien huijareiden takia? Ehkä, mutta meillä on puolellamme yksi valttikortti: ihmispsykologia.
Rikostilastot osoittavat, että rikollisilla on taipumus eskaloida toimintaansa, jos he eivät jää kiinni. Huijari, joka aloittaa käyttämällä apua vain kolmessa kädessä, saattaa pian kokeilla viittä, sitten kymmentä. Kun ahneus kasvaa, myös kiinnijäämisen riski kasvaa eksponentiaalisesti.
Silti ajatus siitä, että kurinalainen huijari voisi nostaa voittoprosenttinsa pilviin ilman, että kukaan huomaa mitään, on ikävä muistutus pokerin turvallisuushaasteista.
























